Nuoret kyykkyyn sanoo Anna-Liisa

Kyllä ne kaahari nuoret on ihan itse saaneet aikaan,jotta jotain on pakko tehdä.Kasikympin lätkä tulee takasin varmaan ja tuo typerä pisteytys systeemi kopioidaan Englannista.Siellä muuten joutuu joissakin tapauksissa käymään koko autokoulun uudelleen jos haluaa vielä ajella joskus laillisesti ja laittomat kuskit joutuu aina linnaan.Pitää suomen alkaa vuokrata siperiasta pari vankilaa ja lähettää isot rikolliset sinne,jotta saadaan nuorisolle tilaa istua suomeen:=)Liian lepsut tuomiot suomessa verrattuna mihin maahan tahansa.

Lähdetäänpä korjaamaan tilanne kuntoon. Nuoret siis hurjastelevat kokeillessaan rajoja. He kokeilevat rajoja sen vuoksi, että osaisivat ajaa liikenteessä mahdollisimman lähellä rajaa, mutta kuitenkin pysyä rajan turvallisella puolella ettei mene metsään. Näin kai aloittajan ajatus oli.

Tietenkin ensimmäinen parannus tilanteeseen on ylinopeusrajoittimen käyttöönotto. Se estää kokeilemasta, pysyykö auto tiellä jos sillä ajaa 200 km/h (pysyy, olen kokeillut). Se myös heikentää haluja kokeilla rajoja normaaliliikenteessä.

Aloittaja mainitsi syyksi kaahailuun kokemuksen saamisen. Se voidaan saavuttaa nykyisellä tekniikalla ja ymmärryksellä. Toisin sanoen tehdään laki, joka määrää autoilijoille (lukekaa loppuun, älkää vielä alkako huutamaan) harjoitteluradat, jossa voi harjoitella oman auton kulkemista. Maksimi etäisyys radalle on enintään 50 km yli 10 000 asukkaan kunnasta. Niitä tarvitaan siis ympäri maata.

Radat tehdään autoilijoilta kerätyillä veroilla. Radan käyttö on sinänsä ilmaista, mutta radan käyttäjät joutuvat hankkimaan erillisen vakuutuksen, joka korvaa mahdolliset henkilövahingot. Niihin ei käytetä yhteiskunnan varoja. Kalusto on jokaisen omalla vastuulla, eikä niihin saa vakuutusta.

Radan turvallisuutta parannetaan tekniikalla, joka huolehtii muun muassa ajanotosta sekä radan tyhjyydestä. Kun ajaa radalla, voi olla melko varma ettei siellä ole muita edessä. Rata on siis tarkoitettu niiden rajojen etsimiseen, nopeusrajoitus on 120 km/h. Jos joku haluaa kokeilla suurempia nopeuksia, niin oikea paikka on simulaattorikeskukset, joissa nopeutta ei ole rajoitettu lainkaan.

Jokaisella radalla on useammanlaisia olosuhteita, mutkaista soratietä, vedellä liukastettua asfalttia sekä risteyksiä. Isojen kaupunkien läheisyydessä tietenkin useampia, jotta kukaan ei joudu liian kauaa odottelemaan vuoroaan. Radalla on liikennevaloja (keltainen lippu), jotka estävät jatkamisen jos edellä ajava sattuu jäämään radalle. Radat sijoitetaan sen verran kauas asutuksesta, ettei sen metelistä aiheudu haittaa ympäristölle.

Rata siis mahdollistaa rajojen etsimisen ilman että ulkopuoliset joutuvat vaaraan. Joilla ei ole varaa vakuutusmaksuun ja omaan autoon, saavat sitten tyytyä simulaattoreihin. Niistä tarkemmin toisessa jutussa.

Tässä tapauksessa simulaattorit ovat auton koreja, ohjaamoita, jotka on kiinnitetty sylintereihin, joita tietokone ohjaa. Peruspakettien valmistus voidaan hoitaa vankiloiden ilmaisella työvoimalla, joten simulaattorit saadaan edullisesti nuorison käyttöön.

Niitä on kahta mallia, harjoittelusimulaattoreita sekä illanviettosimulaattoreita. Yhteisiin illanviettosimulaattoreihin voi varata tunnin kerrallaan ja uuden ajan kun entinen on käytetty. Harjoittelusimulaattoreihin puoleksi tunniksi. Jos on oma simulaattori, se on tietenkin koko ajan käytettävissä itsellä tai kavereilla.

Simulaattoriin voi mennä sekä kuljettaja että matkustajat. Ikkunoissa näkyy oikeat maisemat, sylinterit ja äänet antavat todellisen tuntemuksen ajosta. Humalassakin voi mennä kyytiin tai ajamaan, se on laillista ja sallittua, joskin voi olla hieman vaarallista harjoittelusimulaattorissa.

