Olen yksinäinen mutta en tiedosta itseäni yksinäiseksi. Koulussa on paljolti kavereita ja tulen toimeen heidän kanssaan. Jos joku tarvitsee apua jonkin tehtävän kanssa niin minulta sitä apua usein kysytään ja tiedän että suurin osa luokastani kunnioittaa minua (jonkin sortin) viisauden ansiosta. En siis pelkää puhua luokkalaisteni kanssa enkä muidenkaan ihmisten kanssa. Luokassa pystyn usein naurattamaan ihmisiä kommenteillani ja toteamuksillani but that's it. Suurin osa luokasta pelaa tietokoneella jatkuvasti, välitunneilla ja silloinkin kun opettaja opettaa. Sitten kun ei tiedetä mitä pitäisi tehdä kysytään minulta ja minä autan. Miksiköhän aina autan? En siksi ainakaan että tuntisin empatiaa heitä kohtaan. Enemmänkin siksi että pystyn siinä samalla kerrata asioita kun "opetan" heitä. Luultavasti tämä näkyy sitten todistuksessakin kun keskiarvo on luokan korkein.
Luokkani jakautuu kahteen porukkaan: henkilöt ketkä eivät juo ja henkilöt ketkä juovat. He jotka eivät juo viettävät lähes kaiken aikansa tietokoneen ja pelien ääressä. He jotka juovat ovat aika mulkkuja ja ovat koulussa vain kun on pakko.
Vapaa-aika on sitten eri asia. Asun yksin ja vietän lähes kaiken ajan yksin. Salilla, lenkillä ja pyöräilemässä käyn yksin. Kunto on ihan hyvällä mallilla, mutta harva sitä pystyisi kehoni perusteella päättelemään. Liikuntaa tulee siis harrastettua melko paljon ja sen ohella vapaa-aika kuluu pitkälti opiskelun, television, tietokoneen ja lukemisen parissa. Pari kertaa olen kavereiden kanssa käynyt katsomassa elokuvia, mutta silloinkin minä olin se joka kysyi heiltä että haluaisivatko lähteä jne. Mikseivät he koskaan kysy minulta?
Itse en polta tupakkaa tai juo alkoholia joten viikonloput vietän pitkälti yksin kämpillä. Onko ylipäätään olemassa enään ihmisiä ketkä EIVÄT juo alkoholia? Oma veljenikin, 16v, käy sen pari kertaa kuukaudessa juomassa, kun ei kuulemma ole muuta tekemistä ja kaikki muutkin tekevät sitä.
Siellä täällä olen katsonut jotain treffi/kaveri/ystävänhaku palveluita ja jokaisessa viestissä mainitaan sana sosiaalisuus ja joka toisessa alkoholi/bilettäminen jne. Eikö enään ole vastakkaisen sukupuolen edustajia (tyttöjä/naisia) jotka viettäisivät peruselämää eivätkä huku massaan ja kenties haluaisivat normaalin kumppanin? Tuntuu että kaikki haluavat kumppanin jolla on tuhansia kavereita ja joka bilettää pää täynnä viinaa kaiket päivät.
Itse olen ammattioppilaitoksessa Kanta-Hämeessä ja kaikki tytöt ja naiset tuntuvat kuuluvan tuohon massaan (tiedä sitten miten lukio eroaisi tästä?). Kaikilla on joku poikaystävä ja juovat alkoholia joka viikonloppu. Tai noh, mistä minä sen tiedän? Stereotypia tämäkin saattaa vain olla. Mutta missä ovat ne kaikki yksinäiset ihmiset joista täälläkin voi lukea? Aina silloin tällöin yritän välitunneilla katsella ympäriinsä, mutta kaikki ovat aina jossain pienessä ryhmässä eikä syrjäytyneitä ihmisiä näy missään. Muutaman kerran olen luullut että pari tyttöä olisivat melko yksinäisiä (näin toisen itkevänkin) mutta viikon parin päästä näin heidät keskellä kaverijoukkoa ja kuulin että tämä kyseinen itkevä tyttökin oli vain eronnut poikaystävästään.
