Onko kukaan koskana valehdellut saadaksesi huomiota tai saadaksesi toisen vaikka mustasukkaiseksi?
Itselläni on taipumusta valehteluun tällaisissa asioissa. Isoja valheita en ole enää aikuisena livauttanut, mutta suurennellut olemassa olevaa asiaa. Suurin valehtelemani asia on:
Valehtelin ensimmäisen kerran teininä(alle 18) poikaystävälleni joka jätti minut uuden tyttöystävän takia, jonka kanssa oli jo pettänyt minua suhteemme aikana. Jouduin oikeastikin sairaalaan ja minulla oikeastikin epäiltiin vakavaa sairautta. (ex)Poikaystäväni huolestui minusta ja hänen tunteensa voimistuivat taas minua kohtaan. Hän palasi luokseni ja vietimme syysloman yhdessä. Olin saanut jo terveen paperit, mutta en kertonut siitä poikaystävälleni, koska pelkäsin hänen taas jättävän minut. Hän jätti minut jokatapauksessa.
Samantyyppistä huomion ruinaamista (valheiden avulla) olen harrastanut muissakin suhteissa, aina vain lievempänä. Mitä enemmän on ikää karttunut, sitä enemmän olen tajunnut että en hyödy valheista millään tavalla. Että miksi haluaisin miehen, joka on minun kanssani sellaisesta syystä, mikä ei ole totta. Jos en kelpaa muuten, sitten en kelpaa.
Erojen jälkeen olen saattanut valehdella meneväni treffeille tehdäkseni toisen mustasukkaiseksi. Jne.
Asia on minulle todella kipeä. Olenko ainoa tällainen ihminen, joka toimii järjen vastaisesti, koska tuntee olevansa muuten hylätty? Olen jo terapiassa ahdistuksen ja masennuksen takia. Ottaisin asiallisia kommenteja vastaan.
Itselläni on taipumusta valehteluun tällaisissa asioissa. Isoja valheita en ole enää aikuisena livauttanut, mutta suurennellut olemassa olevaa asiaa. Suurin valehtelemani asia on:
Valehtelin ensimmäisen kerran teininä(alle 18) poikaystävälleni joka jätti minut uuden tyttöystävän takia, jonka kanssa oli jo pettänyt minua suhteemme aikana. Jouduin oikeastikin sairaalaan ja minulla oikeastikin epäiltiin vakavaa sairautta. (ex)Poikaystäväni huolestui minusta ja hänen tunteensa voimistuivat taas minua kohtaan. Hän palasi luokseni ja vietimme syysloman yhdessä. Olin saanut jo terveen paperit, mutta en kertonut siitä poikaystävälleni, koska pelkäsin hänen taas jättävän minut. Hän jätti minut jokatapauksessa.
Samantyyppistä huomion ruinaamista (valheiden avulla) olen harrastanut muissakin suhteissa, aina vain lievempänä. Mitä enemmän on ikää karttunut, sitä enemmän olen tajunnut että en hyödy valheista millään tavalla. Että miksi haluaisin miehen, joka on minun kanssani sellaisesta syystä, mikä ei ole totta. Jos en kelpaa muuten, sitten en kelpaa.
Erojen jälkeen olen saattanut valehdella meneväni treffeille tehdäkseni toisen mustasukkaiseksi. Jne.
Asia on minulle todella kipeä. Olenko ainoa tällainen ihminen, joka toimii järjen vastaisesti, koska tuntee olevansa muuten hylätty? Olen jo terapiassa ahdistuksen ja masennuksen takia. Ottaisin asiallisia kommenteja vastaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
... mutta tämä on vain maallikon kommentti-.
Tosiasiahan on se että ihminen valehtelee joka päivä monta kertaa, mutta ne ovat niitä "valkoisia valheita" eli sanoo pitävänsä toisen hameesta vaikka ei pidä jne. jotta ei loukkaisi turhaa toista.
Se on sitten toinen juttu, että valehtelee manipuloidakseen toisia.
