Että saamasi hoito on oikeastaan riittämätöntä?
Kokeeko joku asian niin että koko terveydenhuolto on oikeastaan vain peite sille että "vääristä syistä" masentunut potilas pyritään oikeastaan ennemminkin passivoimaan kuin että häntä autetaan? Että häntä saatetaan "olemaan kykenemätön"?
Kokeeko joku asian niin että koko terveydenhuolto on oikeastaan vain peite sille että "vääristä syistä" masentunut potilas pyritään oikeastaan ennemminkin passivoimaan kuin että häntä autetaan? Että häntä saatetaan "olemaan kykenemätön"?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Asioihin ei perusterveydenhuollossa tartuta riittävän ärhäkästi, vaikka poikkeuksiakin tietysti löytyy. Usein on tuntunut että se on vähän lääkärikohtaista, toiset tarttuu esim. masennukseen herkemmin. Minä olisin halunnut päästä psykologin kanssa juttelemaan, kun tuntuu ettei sairaanhoitajan kanssa juttu etene oikein mihinkään. Olisi ehkä pitänyt itse pyytää, mutta en halunnut olla vaivaksi. Asiat meni sitten pidemmän ja vaikeamman kaavan kautta, mutta nyt alan olla jo voiton puolella. Olisin kaivannut apua ja työvälineitä ongelmieni prosessointiin, mutta sainkin myötätuntoista lässytystä. Jouduin itse oivaltamaan kaiken ja prosessoimaan yksin ja kun sitten innokkaasti kerroin mitä pääni sisällä oli parin viime viikon aikana tapahtunut, tuntui ettei edes kuunneltu. Vaan mitäs tuosta, lääkitys vähenee viikko viikolta parin kk päästä ollaan jo ehkä kokonaan kuivilla.
Kyllä ei terveydenhoito pyri ennaltaehkäisemään, mutta ei myöskään auttamaan psyyke-ongelmista kärsiviä.
Laitoshoidossa olevien tilanteesta en mitään tiedä, mutta me "vapaana kuleksivat" masennus/ahdistus/paniikki yms oireista kärsivät emme saa perusteellista hoitoa. Ihminen lykätään kuntoutustuelle tahi eläkkeelle, mitään konkreettista elämänlaatua ja halua parantavia toimintatapoja ei ole, paitsi lääkkeiden avulla pitää ihmiset jotenkin koossa. Ajastaan tämä vetkuttelu kostautuu terveydenhuollossa moninkertaisesti. Jonot hoitoihin on jo nyt pitkät eli tulevaisuus ei valoisalta näytä.
koko hoidon takia eikä parantunu.
.. siis julkisen sektorin "hoito".
Siksi menin yksityiselle psykiatrille ja terapeutille. Todennäköisesti en olisi edes hengissä, jos olisin tyytynyt julkisen sektorin "hoitoon".
Olen julkisen terveydenhuollon kannattaja, mutta se ei toimi psykiatrian puolella ainakaan meidän kylällä.
Mutta pahintahan on se, että masennuspotilaille valehdellaan heidän oikeuksistaan ja mahdollisuuksistaan.
1. Mielenterveyslain pitäisi kirjoittaa hoitosuunnitelmia, mutta juuri kenellekään ei sellaisia kirjoiteta, siksi ei ole hoitojonoja psykiatriassa
2. Mielenterveyslain mukaan kunnan tehtävä on tarjota kaikkea psykiatrista hoitoa, myös psykoaterapiaa, mutta usein potilaille valehdellaan, että psykoterapian hoitaminen kuuluu vain Kelalle
3. Masennuspotilaille selostetaan, että "ainoa hoito" on lääkereseptien kirjoittaminen terveyskeskuksessa ja mahdolliset käynnit lääketeollisuuden kouluttaman ns. depressionhoitajan pakeilla, jonka tehtävä on maanitella potilas syömään lääkkeensä kiltisti. Lain potilaan oikeudesta mukaan potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta ja hänelle pitää kertoa eri vaihtoehdoista.
