Kahdesti olen näissä sm-leikeissä toiminut tyhmästi. Tai pitäisikö sanoa, ajattelemattomasti.
Toinen kerta oli se ensimmäinen. Silloin en osannut päättää ja sopia, mitä saa tehdä ja mitä ei. Ensikertalaiselle kokemus oli melkoisen raju - nykyisin se ei olisi mitenkään kovin ihmeellinen. Onneksi siitä ei jäänyt mitään turhia kauhuja mielen syvyyksiin.
Toinen kerta oli, kun aliarvioin leikkikumppanini ja yliarvioin itseni. Tapasimme eräässä kokoontumistilaisuudessa. Hän oli oikein sievä ja nukkemainen hento nainen. Pieni tosiaankin, sillä pituutta oli vain noin 160 senttiä ja painoa kai nelisenkymmentä kiloa eli melkoisen heiveröisen ja ”helposti särkyvän” näköinen. Hän harrasti jotain itsepuolustuslajia ja tulin lupautuneeksi hänen hiekkasäkikseen. Sovimme paikan järjestäjän kanssa, että saisimme käyttää osaa tilasta muutamia tunteja muiden lähdettyä. Tuo oli aika tavanomaista, sillä kenelläpä olisi kotonaan moisia laitteita ja muuta sm-rekvisiittaa.
Paikalle jäi meidän lisäksemme toinen pari. He menivät omaan tilaansa ja me omaamme. Siellä vaatteemme lensivät nurkkaan ja siiten hän sitoi minut käsistäni roikkumaan. Tai ei nyt roikkumaan, kyllä seisoin tukevasti jaloillani, mutta käteni olivat köydellä ranteista sidottuna ylhäällä olevassa paalussa. Oli muuten oikein kiva sidonta, sillä hän joutui käyttämään porrastikkaita ja siinä hänen kauniisti ajeltu tussukkansa oli nenäni edessä.
Sitten hän vetäisi nyrkkeilyhanskat käteensä. Noissa ei ollut nauhoja, vaan tarrakiinnitys, jonka hän sai kätevästi hampaillaan kiinni. Ja sitten se alkoi. Hän hypähteli siinä edessäni ja pienet rinnat hypähtelivät kivan näköisesti. Sitten lävähti isku rintaani, toinen ja perään potku kylkeen. Näin jatkui ja hän kovensi lyöntejään ja potkujaan. Nyt minulle jo selvisi, että tuossa naisessa oli kyllä pippuria ja voimaa. Näin jatkui. Aina väliin horjahtelin melkoisesti, mutta kaatumaanhan en päässyt. Sitten se tapahtui. Hänen piti potkaista voimalla kylkeeni juuri lantion yläpuolelle. Samaan aikaan minä horjahdin sivulle. Ja tuo kunnon potku osui täysin napakymppiin eli suoraan munille. Koski niin helkatisti. Ei puhettakaan, että olisin seissyt. Ei, roikuin täysin ranteitteni varassa. Ähisin, puhisin ja voivottelin. Nainenkin pelästyi ja alkoi laskea minua alas. Sidonta oli ollut oikeaoppista, sillä aukaisu kävi käyden päästä vetäisemällä ja rojahdin lattialle ja pitelin muniani. Siinä sitä menikin muutamia minuutteja ja hän koetteli lohdutella minua sen kuin osasi.
Sitten kankesin hitaasti pystyyn ja kävelin vaivalloisesti istumaan sessiovuoteelle. Siinä istuimme ja juttelimme ja hän oli todella pahoillaan tuosta vahingosta, sillä kyllähän se oli vahinko. Aikamme juteltuamme oloni helpottui ja niinhän siinä käy miehelle yleensäkin alastoman naisen vierellä eli kullini jäykistyi. Hänkin oli kiihottunut tuosta kamppailusta ja niinpä hän hellästi painoi minut selälleni ja alkoi hyväillä jäykkää kulliani ja lopulta alkoi ratsastuksen. Ihmettelin siinä, millaiset laakerit hänellä oli lanteissaan, sillä meno oli sen verran kovaa. Ja erittäin nautinnollista.
Mustelmat kyljissäni ja vatsallani sekä reisissäni muistuttivat minua viikon verran tapahtumasta. Mieluusti olisin ottanut tuon sänkypolskan uusiksi hänen kanssaan, mutta se ei onnistunut. Enkä taatusti halunnut enää hänen hiekkasäkikseen.
