Hei! Lähiomaiseni sairastui vakavasti ja ensimmäinen sytostaattihoito alkoi juuri. Nyt potilas on aivan uupunut, ei ruokahalua, jäsenissä ei mitään lihasvoimaa. Tämä kaikki varmasti aivan asiaankuuluvaa - eniten kuitenkin huolestuttaa, että hän on todella sekava (huomannut sen itsekin). Tämäkin kai "normaalia" sivuoireilua, mutta onko teillä muilla kokemusta/tietoa, että kestääkö kuinka kauan?
Epätietoisuus on pahinta ja huolestuttaa toisen puolesta kovasti.
Epätietoisuus on pahinta ja huolestuttaa toisen puolesta kovasti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kannattaa ottaa yhteys hoitavaan sairaalaan, jos tulee tuommoisia sivuoireita. Minä ainakin otin heti yhteyttä, kun niitä tuli (ei sekavuutta) ja sain kehotuksen heti lopettaa kotona otettavat tabletit.
Voimia läheisellesi!
Omaiseni on kyllä sairaalassa vielä, huonon kunnon ja turvotuksen takia. Tuo sekavuus vain huolestuttaa, sekä häntä itseään että meitä muita. Täytynee konsultoida hoitajia, kun seuraavan kerran näkee. Heiltä vain tahtoo saada aika ympäripyöreitä lauseita. Ajattelin vain, josko täällä jollakin olisi ollut omakohtaista kokemusta asiasta. Kiitos kuitenkin vastauksestasi!
Itselläni ei ollut juuri mitään sivuoireita, mutta olin sairastuessani aika nuori, nipa nappa 40-vuotias ja hyväkuntoinen. En tiedä mutta voi olla että ikä ja kunto vaikuttavat. Mahdollisesti myös sytojakin on eri voimakkuuksia ja eri merkkisiä, joten sekin varmaan vaikuttaa oireiluun. Jos omaisesi on vielä osastolla niin varmaan hän on osaavissa käsissä ja saa siellä parhaan mahdollisen hoidon. Sekavuus voi joskus johtua vahvoista kipulääkkeistä, joita saa leikkauksen jälkeen osastolla. Aika helposti siellä sairaalassa minusta annettiin lääkkeitä, ja jos sanoi että pelkää niin sai myös rauhoittavia lääkkeitä. Potilaana siellä oli aivan hyvä olla, mutta omaisten pelkoa ne ei tietenkään voi lieventää. Ole kuitenkin huoleti, varmaan ne hoitavat hyvin.
Halusin vain nopeasti vastata kysymykseesi, vaikka varmaan olet asiasta jo kysynytkin. Sytostaattihoitojen alkaminen ja kaikki se uusi ja pelottava syöpädiagnoosin saatua saa ihmisen kyllä aika sekavaksi. Minulla itselläni on ainakin sytostaattien aikana ja paljon sen jälkeenkin ollut kaikenlaisia muistiongelmia ja sekavuutta. Sanat ovat solmussa, tarinoissa ei ole välillä oikein päätä eikä häntää eikä aina oikein jaksa tsempata, että saisi sanottavansa ulos suusta. Mutta hoitajat ja lääkärit ovat kuitenkin sitä varten, että voi kysyä, jos huolestuttaa. Turhia kysymyksiä ei olekaan!
Sain sytostaatti hoitoa 6 eri kertaa, tippoina sairaalassa, kesti noin 4 tuntia joka kerta. Eka ja toinen kerta olivat aivan OK, myos verenarvot, vaan sen jalkeen, ... alamakea vain mentiin.
Sytostaatteja kun on paljon, ja riippuu minkalaisen cocktailin laakari antaa. Itse sain aika rankan kuurin. issuin aina sairaalassa viimeisena ja yksin tiputuksessa.
Hoitojen jalkeen olin kuin jalat pois maan pinnalta, muissa maailmoissa, se oli kauhea tunne. tunsin kuin olisin ottanut joitain hallusinaatiopillereita, niin epatodellinen maailmani oli. Tietenkin asiaa pahensia etta olin kokopaivatyossa, haastavassa viela, vaan pakko oli ottaa aina hoitojen jalkeen 3-4 paivaa vapaata. Tuskin pystyin kavelemaan. Halusin nukkua ja nukkua vain, ruokahalua kylla oli vaikka muillekin jakaa, nousin usein viela keskella yota valmistamaan ruokaa ja salaattia, aina vain oli nalka. Kait se oli hyvan merkki.
Toiset taas oksentavat ja ruokahalut menneet. Kaikki reagoi eri tavalla.
Hoitajat ei ole sama asia kuin laakari. Ehdottomasti pitaa puhua laakarin kanssa ! Ja nopeasti. Vain han pystyy vastaamaan asianomaisesti teidan tapaukseenne.
Hoitojen jalkeen aloitin taman pillerikuurin, tamoxifen, sanottiin 5 vuotta on normi. Syotyani niita 3-4 vuotta en pystynyt enaa, ja vaadin laakariltani etta saan ne lopettaa. Muistini oli aivan mennytta, ja muutenkin elama muuttunut aivan erilaiseksi joka kulmasta. Lopetin ne ja olen nyt aivan OK.