Bittejä viestittävä led näkyy sitä huonommin mitä kirkkaampi auringonpaiste. Onneksi heliografi toimii sitä paremmin mitä kirkkaampi auringonpaiste lähetyskohdassa on. Nykytekniikalla toteutettuna heliografin pitäisi kai perustua hyvin nopeasti läpinäkyvän ja läpikuultavan tilan välillä vaihtavaan nestekidekalvoon. Tekniikka olisi vähän samanlainen kuin eräs tapa toteuttaa 3d-laseja. Koska auringon kulmaläpimitta on puoli astetta, niin hyvälaatuisen heliografin heijastama valokeilakin olisi puoli astetta, mikä on tiukempi säde kuin mihin ledeillä pystyy samankokokoisella laitteella. Nykyaikaisen heliografin olisi hyvä toimia led lähettimen kanssa siten, että auringon peittyessä, led lähetin ottaa automaattisesti bittivirran välityksen itselleen(sama 15cm peilikaukoputki voi toimia vastaanottimena molemmissa lähetysmuodoissa). Ja peilien suuntaukset tapahtuvat automaattisesti muutaman sähkömoottorin avulla.
Tässä on kuvailtu vanhanaikaista heliografia:
http://en.wikipedia.org/wiki/Heliograph
Onko niin, että joku puolijohdemateriaali muuttuu läpikuultavaksi / valoa hajottavaksi kun siihen johtaa virran? Jos näin on, niin se voisi mahdollistaa heliografin avulla 10 megan yhteyden 100km etäisyydelle.
Tässä on kuvailtu vanhanaikaista heliografia:
http://en.wikipedia.org/wiki/Heliograph
Onko niin, että joku puolijohdemateriaali muuttuu läpikuultavaksi / valoa hajottavaksi kun siihen johtaa virran? Jos näin on, niin se voisi mahdollistaa heliografin avulla 10 megan yhteyden 100km etäisyydelle.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eipä ole heliografille tarvetta laserdiodin säteen ollessa aurinkoa kirkkaampi, silti tarpeen mukaan vaikka näkymättömillä aallonpituuksilla toimiva, toimien lyhyellä matkalla kevyesti gigabittinopeuksilla. Vähänkään pitemmillä välimatkoilla on viestintä radioaaltotaajuuksilla tietysti huimasti tehokkaampaa ja vähemmän herkkä häiriöille.
Eikös yhteyksien pitäisi toimia aina?