4. Joskus valehdellaan myös masenuspotilaille, että depressiohoitajan antama ns, keskusteluapu olisi psykoterapiaa.
5. Kuntoutuksen puolella, masennuspotilaiden on todella vaikeaa päässä kuntoutukseen, varsinkin ammatillisen kuntoutukseen. Lääkärit eivät välitä eivätkä tiedä, eikä Kela ja työeläkeyhtiöt helposti myönnä kuntoutusta. Tuki- ja liikuntaelinsairaat saavat monikertaisesti kuntoutusta verrattuna masennuspotilaisiin, vaikka masnenus ja Tule-sairaudet ovat yhtäsuuria työkyvyttömyyseläke syitä.
Ja sitten kaiken kaikkiaan hoitohenkilökunta ei tajua, että masennuspotilaiden kokonaiselämäntilanne vaikuttaa. Kuvittelevat vaan että päässä vaan naksahtelee mielivaltaisesti....
Ja on se niin kohtuutonta, että masennuspotilaan pitäisi vielä pystyä ajamaan omia oikeuksiaan terveys/sosiaali/kuntoutusbyrokratiaa vastaan. Tämä järjestelmä tuottamalla tuottaa masnenuseläkeläisiä.
Mietin tuota mitä sanoit, ja tajusin että olet täysin oikeassa. Passivointi, se on oikea sana kuvaamaan sitä hoitoa. Että alistetaan ihminen olemaan potilas ja tekemään niitä asioita mitä se määrätään tekemään. Hoidon ideahan on tehdä potilaista yhteiskuntakelpoisia, ts. hyödyllisiä. Veronmaksajia.
Potilaan vastarinta voitetaan lääkitsemällä, painostamalla, alistamalla potilas kuntoutustoimintaan. "Hoidon" lopputulos, jos kaikki sujuu vaan hyvin, on alistuva työntekijä. Monet vaan jäävät "hoidon" seurauksena pysyvästi passiivisen kykenemättömäksi tekemään yhtään mitään.
-
http://masennuslaakkeista.nettisivu.org
En usko että hoito - tai hoitamattomuus - järjestelmän tehtävä on tehdä ihmisistä "työkelpoisi".
Minusta tuntuu että se järjestelmä toimii ensinnäkin aivan pienin resurssein joka sinänsä ei ole sen sosiaalijärjestelmän ongelma - vaan koko yhteiskunnan joka on piittaamaton masentuneita kohtaan.
Terveydenhuolto sensijaan pyrkii saamaan minimipanostuksella maksimivasteen - eli vähän työuupumuksesta kärsivä semi-masentunut ihminen hoidetaan onnistuneesti ja nämä ovat sairaanhoidon "suosikkipotilaita" joilla saadaan hoitoalalle helppoja meriittejä eli lääkärien, hoitajien ja psykologien tarvetta ei tarvi kyseenalaistaa kun 60% potilaista paranee.
Toisaalta sitten esim. moniongelmainen (jonka moniongelmaisuus ei välttämättä johdu potilaasta itsestään) masentunut sitten koitetaan lähinnä passivoida ja saada hoitosuhteeseen jossa ei tapahdu mitään olennaista - muttei myöskään korjata. Potilas joko itse sanoutuu kelpaamattomasta hoidosta irti (jolloin syy saadaan potilaalle!) tai hän alkaa penäämään oikeuksiaan (joko masentuneena epäonnistuu siinä tai hänet voidaan psykologisoida vaikkapa vihamieliseksi tms). Tällä tavalla ala pitää itsensä intensiivistä puuttumista vaativien potilaiden suhteen "puhtaana". Eli siis tästä potilasryhmästä ja heidän tarpeistaan vaietaan että saadaan rahat palkkojen maksuun.
Jos kävisi ilmi että esim. työterveyslääkärin kautta ohjaus masennusryhmään ja peruslääkitys auttaisi jokatapauksessa sitä 60% "onnistuneista hoidoista" niin mikä tarve silloin olisi psykiatriselle masennushoidolle?
Tajuatteko. On mahdollisuus että MASENTUNEITA TIETEN TAHTOEN FARMATAAN ETTÄ MASENNUSHOITAJILLA JA PSYKOLOGIAN LÄÄKÄREILLÄ OLISI TÖITÄ. Tuon ammattiryhmän työn merkitykselle olisi isku jos havaittaisiin että nykyisellä panostuksella HEIDÄN TYÖSTÄÄN EI OLE MITÄÄN KONKEREETTISTA HYÖTYÄ VAKAVASTI MASENTUNEILLE. Tällöin se mitä kannattaa tehdä - on pitää masentuneet masentuneina ja siinä uskossa että se "hoito" - eli HOITAMATTOMUUS - mitä heille tarjoillaan on heille hyväksi!
