Olen koko ikäni ollut iso ja muodokas. Nyt keski-iässä painoa jämähtänyt yli omien tarpeiden 170 cm / 90 kg. Mutta oikeastaan koskaan aikuisiässä ei painosta ole ollut erikoisempaa haittaa. Muita terveysriskejä ei ole.
Mielenkiintoista on huomata itsessään kuitenkin tilanteissa, joissa iskee alemmuudentunto ylipainon vuoksi, vaikka kukaan ei huomauta mitään. Eli erittäin aktiivisesti liikuntaa harrastavien ystävien seurassa. Silloin kun he kertovat käyneensä milloin missäkin liikuntakilpailuissa tai liikuntaharrastuksissaan. En koe lainkaan että he kertoisivat niitä minua "nolatakseen" vaan normaalina keskusteluna kun vaihdammme kuulumisia. Näitä henkilöitä kun sattuu elämän piiriin monta. Hyviä lapsuuden aikaisia ysäviä, molempien lasteni anopit..
Mutta itsessäni tunnistan nolouden / alemmuuden/ saamattomuuden tms. tunteita, kun en ole saanut läskejäni pois. .
Onko muilla samoja tuntemuksia?
Läskienkadotusyrityksistä voin toki antaa itselleni kiitettävän arvosanan. Se vaan on aina jäänyt yritysasteelle. Liikun kyllä. mutta ruoka ja pulla on niin hyvää...
Mielenkiintoista on huomata itsessään kuitenkin tilanteissa, joissa iskee alemmuudentunto ylipainon vuoksi, vaikka kukaan ei huomauta mitään. Eli erittäin aktiivisesti liikuntaa harrastavien ystävien seurassa. Silloin kun he kertovat käyneensä milloin missäkin liikuntakilpailuissa tai liikuntaharrastuksissaan. En koe lainkaan että he kertoisivat niitä minua "nolatakseen" vaan normaalina keskusteluna kun vaihdammme kuulumisia. Näitä henkilöitä kun sattuu elämän piiriin monta. Hyviä lapsuuden aikaisia ysäviä, molempien lasteni anopit..
Mutta itsessäni tunnistan nolouden / alemmuuden/ saamattomuuden tms. tunteita, kun en ole saanut läskejäni pois. .
Onko muilla samoja tuntemuksia?
Läskienkadotusyrityksistä voin toki antaa itselleni kiitettävän arvosanan. Se vaan on aina jäänyt yritysasteelle. Liikun kyllä. mutta ruoka ja pulla on niin hyvää...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Erittäin tuttu tunne. Minun mies on entinen kilpaurheilija ja luonnollisestikin kaveripiiriimme kuuluu urheilijoita..Tämä ei kovin haittaa, koska olen sen oppinut hyväksymään,että he liikkuvat paljon, mutta kamalampia pommeja on usein sellaiset, kun esim. paras ystäväni, jonka kanssa olen lihonut vuosien saatossa alkoi liikkumaan ja sitä kautta laihtumaan. Hän entinen plösö juoksi jopa puolimaratonin ja koitan aina tehdä kaikkeni, ettei mieheni saisi kuulla näitä urheilujuttuja, koska silloin tunnen itseni mahdottoman vätykseksi. Aloin jopa kutsua häntä kylään aina silloin kun mieheni ei ole paikalla, ettei vaan pääse miehelleni leuhkimaan näitä urheilujuttuja ja piikittelemään minua. Ja jotenkin kohdistan aina nämä kavereiden urheilujutut jotenkin piikkinä kohdistettuna itseeni..
Tunnistan samoja alemmuudentuntoja pirteitten työkavereitten kertoillessa liikuntaharrastuksistaan. Ja todellisia alemmuudentunteita silloin kun vaatteista tulee puhe, varsinkin kesällä. Ihanat kevyet mekot ja topit joitten alla ei tarvinnut edes rintsikoita. Ja mulla koko ajan pitkät housut ettei paksut sääret näy, väljä musta pusero ja alla rintsikat joissa yli sentin leveet olkaimet. Ja sitten ne vielä vertaili mistä löytää ihania vaatteita. Anteeksi että olen olemassa.
Et ole mitenkään kauhean lihava (170 cm / 90 kg). Jos pudotat pari kiloa niin olet vain lievästi ylipainoinen. Ei kaikkien tarvitse olla mitään huippu-urheilijoita, voit harrastaa urheilua myös itseksesi,itsellesi sopivaan tahtiin. Älkää hävetkö itseänne,vaan olkaa sellaisia kun olette. Toiset vaan ovat luonnostaan muodokkaita ja toiset pieniä ja surkeita.. jokainen olkoon sellainen kun on. Monet muodokkaat naiset ovat todella viehättäviä ja kauniita, hyvin paljon viehättävämpiä kuin laihat naiset.
ei voi kiistää, etteikö tämä vastaus kannusta. En ole aikaisemmin kokenutkaan itseäni jotenkin vähemmän viehättäväksi. Eikä kukaan oikeastaan ole moittinut, tuntemukset tulevat omasta päästä.
tosin juuri viimepäivinä olen sovitus kopin peilistä todennut, että olenpa lihonut. Ja kun perintötekijät määrää ulkoistakin olemusta, ei yhtälö ole aina ole paras mahdollinen.
