Moi
Pelkään joutuvani osastolle, koska oon aika huonossa jamassa. Oon ollu ennenki mut siitä on jo aikaa ja se oli nuorten osasto. Pelkään ihan v*tusti joutuvani aikusten puolelle. Täytän 2kk päästä 18. Mulla on vaikea masennus. Mun päivään kuulluu tällä hetkellä nukkumista ja syömistä (ruokahalun mukaan), lisäks tietokonetta ja teeveetä niin paljo ku intoa semmoseen on, riippuu päivästä millanen on jaksavuus. n. 2 kertaa viikossa käyn koulussa muutamia tunteja. Harmillista, mutta enempään en kykene. Uuvun ja väsyn todella helposti. En jaksa ihmisten seuraa. Ajatuksissa pyörii aika paljon kuolemaan liittyvät asiat. Itkettää. No semmosta.
Ajatus sairaalasta tuntuu pelottavalta, mutta samalla myös jotenkin rauhottavalta. Johtuiskohan paineista liittyen esim. tuohon koulunkäyntiin ja sosiaaliseen kanssakäymiseen.. Tuntuis huojentavalta vain levätä. Kertoo ehkä jotain väsymyksestä. En tiedä yhtään millaisia aikusten osastot on, kertokaa mulle? Että osaan edes vähän varautua jos semmoseen päädyn potilaaksi. Musta tuntuu niin surulliselta, että takana tätä masennusta jo monta vuotta, ja taas tällasessa tilanteessa että jaksaminen hyvin heikkoa. Pelkään että en enää jaksa nousta sängystä ollenkaan. Hö, kertokaahan muutkin miten menee?
Pelkään joutuvani osastolle, koska oon aika huonossa jamassa. Oon ollu ennenki mut siitä on jo aikaa ja se oli nuorten osasto. Pelkään ihan v*tusti joutuvani aikusten puolelle. Täytän 2kk päästä 18. Mulla on vaikea masennus. Mun päivään kuulluu tällä hetkellä nukkumista ja syömistä (ruokahalun mukaan), lisäks tietokonetta ja teeveetä niin paljo ku intoa semmoseen on, riippuu päivästä millanen on jaksavuus. n. 2 kertaa viikossa käyn koulussa muutamia tunteja. Harmillista, mutta enempään en kykene. Uuvun ja väsyn todella helposti. En jaksa ihmisten seuraa. Ajatuksissa pyörii aika paljon kuolemaan liittyvät asiat. Itkettää. No semmosta.
Ajatus sairaalasta tuntuu pelottavalta, mutta samalla myös jotenkin rauhottavalta. Johtuiskohan paineista liittyen esim. tuohon koulunkäyntiin ja sosiaaliseen kanssakäymiseen.. Tuntuis huojentavalta vain levätä. Kertoo ehkä jotain väsymyksestä. En tiedä yhtään millaisia aikusten osastot on, kertokaa mulle? Että osaan edes vähän varautua jos semmoseen päädyn potilaaksi. Musta tuntuu niin surulliselta, että takana tätä masennusta jo monta vuotta, ja taas tällasessa tilanteessa että jaksaminen hyvin heikkoa. Pelkään että en enää jaksa nousta sängystä ollenkaan. Hö, kertokaahan muutkin miten menee?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Varaudu siihen, et osastolla sitten on tylsää ja todellakin aikaa miettiä omia ongelmiaan. Ei kai ne aikuisten osastot hirveesti nuorten/lasten osastoista eroa, vain siten et ikähaarukka on isompi eli aivan vanhuksiakin löytyy.
