Kestin vuosia koulussa ja muualla vittuilua siitä kuinka en ikinä saisi naista mutta nyt sukulaiset ovat aloittaneet saman. Pitäisivät vittu päänsä kiinni ja nauttisivat kun heillä itsellään on asiat hyvin, on vittu talot ja perheet. Tietäisitte vittu kuinka paljon se mua sattuu kun te saatanan mulkut huomauttelette mun naisettomuudesta ja kyseletti vittu tyhmiä. on teillä varmaan saatana hauskaa kun on yksi tämmönen luuseri suvussa josta ei koskaan tullut mitään, on sitten joku jonka kustannuksella nauraa. LUULETTEKO VITUN APINAT ETTÄ TÄMMÖNEN ELÄMÄ ON MUN OMA VALINTA EN VITTU OLISI ELÄNYT TÄMMÖSTÄ PASKAA PÄIVÄÄKÄÄN JOS OLISIN SAANUT VALITA MINKÄ NÄKÖISENÄ JA MILLAISELLA LUONTEELLA SYNNYN TÄNNE. ON SE VITTU YHTÄ HELVETTIÄ KUN ON RUMA JA LUONTEELTAAN VITUN KIEROONTUNUT PASKA. MUTTA EI VITTU MUA TARTTE ENÄÄN KAUAA KENENKÄÄN KATTELLA LUULETTEKO VITTU ETTEI MULLA OLE JO ITSENI JA PÄÄNI KANSSA TARPEEKSI VAIKEETA EN TARVITSE MUITA IHMISIÄ VAIKEUTTAMAAN LISÄÄ MIKSI EI TÄMÄN KAIKEN PASKAN KESKELLÄ OLISI EDES YHTÄ IHMISTÄ JOKA VÄLITTÄISI AIDOSTI
SUKU ON PERSEESTÄ
23
1343
Vastaukset
- Nainen tässä hei
No, helpottiko purkautuminen? :)
- fdghn
tiedän että tarkotat hyvää mutta sen sanon ettei kenestäkään tuntemattomasta voi aidosti välittää mutta kiitos kumminkin, ei tämä olo millään helpotu
- sdfsaa
fdghn kirjoitti:
tiedän että tarkotat hyvää mutta sen sanon ettei kenestäkään tuntemattomasta voi aidosti välittää mutta kiitos kumminkin, ei tämä olo millään helpotu
kyllä ihmisistä voi välittää, vaikka sitä toista henkilöä ei tuntisikaan. varsinkin jos on itse ollut samassa tilanteessa niin pystyy helposti tietämään miten kauhealta se tuntuu
ja huomaatko että onhan tähänkin keskusteluun tullut neuvoja ja osa on kertonut omasta tilaanteestansa. eivät kai he olisi tähän kommentoineet mitään, jos asiasi ei olisi kiinnostanut tippaakaan? he jakoivat ymmärrystä ja tahtoivat auttaa sinua myös. se on välittämistä
- 19+10
Jos sukulaiset on liian veemäisiä niin älä pidä niihin mitään yhteyttä.
Älä vastaa puhelimeen. Jos tulevat ovelle niin älä avaa.
Sillä niistä pääsee.- jorrrrma
Sillähän sitä yksinäisyyttä lievitetäänkin, että luovutaan niistä viimeisistäkin sosiaalisista kontakteista...