Hyvä että olet terapiassa. Oletko puhunut tästä terapeutille? Tätä asiaa kannattaa käsitellä terapiassa ja useaan kertaan.
En ole tuollaista valehtelua harrastanut, mutta muuta sekoilua kyllä. Mutta on niitä muitakin. Ei siitä kannata kokea enää häpeää., vaan nyt tarttua härkää sarvista ja ryhtyä käsitellemään asiaa psykoterapissa.
Ja kai se on ihan oikeaa psykoterapiaa,eikä mitään ns. keskusteluapua hoitajan kanssa?
Et varmasti ole ainoa laatuasi, kuten terapeutti (jos siellä todella käyt;) on varmasti kertonutkin.
Olen valehdellut vain psykiatrilleni. Mutta se on tuottanut paljon. Mukavan eläkkeen sain, kun keskityin valehteluun ja psykiatri kirjoitti b-lausunnon eläkettä varten.
mitä ymmärrän itseni tehneen, on se että joskus nuorempana muistelen valahdelleeni toistuvasti käänteisesti. Esim. jos kuvittelin jonkun toivovan jonkun tietyn vastauksen, niin vastasin aina niin kuin kuvittelin toisen toivovan minun vastaavan, vaikka itse olisin halunnut muuta. Olen tietoisesti pyrkinyt tästä pois, mutta oman tahdon osoittaminen on yhä vaikeaa. Olen nyt vuorostani uskomattoman huono valahtelemaan ja suututan muut suorasukaisesti ilaisuillani mitä tahdon ja mitä en. Kuvaamani valehtelu/ suorasanaisuus on ongelmana etenkin läheisten ihmisten kanssa. Oman tahdon osoittaminen kaikille auktoriteettia edustaville on myös vaikeaa. Tunnen olevani vuoroin joko orja / olen kauhea kiittämätön niskuri. Sellainen pieni valehtelu ja sujuva vuoropuhelu on ymmärtääkseni kaikille eduksia. Voit säätää sillä omaa elämääsi joustavammaksi. En näe että käytöksessäsi on mitään erityisen kummallista hylkäämistilanteissa. Oma rajansa tietysti siinäkin, milloin luetaan sairaudeksi. Ehkä ohjauksessa saisit tehokkaampia malleja toimia Nuohan eivät ole parhaita. Menetät arvostuksesi jos jääti kiinni, tai käytös voi saada vahingollisa muotoja. Eikä sillä, että omissakaan taidoissa kehumista.
Mulla on samanlaista ku sulla Tahdoton et aina sanoin samanlailla ku oletin vastapuolen haluavan kuulla ja sit olin täydellinen kameleontti enkä enää tiedostanu mitä ite halusin, missä mun oma tahto oli. SIt aina liiottelin omia kokemuksiani saadakseni huomiota. Kauhein valehtelukokemus oli mulla sellanen et meidän tuttavaperheen mies alko kyselemään multa ku olin joku teini et oliko mulla jo mieskokemuksia. Aloin sepittää sille kaikenlaisia seksihurjasteluja millasia en todellakaan siinä iässä vielä kokenut ku mielikuvissani. Tästä tuli sit painajaismainen tapa et hän kyseli multa mun viikonlopuista ja mä kerroin mielikuvituksellisesta seksielämästäni. Nyt tunnen siitä edelleen häpeää enkä ole puhunut siitä ku terapiassa.
Nykyään mun on myös vaikea ilmaista omaa tahtoani muuten ku tosi jyrkästi ja aika vaikee tehdä myönnytyksiä ja joustaa omasta mielipiteestäni. Jotenki sitä haluaa pitää oman päänsä kun se kerranki on saanu sanottua, saanu läpi. VÄhän hankalaa ihmissuhteissa ja työelämässä on ollu missä sitä joustoa ja sovittelua tarvittais. Ja tuo auktoriteettien kunnioitus, oman mielipiteen esille tuominen esim. työpaikan suuressa palaverissa on edelleen erittäin vaikeaa.