Tuntuu todellisuuden taju hämärtyvän, takana on vuosien yksinäisyys ja liuta muita ongelmia. Kuinka herkästi otetaan suljetulle? Olen tähän asti saanut pidettyä itseni kiinni työelämässä mutta jos joudun johonkin hoitoo apua haettua niin työelämään palaaminen ei tule onnistumaan. Työn mentyä menee varmasti kaikki muukin vähä mitä elämässä on. Pelottaa oikeasti että teen jotain hätiköityä elämäni suhteen mutta järki ei enään kulje normaalisti. Onko muilla yksinäisyyden seurauksena samanlaisia tuntemuksia?
Olenko tulossa hulluksi
vcnbm
4313
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En tiedä onko tämä tilanteessasi ja työssäsi mahdollista, mutta minulle tulee mieleen ennaltaehkäisevät siirrot joita voit tehdä: erityisesti itse irtisanoutumisen mahdollisuus. Jos työ tulee menemään joka tapauksessa alta, ja jos joka tapauksessa tarvitset apua, niin eikö tyylikkäin järjestely olisi sanoutua irti jollain vaikkapa vähän boheemilla perusteella, kuten kunnon sapattivapaan pitämiseksi? Jos et luota heihin jotka tilanteestasi terveydenhoitokanavienne kautta kuulisivat, niin eihän heidän sitten kai tarvitsekaan ikinä päästä mässäilemään millään tarpeettomilla yksityiskohdilla? Onhan siinä itse irtisanoutumisessa se 3kk karenssi ansiosidonnaisesta, mutta jos se on sen arvoista...
Jos mielenterveys voi mennä, voi se palatakin. Siispä tulet mitä todennäköisimmin olemaan vielä joku päivä työkykyinen, ja mikäli sama työ silloin vielä kiinnostaa ja olet sen hyvällä tavalla aikanaan lopettanut, voit varmaan palata takaisinkin. Tai vaikket palaisikaan, saat ainakin hyvät suositukset toisin kuin ehkä sellainen joka on raahattu pakkopaidassa töistä pois, jos sallit huumorini tähän väliin.
Ja, voihan yksityiselle psykologille/terapeutille/muulle neuvonantajalle marssia varmaan piankin ja jo alustavasti, ennen kuin irtisanoutuu työstä. Heiltä luulisi löytyvän vapata aikoja paremmin kuin julkiselta puolelta. Kelalta saa siihen jotain tukeakin. Jos sairausloma töistä ei ole hyvä idea, saa heidätkin varmaan sen ymmärtämään ja punnitsemaan vaihtoehtoja käytännön järjestelyjen suhteen varmasti kokeneemmista lähtökohdista kuin minä, joka en ole montaa kuukautta ansiotyötä tehnyt elämässäni, enkä tiedä miten irtisanoutuminen vaikuttaa.
Kyllä tuollaisia tuntemuksia alkaa helposti tulemaan, jos yksin on liikaa omien ajatusten kanssa ja niitä pyörittelee kaiket päivät ja illat mielessään. Ihan totta, siinä voi vaikka kuvitella itsensä tulevan hulluksi. Siitä syystä kannattaa yrittää pitää työpaikka, se on tärkeä henkireikä ja talouden kannaltakin hyvä. Yksinäisyydellekin voi tehdä jotain!
Ps. Kirjoituksestasi päätellen sinulla järki ja ajatus kulkee paremmin, kuin 90% :lla näille palstoille kirjoittelevista.
pohdit ihan oikeita asioita. jos sinulla ei ole muuta kuin työtä mikä irroittaa sinut yksinäisyydestä, ei välttämättä töistä jättäytyminen ole oikea vaihtoehto. minun käsittääkseni suljetulle ei oteta kovin hepposin perustein. kaikki pyritään hoitamaan avohoidossa, joka ei tietenkään ole aina se paras vaihtoehto. itse kävin tulo haastattelussa päiväosastolla (klo 8-15), kun näin sen homman siellä, päätin että en ole niin huonossa kunnossa vielä että minun tarvitsisi tulla sinne asti lukemaan lehtiä ja kuuntelemaan musiikkia jonon jatkoksi. voi olla että ensivaikutelmani oli väärä - en tiedä. toistaiseksi olen pärjännyt lääkärin avulla ja terapiakin saatiin alkuun niin käyn siellä kerran viikossa. käytkö sinä missään? oletko käynyt lääkärissä? kuntasi mielenterveystoimistossa tai sairaanhoitajalla? lääkäriltä voi saada lähetteen psykiatrian polille jossa tehdään arvio tilanteestasi ja hoitosuunnitelma. ja lohduttava ajatus ehkä, mikä ainakin minulle on välillä auttanut. lääkärit ovat sanoneet minulle: kun pelkää tulevansa hulluksi, ei ole vielä hullu, koska hullu ei itse enää tiedä olevansa hullu. se ei tietenkään lohduta siinä kohtaa että on todentotta että voit huonosti ja kärsit. inhoatko ajatusta seurakunnan jutuista? monissa seurakunnissa on ryhmiä, erilaisia ryhmiä: yksinäisille, kriisissä oleville, uutta suuntaa etsimässä oleville jne. Ainakin meidän seurakunnassa on monta mielenkiintoista uutta ryhmää, joihin olisin varmaan mennyt jos terapia ei olisi alkanut. Siellä on myös tietysti päivystävä pappi jolle voi puhua luottamuksella. Rohkaisen hakemaan reippaasti apua ja vertaistukea. Tämäkin on ihan hyvä paikka, mutta vastaukset eivät aina ole kovin kannustavia. Meitä on moneksi, etkä ole ainoa, joka kärsii yksinäisyydestä ja hulluksi tulemisen pelosta. Valitettavasti. Toivotan sinulle oikein aurinkoista syksyä ja parempaa tulevaisuutta kuin osaat odotaakaan!
kunnan lääkäri ei kirjoita lähetettä, mene yksityiselle lääkärille niin kirjoittaa. oma terkkari lääkärini ei aikoinaan kirjoittanut mulle lähetettä, totesi että polilla on kovat jonot ja en ole tarpeeksi hullu. kun menin yksityiselle, sain lähetteen ja kutsu tuli 2kk jälkeen (kesä välissä). hyvän lääkärin löytäminen voi olla kovan työn alla mutta se on sen arvoista. oma yksityinen lääkärini antaa minulla tunnista kahteen aikaa joka kerta, ja laskuttaa minua puolesta tunnista! olen opiskelija, jonka takia hän varmaan alennusta antaakin. mutta jokainen minuutti on sen arvoinen, koska tunnen että minua kuunnellaan. siksi kannattaa etsiä lääkäri josta lähtiessään tuntee että on tullut kuulluksi. lääkäri joka iskee vain reseptin kouraan ei ole mistään kotoisin. minun lääkärini sanoi että lääkkeillä voidaan vaimentaa hälytystä mikä kehossa on, mutta se ei ole ratkaisu pitkäksi aikaa. olen niin iloinen että olen löytänyt fiksun lääkärin.