- sadguy83
Tiedän ihan tasan tarkkaan miltä susta tuntuu. Tuo vielä menee, että oon ruma, mutta kun olen luonteeltani vielä siihen päälle niin ujo ja hiljainen etten saa suutani auki naisten läsnäollessa niin tiedän että tulen melko varmasti elämään koko elämäni yksin. Eikä se paljon helpota kun työkaverit ja sukulaiset kyselevät kokoajan että "koskas meinaat hommata naisen elämääsi". Niin, mitä siihen nyt sitten sanois? Tyttöystävähän on niin helppo saada, varsinkin juuri mun laiselle ihmiselle. :( juuri viikonloppuna pikkuveli esitti tuon kysymyksen. Surullista, että hän on 20v ja tyttöystäviä on ollut niin monia ettei mitään määrää. Itse 26 vuotiaana en ole ikinä seurustellut ja jotenkin tiedän, etten varmaan ikinä tule seurustelemaankaan. Olen vaan niin ujo. Sähköposteja vaihdan nytkin yhden naisen kanssa, ihan kaverimielessä, mitään sen ihmeempää en edes osaa kuvitella. Kuvat on vaihdettu ja ollaan kohta puoli vuotta mailailtu. Nainen on niin kaunis, ettei edes ikinä olisi mahdollisuuksia niin kauniiseen naiseen. Omalla tavallaan ahdistaa, hän on alkanut ehdottelemaan josko voitais puhua puhelimessa, ja mikä pahempaa, on alkanut ehdottaa tapaamistakin. Eikä siinä siis mitään. Pelkällä kaveripohjalla olisi tarkoitus nähdä, tai puhua puhelimessa. Olen vaan yksinkertaisesti niin tolkuttoman ujo että olisin puhelimessa hiljaa puolet ajasta, en osaisi jännityksetäni puhua mitään asioista joista normaalisti keskustellaan. Ja jos nähtäisiin, olisin vaan punainen, enkä taaskaan saisi sanaa suustani. Kuulostaa varmasti monesta pieniltä asioilta, ja moni varmasti naureskelee mielessään. Että meneppä nyt ihmeessä tapaamaan tuota naista. Mutta se ei vaan ole niin helppoa, aikanaan olen noin tehnyt, mutta aina se on mennyr tuolla aiemmin mainitsemallani kaavalla. Koen turhaksi edes yrittää enää,olen antanut jo periksi, surullista, että se tapahtui jo näin nuorena. Itsetunto on pakkasella niin paljon ettei vaan jaksa,pysty yrittämään. Miksei onni voi jakaantua tasapuolisesti?
Niin, eksyin aiheesta, mutta tiedän miltä sinusta ketjun aloittaja tuntuu. Jaksamisia siis sinulle. Voisimpa sanoa että parempaa on varmasti edessä mutta eihän se niin ole. Toki en tiedä mikä luonteessasi sitten on vikana? Muista heikkouksistahan on jotenkin ehkä mahdollista päästä eroon mutta tästä ujoudesta ja sulkeutuneisuudesta ei niinkään.
Niin, ja älkää kiltit kanssatoverit viitsikö mitään negatiivista tähän vastata kuten täällä yleensä tuntuu tapana olevan, mieli on jo ihan tarpeeksi murusina ilman ilkeitä tai vähätteleviä kommenttejakin.- 15+14
Hei mikset menis tapaamaan sitä naista?
Jos kerta kyseessä on kaveri niin kai sä voit sanoa
sile että olet hieman ujo. Ja kun mitään paineitakaan
ei pitäisi olla. Olette jo jutelleet mailitse. Mitä eroa
on siinä että juttelette kasvottain?
Olen suoraan sanottuna vähän kateellinen tollasesta
naiskaverista. Josta huomaat että on täällä muitakin
säälittäviä luusereita, vielä suakin paljon onnettomampia
tapauksia. - kdlsl ll
15+14 kirjoitti:
Hei mikset menis tapaamaan sitä naista?
Jos kerta kyseessä on kaveri niin kai sä voit sanoa
sile että olet hieman ujo. Ja kun mitään paineitakaan
ei pitäisi olla. Olette jo jutelleet mailitse. Mitä eroa
on siinä että juttelette kasvottain?
Olen suoraan sanottuna vähän kateellinen tollasesta
naiskaverista. Josta huomaat että on täällä muitakin
säälittäviä luusereita, vielä suakin paljon onnettomampia
tapauksia.Niin, siis ihan sattumalta tutustuttiin. Ja ollaan tultu tosi hyvin juttuun. Useita maileja vaihdetaan päivittäin. Eikä hän ole edes yksinäinen. Kuten sanoin,puolisen vuotta olemme mailailleet joten kyllä olen sen kertonut että olen todella ujo ja sulkeutunut. Hän tietää sen siis mutta kuitenkin tahtoisi jutella puhelimessa ja tavata. Mä en vaan siihen pysty. Olen yksinkertaisesti niin säälittävä. Jos tapaisimme ja kaveruus murenisi tuohon hiljaisuuteen en tiedä mitä tekisin, en tiedä kestäisinkö sitä. Siinä kohdassa tietäisin ettei ole ikinä toivoa seurusteluun, jos en pysty edes kaveri mielessä juttelemaan naisen kanssa. Ja todellakin, olen täysin rehellinen kun sanon että mitään taka-ajatuksia minulla ei edes ole tuota naista kohtaan. Toisaaltaan tiedän menettäväni hänet jos emme koskaan tapaa tai edes puhu puhelimessa. Varmasti ajan kuluessa hän kyllästyy pelkkään mailailuun. Kuitenkin koen että minulla on enemmän menetettävää kuin voitettavaa. Tiedän, olen säälittävä.