En ole kuitenkaan masentunut yksinäisyyteni takia. Nautin elämästäni ja tulevaisuuden näkymät ovat positiiviset ja pitkälle suunnittelut. Mutta olisihan se mukavaa jos sitä voisi aina välillä jonkun kanssa jutellakin. Itse olen 19v joten suurinpiirtein samanikäisten kanssa olisi varmaan mukavampaa jutella. Kysytäänpä nyt vielä että onko täällä suomi24.fi:ssä lainkaan yksinäisiä tyttöjä/naisia joita kiinnostaisi jonkin sortin ystävyys ja miksei jotakin vakavampaakin? Olisihan se varmaan mukavampaa kun seuraa etsii, niin olla jonkun kanssa joka on itse myös ollut yksinäinen ja pystyy jakamaan sen tunnemaailman ja olotilan.
Jos jotakuta nyt sattuu kiinnostamaan niin [email protected] osoitteeseen voi lähetää viestejä.
Luokkani jakautuu kahteen porukkaan: henkilöt ketkä eivät juo ja henkilöt ketkä juovat. He jotka eivät juo viettävät lähes kaiken aikansa tietokoneen ja pelien ääressä. He jotka juovat ovat aika mulkkuja ja ovat koulussa vain kun on pakko.
Vapaa-aika on sitten eri asia. Asun yksin ja vietän lähes kaiken ajan yksin. Salilla, lenkillä ja pyöräilemässä käyn yksin. Kunto on ihan hyvällä mallilla, mutta harva sitä pystyisi kehoni perusteella päättelemään. Liikuntaa tulee siis harrastettua melko paljon ja sen ohella vapaa-aika kuluu pitkälti opiskelun, television, tietokoneen ja lukemisen parissa. Pari kertaa olen kavereiden kanssa käynyt katsomassa elokuvia, mutta silloinkin minä olin se joka kysyi heiltä että haluaisivatko lähteä jne. Mikseivät he koskaan kysy minulta?
Itse en polta tupakkaa tai juo alkoholia joten viikonloput vietän pitkälti yksin kämpillä. Onko ylipäätään olemassa enään ihmisiä ketkä EIVÄT juo alkoholia? Oma veljenikin, 16v, käy sen pari kertaa kuukaudessa juomassa, kun ei kuulemma ole muuta tekemistä ja kaikki muutkin tekevät sitä.
Siellä täällä olen katsonut jotain treffi/kaveri/ystävänhaku palveluita ja jokaisessa viestissä mainitaan sana sosiaalisuus ja joka toisessa alkoholi/bilettäminen jne. Eikö enään ole vastakkaisen sukupuolen edustajia (tyttöjä/naisia) jotka viettäisivät peruselämää eivätkä huku massaan ja kenties haluaisivat normaalin kumppanin? Tuntuu että kaikki haluavat kumppanin jolla on tuhansia kavereita ja joka bilettää pää täynnä viinaa kaiket päivät.
Itse olen ammattioppilaitoksessa Kanta-Hämeessä ja kaikki tytöt ja naiset tuntuvat kuuluvan tuohon massaan (tiedä sitten miten lukio eroaisi tästä?). Kaikilla on joku poikaystävä ja juovat alkoholia joka viikonloppu. Tai noh, mistä minä sen tiedän? Stereotypia tämäkin saattaa vain olla. Mutta missä ovat ne kaikki yksinäiset ihmiset joista täälläkin voi lukea? Aina silloin tällöin yritän välitunneilla katsella ympäriinsä, mutta kaikki ovat aina jossain pienessä ryhmässä eikä syrjäytyneitä ihmisiä näy missään. Muutaman kerran olen luullut että pari tyttöä olisivat melko yksinäisiä (näin toisen itkevänkin) mutta viikon parin päästä näin heidät keskellä kaverijoukkoa ja kuulin että tämä kyseinen itkevä tyttökin oli vain eronnut poikaystävästään.
En ole kuitenkaan masentunut yksinäisyyteni takia. Nautin elämästäni ja tulevaisuuden näkymät ovat positiiviset ja pitkälle suunnittelut. Mutta olisihan se mukavaa jos sitä voisi aina välillä jonkun kanssa jutellakin. Itse olen 19v joten suurinpiirtein samanikäisten kanssa olisi varmaan mukavampaa jutella. Kysytäänpä nyt vielä että onko täällä suomi24.fi:ssä lainkaan yksinäisiä tyttöjä/naisia joita kiinnostaisi jonkin sortin ystävyys ja miksei jotakin vakavampaakin? Olisihan se varmaan mukavampaa kun seuraa etsii, niin olla jonkun kanssa joka on itse myös ollut yksinäinen ja pystyy jakamaan sen tunnemaailman ja olotilan.
Jos jotakuta nyt sattuu kiinnostamaan niin [email protected] osoitteeseen voi lähetää viestejä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.