Olisi kiva kuulla, onko muille käynyt sm-leikeissä mokauksia ja miten niistä on selvitty.
Toinen kerta oli se ensimmäinen. Silloin en osannut päättää ja sopia, mitä saa tehdä ja mitä ei. Ensikertalaiselle kokemus oli melkoisen raju - nykyisin se ei olisi mitenkään kovin ihmeellinen. Onneksi siitä ei jäänyt mitään turhia kauhuja mielen syvyyksiin.
Toinen kerta oli, kun aliarvioin leikkikumppanini ja yliarvioin itseni. Tapasimme eräässä kokoontumistilaisuudessa. Hän oli oikein sievä ja nukkemainen hento nainen. Pieni tosiaankin, sillä pituutta oli vain noin 160 senttiä ja painoa kai nelisenkymmentä kiloa eli melkoisen heiveröisen ja ”helposti särkyvän” näköinen. Hän harrasti jotain itsepuolustuslajia ja tulin lupautuneeksi hänen hiekkasäkikseen. Sovimme paikan järjestäjän kanssa, että saisimme käyttää osaa tilasta muutamia tunteja muiden lähdettyä. Tuo oli aika tavanomaista, sillä kenelläpä olisi kotonaan moisia laitteita ja muuta sm-rekvisiittaa.
Paikalle jäi meidän lisäksemme toinen pari. He menivät omaan tilaansa ja me omaamme. Siellä vaatteemme lensivät nurkkaan ja siiten hän sitoi minut käsistäni roikkumaan. Tai ei nyt roikkumaan, kyllä seisoin tukevasti jaloillani, mutta käteni olivat köydellä ranteista sidottuna ylhäällä olevassa paalussa. Oli muuten oikein kiva sidonta, sillä hän joutui käyttämään porrastikkaita ja siinä hänen kauniisti ajeltu tussukkansa oli nenäni edessä.
Sitten hän vetäisi nyrkkeilyhanskat käteensä. Noissa ei ollut nauhoja, vaan tarrakiinnitys, jonka hän sai kätevästi hampaillaan kiinni. Ja sitten se alkoi. Hän hypähteli siinä edessäni ja pienet rinnat hypähtelivät kivan näköisesti. Sitten lävähti isku rintaani, toinen ja perään potku kylkeen. Näin jatkui ja hän kovensi lyöntejään ja potkujaan. Nyt minulle jo selvisi, että tuossa naisessa oli kyllä pippuria ja voimaa. Näin jatkui. Aina väliin horjahtelin melkoisesti, mutta kaatumaanhan en päässyt. Sitten se tapahtui. Hänen piti potkaista voimalla kylkeeni juuri lantion yläpuolelle. Samaan aikaan minä horjahdin sivulle. Ja tuo kunnon potku osui täysin napakymppiin eli suoraan munille. Koski niin helkatisti. Ei puhettakaan, että olisin seissyt. Ei, roikuin täysin ranteitteni varassa. Ähisin, puhisin ja voivottelin. Nainenkin pelästyi ja alkoi laskea minua alas. Sidonta oli ollut oikeaoppista, sillä aukaisu kävi käyden päästä vetäisemällä ja rojahdin lattialle ja pitelin muniani. Siinä sitä menikin muutamia minuutteja ja hän koetteli lohdutella minua sen kuin osasi.
Sitten kankesin hitaasti pystyyn ja kävelin vaivalloisesti istumaan sessiovuoteelle. Siinä istuimme ja juttelimme ja hän oli todella pahoillaan tuosta vahingosta, sillä kyllähän se oli vahinko. Aikamme juteltuamme oloni helpottui ja niinhän siinä käy miehelle yleensäkin alastoman naisen vierellä eli kullini jäykistyi. Hänkin oli kiihottunut tuosta kamppailusta ja niinpä hän hellästi painoi minut selälleni ja alkoi hyväillä jäykkää kulliani ja lopulta alkoi ratsastuksen. Ihmettelin siinä, millaiset laakerit hänellä oli lanteissaan, sillä meno oli sen verran kovaa. Ja erittäin nautinnollista.
Mustelmat kyljissäni ja vatsallani sekä reisissäni muistuttivat minua viikon verran tapahtumasta. Mieluusti olisin ottanut tuon sänkypolskan uusiksi hänen kanssaan, mutta se ei onnistunut. Enkä taatusti halunnut enää hänen hiekkasäkikseen.
Olisi kiva kuulla, onko muille käynyt sm-leikeissä mokauksia ja miten niistä on selvitty.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.