Okei, kiitos vastauksesta. Toi suuri ikähaarukka kuulostaa pelottavalta, ite on kuitenki vasta melko nuori. Nuorten osastolla vertaistuki oli aikoinaan tärkeessä merkityksessä, kun muiden tilanne liippas läheltä omaa.. Onkohan jossain päin olemassa osastoja esim. alle 30-vuotiaille, vai onko tuo ikähaarukka aina noin laaja..? Yks juttu mikä mietityttää on, että kuinka sairaita muut potilaat ovat, voinko joutua esim. jonkun vaikeaa skitsofreniaa sairastavan potilaan kanssa samalle osastolle, vai onko osastot jotenki jaettu potilaiden sairauden laadun tai vakavuuden mukaan? Mä oon aika herkkä ja joskus kuin pieni lapsi tällasessa tilassa kun oon, tarviin enemmän tukea ku muut samanikäset nuoret vaikeasta taustasta johtuen. Mahtaisinko saada tarpeeksi tukea aikusten puolella? En ole aikuinen :(
Musta tuntuu että mun vanhemmat on heittäny pyyhkeen kehään mun suhteen. Ainoot ihmiset jota mul on.
Hei sinä ihana! Älä missään nimessä luovuta vaan kamppaile masennusta vastaan! Olet erittäin kallisarvoinen maailmankaikkeuden luojalle Jumalalle ja hänen pojalleen Jeesukselle Kristukselle.
Noniin luit tekstin tuohon asti ja ajattelet, että voi hiivatti sentään joku uskovainen hullu tuli paasaamaan, mutta jatka lukemista!
Minä olen 21-vuotias nuori tytöntyllerö Keski-Suomesta, kokoelämäni tiennyt että on olemassa jotain suurempaa joka auttaa ja rakastaa, mutta kuitenkin elin maailman mukana nuoren elämää, inhosin itseäni ja paikkasin itseinhoani ryyppäämällä ja harrastamalla irtosuhteita. Ainoa iloni oli odottaa seuraavaa ryyppäyskertaa. Lopulta en enää jaksanut, masennuin ja lopetin työssäkäynnin. Joka päivä itkin ja odotin vain iltaa että saisin vain nukkua, aamulla en tahtonut nousta. Ystäviä ei ollut montaakaan.
Eräänä iltana aloin ajattelemaan lapsuudesta kuulemaani ihanaa Jumalaa. Rukoilin ja huusin Jumalan puoleen. Tänä päivänä olen saanut antaa elämäni Jeesukselle ja olen onnellisempi kuin koskaan! Tahdon vain palvella elävää Jeesusta ja auttaa mahdollisimman monia samassa tilanteessa olevia! Apua on saatavilla, älä luovuta!! On olemassa niin suurta rakkautta ettei pieni ihminen voi sitä ymmärtää!!
Jumala on EHDOTTOMASTI ainoa asia, jota ilman emme voi elää!
http://www.youtube.com/watch?v=Yq-7t9nsgjE
Ole hyvä ja katso tuo video niin voit ehkä hiukan ymmärtää sitä kuinka paljon Jumala sinua rakastaa!
"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän" Evankeliumi Johanneksen mukaan 3:16.
Älä luovuta, vaan rukoile Jumalan puoleen ja huomaat, että hän auttaa!!
Jos haluat jutella ihan mistä tahansa asiasta, olisin enemmän kuin iloinen kun ottaisit minuun yhteyttä, olen täällä sinua varten: [email protected]
Äläkä pelkää en saarnaa sinulle,, jos et sitä halua, haluan vain auttaa ja kertoa ihmisille miten parantua :)
Valitettavasti en usko että löytyy osastoja toisella ikähaarukalla :(
Mitä olen itse ollut aikuisten osastoilla, kahdella akuuttiosastolla, niin sillä suljetulla oli myös näitä skitsofrenikkoja, siis aivan laidasta laitaan ihmisiä, mutta sillä avo-osastolla taas suurin osa oli masentuneita ihmisiä. Olen myös tavannut todella hyviä tyyppejä aikuisten osastoilta, että kyllä niistäkin sitä vertaistukea löytyy. :)
Tsemppiä sulle :)