- Yleinen vuodattaja
Mene toki tapaamaan jos nainen jopa ehdottaa! Mää ainakin menisin kovin mielelläni. Mutta eipä nätit naiset ole ehdottaneet :/.
- kdkdk
Yleinen vuodattaja kirjoitti:
Mene toki tapaamaan jos nainen jopa ehdottaa! Mää ainakin menisin kovin mielelläni. Mutta eipä nätit naiset ole ehdottaneet :/.
Eipä sillä ulkonäöllä ole itselle mitään merkitystä, enemmänkin sillä, että tullaan tosi hyvin juttuun. Yritän kyllä kerätä rohkeutta jos tavattais joku päivä. Ehkä se olisi ihan hyvää harjoitusta tälläisella luonteella varustetulle miehelle. Se ei vaan todellakaan niin helppoa mitä moni varmasti luulee.
- 53535
kdkdk kirjoitti:
Eipä sillä ulkonäöllä ole itselle mitään merkitystä, enemmänkin sillä, että tullaan tosi hyvin juttuun. Yritän kyllä kerätä rohkeutta jos tavattais joku päivä. Ehkä se olisi ihan hyvää harjoitusta tälläisella luonteella varustetulle miehelle. Se ei vaan todellakaan niin helppoa mitä moni varmasti luulee.
Miksi sillä ulkonäöllä ei ole väliä? Miksi poikkeasit niistä 90% miehistä, joille sillä on väliä?
Miksi haluat "harjoitusta"?
Luulen että valehtelet ja leikkaat kätesi pois jos nainen onkin susiruma ja heräät sen vierestä. - kskskkdk
53535 kirjoitti:
Miksi sillä ulkonäöllä ei ole väliä? Miksi poikkeasit niistä 90% miehistä, joille sillä on väliä?
Miksi haluat "harjoitusta"?
Luulen että valehtelet ja leikkaat kätesi pois jos nainen onkin susiruma ja heräät sen vierestä.Jos lukisit kirjoitukseni alusta alkaen huolella ehkä ymmärtäisit paremmin. Mulla ei ole tätä naista kohtaan yhtään mitään taka-ajatuksia. Olemme ihan vaan mailikavereita. Kuvat on vaihdettu, vain ainoastaan hänen pyynnöstään. Ikinä en ole edes hänen kuvaansa pyytänyt mutta lähetti sen kuitenkin. Valitsetko itse kaverisi ulkonäön mukaan? todella sääli jos noin on. Olen yksinäinen,ujo, sulkeutunut. Eikö siinä ole jo tarpeeksi syitä miksi sosiaalisten taitojen harjoitteleminen olisi minulle hyödyksi?? Parisuhteesta en voi edes haaveilla edellä mainittujen "vikojeni" takia. Ehkä tulevaisuudessa, mutta jos sellaisesta voisi edes haaveilla pitäisi oppia sosiaalisia taitoja edes vähäsen.
- Viltsu_81
kdlsl ll kirjoitti:
Niin, siis ihan sattumalta tutustuttiin. Ja ollaan tultu tosi hyvin juttuun. Useita maileja vaihdetaan päivittäin. Eikä hän ole edes yksinäinen. Kuten sanoin,puolisen vuotta olemme mailailleet joten kyllä olen sen kertonut että olen todella ujo ja sulkeutunut. Hän tietää sen siis mutta kuitenkin tahtoisi jutella puhelimessa ja tavata. Mä en vaan siihen pysty. Olen yksinkertaisesti niin säälittävä. Jos tapaisimme ja kaveruus murenisi tuohon hiljaisuuteen en tiedä mitä tekisin, en tiedä kestäisinkö sitä. Siinä kohdassa tietäisin ettei ole ikinä toivoa seurusteluun, jos en pysty edes kaveri mielessä juttelemaan naisen kanssa. Ja todellakin, olen täysin rehellinen kun sanon että mitään taka-ajatuksia minulla ei edes ole tuota naista kohtaan. Toisaaltaan tiedän menettäväni hänet jos emme koskaan tapaa tai edes puhu puhelimessa. Varmasti ajan kuluessa hän kyllästyy pelkkään mailailuun. Kuitenkin koen että minulla on enemmän menetettävää kuin voitettavaa. Tiedän, olen säälittävä.