Nyt on tavoite 5 kg tämän vuoden loppuun mennessä. Lienee realistinen tässäkin iässä, vaikkakin tiukemmassa kuin parikymmentä vuotta sitten.
"Älkää hävetkö itseänne,vaan olkaa sellaisia kun olette. "
ja heti perään "Toiset vaan ovat luonnostaan muodokkaita ja toiset pieniä ja surkeita.."
Mitäs jos sinäkin hyväksyisit sen että toiset nyt vaan ovat hoikkia. Lihavia ei saisi nimitellä, mutta jokainen lihava katsoo oikeudekseen kutsua hoikkia vaikkapa surkeiksi ja tottakai pitää muistaa mainita että lihavathan siis ovat paljon viehättävämpiä kuin hoikat... ;)
Laihdutapa itsesi normaaliksi, ehkä tuo itsetuntosikin siitä paranee...
Uskallan suositella seuraavaa: http://www.thehealthclinic.eu/suomi/proseduurit/bariatrinen-kirurgia/mahalaukun-viety-pallo-bib
hyvin yksinkertainen ja helppo tapa aloittaa elämänsä muuttamista
onnea ja onnistumisia!
Niinhän onnellisuutta kartoittavissa tutkimuksissa on huomattu, että onnellisuuteen vaikuttaa, kuinka hyvin voi ja menestyy omassa ympäristössään. Voiko olla tyytyväinen, jos ei ole yhtä rikas/hyvännäköinen/suosittu kuin muut saman piirin ihmiset? Varmaan slummeissakin kilpaillaan siitä, kenen hökkelissä on paras peltikatto.
Lihoin sairauden vuoksi ja laihdutin kyseiset kilot pois. Välillä tulee hehkutettua (ylipainoisten ja muiden) kaverien kuullen, mitä kaikkea on tullut tehtyä: senttejä lähtenyt, olo virkistynyt, jaksaa nostaa enemmän puntteja tai juosta pidemmän matkan...ei siinä ole sen kummempaa, kuin rehellistä innostusta omista harrastuksista. Ei se ole kritiikkiä tai vähättelyä toisia kohtaan, mutta senhän sinä jo tiesitkin. Syyllistyn itse samanlaiseen "vainoharhaisuuteen", jos keskustelun aihe sattuu olemaan jokin heikko kohtani.
Moni on terveysaiheisilla keskustelupalstoilla kirjoittanut, etteivät he enää vertaa itseään toisiin ihmisiin, vaan omaan itseensä parhaimmillaan. Kuinka siis voisit olla paras SINÄ? ;) Olet muuten geeniarpajaisten voittaja, jos ylipainosta ei ole sinulle haittaa. Olen nykyisin normaalipainoinen ja silti fysioterapeutti sanoo, että näistä polvista voi tulla keski-iässä ongelmia!
Sinulla on vissiin kaksi vaihtoehtoa: joko päätät olla tyytyväinen nykytilaan, tai laihdutat. Laihduttamiseen saa ihan hyviä vinkkejä joiltakin moderoiduilta keskustelupalstoilta (ole kriittinen sen suhteen, mitä netistä luet!). Liikuntaa harrastavilta ystäviltä saatat kuulla mielenkiintoisista urheilulajeista, joita ehkä kokeilet ja huomaat, että jokin onkin sinun juttusi! Syömisiä tarkkailemalla laihtuu tehokkaammin kuin liikunnalla. Jos pitäisit rehellistä ruokapäiväkirjaa vaikka viikon, selviäisi missä on parantamisen varaa. Kuinka usein syöt, millaisia ruokia ja millaisia annoskokoja? Jos herkuttelet, syötkö koko suklaalevyn kerralla? Minä söisin, joten kotiini ei saa tuoda karkkia :D Jotkut ihmiset kyllä oppivat kohtuullisiksi.
mukava kirjoitus lukea. Toki päätös hyvinvointi edistämisestä on itselläni (kuten useimmilla tämän palstan lukijoilla). Olen tyypillinen keski-ikäinen laihduttaja, vaikka painosta ei ole ollut haittaa terveydelle tähän asti. Tietoa minulla ja monella on varmasti niin paljon, että voisi kursseja pitää. Mutta se sama kuin monella muulla, miten sen saisi pysyväksi toiminnaksi.
Aikanaan olen saanut esim. raskauden aikana hankkimani runsaat ylikilot pois niin, että painoin "vain" sen saman ylipainon kuin ennen raskautta. Olen tuo mainitsemasi herkkusuu. Ja täysin liikkumatonkaan en ole.
Geeniperimä on todennäköisesti hyvä. Vanhempani elivät 98 (isä) ja 88 vuotiaiksi, vaikka olivat eläneet pula- ja sota-ajat. Vasta vanhoilla päivillään sairastivat sydänsairauksia. Netin erilaiset sydäntestit antavat sydämeni iäksi alhaisemman kuin kalenteri-ikäni on. kolesterolit hyvät ja verenpaine alhainen.
Mutta silti ylipaino rasittaa niveliä, sehän on tosi asia.
kiitos kannustuksesta.