Olen 17-vuotias nuorinainen, ja asun äitini kanssa. En tiedä mistä tämä ahdistava asia voisi johtua, mutta olen jo kauan pelännyt yksin yöllä kotona olemista. Tähän mennessä olen yrittänyt välttää tilanteita, jolloin kukaan ei olisi kanssani kotona öisin, joten AINA äidin mennessä yövuoroon olen mennyt yöksi kaverille, serkulle, tai muulle tuttavalle tai pyytänyt jonkun sukulaisen yöksi meille..
En siis pelkää mörköjä, kummituksia, tai muutakaan yliluonnollista, mutta minua alkaa järkyttävän paljon AHDISTAA tilanteissa jolloin olen yötä yksin kotona. Ahdistus ja kauhea jännitys *mitenköhän selviän ensiyön kun äiti on yö-vuorossa* -ajatukset alkavat ahdistaa ja pelottaa heti kun äiti kertoo menevänsä vaikkapa viikonpäästä yövuoroon. Jännitän yksin yöpymistä jo etukäteen, ja autappa armias kun koittaa se aamu jolloin tiedän äidin illalla lähtevän töihin.. Soitan illalla kaikki kaverit läpi ja jos kenenkään luokse ei sovi mennä yöksi niin äidin lähdettyä töihin alkaa armoton itku, hengenahdistus ja sekoamisen pelko. Nukkumisesta ei ole puhettakaan, pelkään ja lasken minuutteja jolloin äiti tulee aamulla kotiin ja saan viimein rauhan laittaa rauhassa nukkumaan.
Nyt kesällä kokeiltiin että joko uskaltaisin yöpyä yksin, niin ei.. Ensimmäisenä yönä jouduin soittamaan ambulanssin itselleni, kun 4h äidin töihin lähdön jälkeen aloin hyperventiloida. Toisena yönä soitin ja itkin hysteerisenä isoveljelleni joka tuli armottoman rukoilun jälkeen hakemaan minut luokseen nukkumaan..
Mutta nyt, äidin yö-vuorot tuplaantuvat 2vk kulutta, ja äiti on löytänyt itselleen uuden miehen joka asuu 60km päässä meiltä, ja äiti ilmoitti eilen että hän viettää tästälähtien viikonloput ja lomat hänen luonaan, eli suurimmat osat öistä joudun olemaan yksin, ja minun on kuulemma opeteltava nyt olemaan yksin koska olen pian täysi-ikäinen jolloin joudun muuttamaan omaan asuntoon... MITES TÄSTÄ SELIVÄN?? En todellakaan voi neljää yötä viikossa olla kavereiden luona.. Eli joudun kertaheitolla alkaa viettämään yöt yksin kotona, ajatuskin itkettää koska se tuntuu syvältä mahdottomuudelta. Se onnistuu kohtalaisesti vain jos valvon yöt ja nukun päivät. Miten selviän noista öistä joutumatta jokatoinen yö soittamaan ambulanssia kun hyperventiloin tai ettei tarvitsisi jokayö herätellä kavereita soittelemalla heille paniikissa..
Löytyykö kohtalotovereita? Mikä neuvoksi? Asia todella vaivaa mieltäni, ja hävettää sekä tuntuu naurettavalta kun en vielä tässä iässä osaa olla yksin yötä kotona! Ystäväni aloittivat yksin yöllä olemisen jo 14 vuoden iässä..
En siis pelkää mörköjä, kummituksia, tai muutakaan yliluonnollista, mutta minua alkaa järkyttävän paljon AHDISTAA tilanteissa jolloin olen yötä yksin kotona. Ahdistus ja kauhea jännitys *mitenköhän selviän ensiyön kun äiti on yö-vuorossa* -ajatukset alkavat ahdistaa ja pelottaa heti kun äiti kertoo menevänsä vaikkapa viikonpäästä yövuoroon. Jännitän yksin yöpymistä jo etukäteen, ja autappa armias kun koittaa se aamu jolloin tiedän äidin illalla lähtevän töihin.. Soitan illalla kaikki kaverit läpi ja jos kenenkään luokse ei sovi mennä yöksi niin äidin lähdettyä töihin alkaa armoton itku, hengenahdistus ja sekoamisen pelko. Nukkumisesta ei ole puhettakaan, pelkään ja lasken minuutteja jolloin äiti tulee aamulla kotiin ja saan viimein rauhan laittaa rauhassa nukkumaan.
Nyt kesällä kokeiltiin että joko uskaltaisin yöpyä yksin, niin ei.. Ensimmäisenä yönä jouduin soittamaan ambulanssin itselleni, kun 4h äidin töihin lähdön jälkeen aloin hyperventiloida. Toisena yönä soitin ja itkin hysteerisenä isoveljelleni joka tuli armottoman rukoilun jälkeen hakemaan minut luokseen nukkumaan..