Masennus antaa myös tekosyyn pitää ihmisiä työttömänä - joka on monien masentuneiden masennuksen syy - sosiaalitoimiston luukulta ei irtoa tuloja jotka tekisivät ihmiselämästä oikeasti kokemisen arvoisen. Koska työelämään siirtyminen vaatii yleensäkin tippuneelta koulutusta - jota halutaan antaa nihkeästi - tai sitten sitä että työelämässä tehdään tilaa johon myös masennuspotilas mahtuu tekemään palkitsevaa työtä ja toipumaan - on silloin myös YHTEISÖN "etu" että masennuspotilaat pysyvät poissa jaloista. Sehän olisi muille terveille työtätekeville HEIDÄN PALKASTAAN pois, tai sijoittajien sijoituksista pois kun pitäisi lisätyöntekijöille maksaa palkkaa.
Masennus on oiva tekosyy pitää ihmiset pois työmarkkinoilta jotta tuloja saadaan jakautettua pienemmälle porukalle, vaikka reaalisesti esim. työttömyydestään masentuneelle työttömälle parasta terapiaa olisi työsuhde jonka sujuva täyttäminen takaa jatkon. Yhteisö siis kieltää tämän todellisen, helpon ja KOKONAIS yhteisölle edullisen ratkaisun jossa masentunut siirtyisi sossuluukulta tuloveron maksajaksi.
Masennus on tietyllä tavalla keinotekoinen moderni rutto. Masentuneen ovelle piirretään näkymätön rasti joka aiheuttaa masentuneen tippumisen yhteisöstä - ja tuota tippumista valvotaan "hoitokoneiston" ehdoilla. Masentuneet tarhataan omiin koteihinsa jossa he kiltisti saapuvat "terapia" sessioilleen kuulemaan kuinka masentuneita he ovat ja mitään ei ole tehtävissä. He ovat myös mitä parhainta työharjoittelu-orjatyövoimaa yhteiskunnan - etenkin varakkaampien - tulojen parantamiseksi pyrkiessään esim. työelämään.
ajateltua politiikkaa tai jotain salaliittoteoriaa, mutta sen takana on uusliberalistinen uusi julkishallinto, lääketeollisuuden vahvasti lanseeramat"Käypä hoidot" ja biologinen psykiatria, joiden mukaan kaikille tarjotaan samoja aivolääkkeitä ja jos se ei tehoa, niin masentunut on "väärin masentunut" tai ""hoitoresistentti".
Kun kuitenkin tiedetään, että masennus kasaantuu syrjäytyneille, köyhille, vähemmän koulutetuilla, stresaantuneille ja traumatisoituneille, työttömille, fyysisesti pitkäaikaissairaille, niin on ilmiselvää että masennuksen takana on sosiaalisia syitä.
Nykyinen "hoitoideologia" mediakalisoi huono-osaisuuden. Nyt siitä on alettu huolestua, ei siksi että ihmiset voivat huonosti, vaan siksi, ettei eläkejärjestelmä kestä tätä masennuseläköitymistä. "Hyvä hoito" kusee nyt päättäjiä kintuille... ja ratkaisuiksihan on laitettu se, ettei saa päästää enää niin helposti sairauslomalle ja eläkkeelle. Joten masentuneet ovat sitten kortistossa ja sosussa ja sieltä nouseminen on ihan toivotonta, joten masennus syvenee ja ne eläkepäivät kyllä koittavat, mutta ehkä jokut toivovat, että masenntuneet tekisivät ennen eläkepäätöstä "henkilökohtaisen ratkaisun" tai olisivat niin huonossa kunnossa eläkkeelle päästyään, että sitten tekisivät aika pian "henkilökohtaisen ratkaisun", ettei eläkejärjestelmä räjähdä...
Kyllä oikea kunnon kuntoutus on hyvä asia, mutta joku kuntouttavat työtoiminta ei ole mitään kuntoutusta, se on luukuttamista ja holhoamista sekä nöyryyttämistä.