Harjoittelusimulaattorissa voi sattua pieniä vahinkoja, sillä simulaattori voi taitamattoman kuskin ajolla mennä myös nurin ja jäädä kyljelleen tai katolleen. Turvavyöt on siis syytä pitää kiinni. Tämä sen vuoksi, ettei jännitystä puutu ja löytää ne rajat. Onhan se mukava jännätä, pysyykö auto tiellä vai törmääkö johonkin viikonlopun aikana. Loukkaantumiset ovat kuitenkin huomattavasti vaatimattomampia kuin todellisessa liikenteessä, harvoin kukaan kuolee simulaattorionnettomuudessa, loukkaantumiset jäävät ruhjeiden tasolle.

Illanviettosimulaattori mahdollistaa myös kilpa-ajon, jota ei enää voi tehdä oikeassa liikenteessä ylinopeusrajoittimen vuoksi. Kun useampi porukka menee simulaattoreihin, he voivat nähdä kaverit toisessa autossa, edessä, takana tai sivulla, riippuen miten kuski ajelee. Kilpakumppani voi olla nykyisten tietoliikenneyhteyksien ansiosta missä päin Suomea hyvänsä. Voi pysähtyä viereen ja vaihtaa kuulumisia. Porukka voi vaihtua, ovathan simulaattorit oikeiden autojen koreja.


Oma simulaattori onnistuu pienellä sijoituksella. Kolmen tonnin sijoituksella saa oman simulaattorin, monelle se korvaa kokonaan oman auton tarpeen. Jos on viiden hengen porukka, niin jokaisen sijoittaessa 600 €, on oma simupeli käytössä milloin vain haluaa. Suurempi porukka voi sopia vuoroista ja hinta jää edullisemmaksi.

Eikä tarvitse olla ajokorttia, nuoremmatkin pääsevät mukaan. Simulaattori mahdollistaa myös liikennesääntöjen opetuksen ja testaukse, joskin liikennesäännöt tulisi opettaa jo peruskoulussa kaikille. Jos on oma simulaattori, niin siinä voi viettää vaikka koko illan, voi pysähtyä virtuaalisesti toisten viereen ja kommunikointi onnistuu sähköisesti.

Samalla siis ratkeaa moni muukin nuoriso-ongelma sekä löytyy ratkaisu nuorten aina valittamaan illanviettopaikkojen puutteeseen. Simulaattorialue toimii myös yleisenä ajanviettopaikkana, jonne voi koota myös muuta tekemistä, vaikka juoksuradan kilpailuun, jos voittaja ei selviä simulaattorissa.

Simulaattoreita voivat nuoret itse tuunata ja esitellä toisille. Vanhat autonkorit saavat uuden elämän simulaattoreissa. Se on sekä harrastus että ajanviettopaikka. Turvallista, ei saastuta ympäristöä pakokaasuilla. Simulaattoriasemat voivat olla lähellä keskustoja, ne eivät häiritse ympäristöä, sillä äänet kuuluvat vain ohjaamoiden sisäpuolella, niiden ulkopuolinen äänitaso on häiritsemätön yöaikaankin. Jos sitten ei nuorison metelöinti häiritse ja keskukset on sijoitettava kauemmas.

Niin, simulaattoriasemat ovat avoinna aina, myös iltaisin ja öisin, sekä viikonloppuina. Alueella on valvojat, jotka estävät ilkivallan. Vaikka simulaattoriajo lisää nuorten innostusta hurjasteluun, niin ylinopeusrajoitin estää sen normaaliliikenteessä. Kun simulaattoreita on eri kunnissa, voivat nuoret järjestää vaikka erilaisia kilpailuja keskenään, kaupunginosien, kylien ja kuntien kesken. Voittajan on helppo hymyillä.

Simulaattoreiden ohjelmistot hoitavat näytöille sopivat maisemat ja laskevat kuljettajan toimenpiteiden mukaan todellisuutta vastaavat tilanteet. Tämä tehomyllyt ovat simulaattorikeskusten hallinnassa ja hoitavat jokaiseen simulaattoriin toimivat ja reaaliaikaiset näkymät. Nuoret voivat lainata kameraa ja käydä kuvaamassa lisää ajoreittejä järjestelmään. Valtio siis sijoittaa näihin pienehkön summan rahaa, mutta se raha saadaan siitä, että nuorten loukkaantumiset ja yhteiskunnasta vieroittuminen vähenee.

Simulaattori toimisi siis nuorten pelleily-, seikkailu- sekä leikkipaikkana. Näin me voisimme tehdä, jos halua olisi. Näin varmaan tulee joskus tulevaisuudessa tapahtumaankin. Teknillisesti tämä olisi mahdollista jo nyt, eivätkä kustannukset ole etuihin verrattuna päätähuimaavat.