Mutta nyt, äidin yö-vuorot tuplaantuvat 2vk kulutta, ja äiti on löytänyt itselleen uuden miehen joka asuu 60km päässä meiltä, ja äiti ilmoitti eilen että hän viettää tästälähtien viikonloput ja lomat hänen luonaan, eli suurimmat osat öistä joudun olemaan yksin, ja minun on kuulemma opeteltava nyt olemaan yksin koska olen pian täysi-ikäinen jolloin joudun muuttamaan omaan asuntoon... MITES TÄSTÄ SELIVÄN?? En todellakaan voi neljää yötä viikossa olla kavereiden luona.. Eli joudun kertaheitolla alkaa viettämään yöt yksin kotona, ajatuskin itkettää koska se tuntuu syvältä mahdottomuudelta. Se onnistuu kohtalaisesti vain jos valvon yöt ja nukun päivät. Miten selviän noista öistä joutumatta jokatoinen yö soittamaan ambulanssia kun hyperventiloin tai ettei tarvitsisi jokayö herätellä kavereita soittelemalla heille paniikissa..
Löytyykö kohtalotovereita? Mikä neuvoksi? Asia todella vaivaa mieltäni, ja hävettää sekä tuntuu naurettavalta kun en vielä tässä iässä osaa olla yksin yötä kotona! Ystäväni aloittivat yksin yöllä olemisen jo 14 vuoden iässä..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuule, sun kannattaa nyt heti tilata itsellesi aika esim koulun terveydenhoitajalle, joka ohjee sut psykologille. Tuo ei kuullosta normaalilta. Mutta asia voidaan varmaan selvittää ja hoitaa.
Sulla ei ole mitään pelättävää, sama koti se on yöllä kun päivilläkin.
Pitäähän sun voida asua yksin aikuisenakin.
Auttaiskohan lemmikki?? Kissa tai koira kainalossa taittaisi sitä yksinäisyyden tunnetta.
Ja auttaisi irtautumaan äidistä.
Yksi käytännön vinkki eroahdistukseen on mennä nukkumaan ajoissa, ennen äitiäsi. Sitten sovitte, sinun nukkuessasi äiti käväisee jossain vaiheessa ulkona ja on poissa aluksi esim 15min. jonkun ajan kuluttua menet nukkumaan tietäen että äiti voi olla yöllä jossain vaiheessa pois tunnnin, pari jne.
Vaatii vähän aikaa, ja on äidille raskasta, ja kokonaiset yöt kannattaa varmaan aluksi viettää kavereilla, tai vielä mielummin niin että joku on seuranasi teillä kotona.
Tsemppiä ! kyllä se siitä.
Mutta minäkin neuvoisin kyllä psykologin pakeille jos tilanne ei ala helpottaa.
Käy hakemassa rauhoittavia ja unilääkkeitä, ja sitten vain opettelemaan...
Ei tuo ongelma muuten poistu.
minulla oli aivan sama ongelma pari vuotta sitten! tuntui,ettei kukaan voi ymmärtää minua ja asia hävetti kovasti.asiaa vielä pahensi äidin ns.välinpitämättömyys,kun hän ei ymmärtänyt minua yhtään. itkin vain hysteerisesti enkä pystynyt edes syömään kun ahdisti niin paljon kun pelkäsin jo viikkoa aiemmin,äidin lähtöä sinne yövuoroon. kävin terapiassa ja ties missä mutta niistäkään ei tuntunut olevan oikeastaan mitään apua. mutta se meni onneksi ainakin minun kohdallani ohi. hankin itselleni koirakaverin viereen nukkumaan ja aina kun äiti oli yövuorossa ja olin yksin yötä kotona,mietin jo aikaisemmin jotain tekemistä itselleni,esim laitoin sohvalle itselleni pedin ja katselin jotakin elokuvaa rauhassa,jätin valot aina päälle ettei ahdistaisi niin paljon...jossain vaiheessa sitten vain nukahdin. pikkuhiljaa aloin tottua yksin olemiseen ja ei enää pelottanut...ongelma vain hävisi yhtäkkiä. olen nyt 18 ja asun edelleen äitini kanssa,nykyään minua ei yhtään ahdista jos äiti lähtee miesystävälleen yöksi tai vastaavaa,välillä onkin ihan kiva olla omassa rauhassa :) tiedän että sinulla varmasti on vaikeaa,mutta se menee toivottavasti myös sinun kohdallasi ohi..jos sinusta tuntuu siltä,varaa aika että pääset vaikka psykologille juttelemaan,se voi ehkä auttaa sinua.tai jotkin rauhoittavat lääkkeet voisivat myös auttaa? en oikein osaa neuvoa mitä sinun pitäisi tehdä, mutta toivottavasti hiukan edes lohduttaa että et ole ainoa jolla on ollut samanlaisia ongelmia... toivon sinulle kaikkea hyvää ja voimia!