Menet ja tapaat sen naisen, koska eihän sulla ole muuta mahdollisuutta, jos käy hyvin niin sitten käy jos huonosti niin ethän sä siihen kuole, elämä jatkuu vaikka se potkii joskus pahasti päähän.
- nnonnnin
kskskkdk kirjoitti:
Jos lukisit kirjoitukseni alusta alkaen huolella ehkä ymmärtäisit paremmin. Mulla ei ole tätä naista kohtaan yhtään mitään taka-ajatuksia. Olemme ihan vaan mailikavereita. Kuvat on vaihdettu, vain ainoastaan hänen pyynnöstään. Ikinä en ole edes hänen kuvaansa pyytänyt mutta lähetti sen kuitenkin. Valitsetko itse kaverisi ulkonäön mukaan? todella sääli jos noin on. Olen yksinäinen,ujo, sulkeutunut. Eikö siinä ole jo tarpeeksi syitä miksi sosiaalisten taitojen harjoitteleminen olisi minulle hyödyksi?? Parisuhteesta en voi edes haaveilla edellä mainittujen "vikojeni" takia. Ehkä tulevaisuudessa, mutta jos sellaisesta voisi edes haaveilla pitäisi oppia sosiaalisia taitoja edes vähäsen.
sopikaa tapaaminen, mutta kerro että olet aika ujo, ettei hän sitten kuvittele itsessään tai sanomisissaan olevan jotain vikaa jos et saakaan sanaa suustasi. Ei varmaankaan näe ujouttasi miinuksena jos kerran tulette hyvin toimeen - ja jos näkee niin mitäpä tuollaisen ihmisen seurasta niin väliä.
Mitä tulee parisuhteeseen, ihmisiin tottuu. Jos on tarpeeksi lähellä tarpeeksi paljon niin yhdessä olosta tulee luonnollista.
Sosiaaliset taidot ovat mielestäni kykyä ottaa toisen näkökanta, mutta kuitenkin omia tarpeita ja oikeuksiaan kunnioittaen. Esim ujouteen voi auttaa pohtia, että se toinen ihminen näkee sinut yhtä vieraana kuin sinä hänet. Tutustuminen on sillan rakentamista välillenne, ja molemmat osapuolet voivat olla siinä aktiivisia, tehdä toinen toisensa olon hyväksytyksi. Siis joo tietenkin ujous voi aiheuttaa vaikkapa jännittämistä ja hermostuneisuutta, mutta ehkä lisää itsevarmuutta keskittyä siihen, että suhtautuu kannustavasti ja hyväksyvästi toiseen, ja jättää ne omat pelkonsa vähemmälle huomiolle. Kunhan myös muistaa ettei ala toisen palvelijaksi... - parantunut.
nnonnnin kirjoitti:
sopikaa tapaaminen, mutta kerro että olet aika ujo, ettei hän sitten kuvittele itsessään tai sanomisissaan olevan jotain vikaa jos et saakaan sanaa suustasi. Ei varmaankaan näe ujouttasi miinuksena jos kerran tulette hyvin toimeen - ja jos näkee niin mitäpä tuollaisen ihmisen seurasta niin väliä.
Mitä tulee parisuhteeseen, ihmisiin tottuu. Jos on tarpeeksi lähellä tarpeeksi paljon niin yhdessä olosta tulee luonnollista.
Sosiaaliset taidot ovat mielestäni kykyä ottaa toisen näkökanta, mutta kuitenkin omia tarpeita ja oikeuksiaan kunnioittaen. Esim ujouteen voi auttaa pohtia, että se toinen ihminen näkee sinut yhtä vieraana kuin sinä hänet. Tutustuminen on sillan rakentamista välillenne, ja molemmat osapuolet voivat olla siinä aktiivisia, tehdä toinen toisensa olon hyväksytyksi. Siis joo tietenkin ujous voi aiheuttaa vaikkapa jännittämistä ja hermostuneisuutta, mutta ehkä lisää itsevarmuutta keskittyä siihen, että suhtautuu kannustavasti ja hyväksyvästi toiseen, ja jättää ne omat pelkonsa vähemmälle huomiolle. Kunhan myös muistaa ettei ala toisen palvelijaksi...Eikö se olekin jo yleisesti tunnettu asia että ujous ja yksinäisyys ovat nekin infektioperäisiä sairauksia? Itse olen ainakin päässyt niistä eroon nauttimalla antibiootteja ja ravintolisiä vuosikaupalla. Ne epätoivottavat piirteet menivät tosin pois aika hitaasti, mutta selvästi matkalla oli paljon lievää hikoilua, lievää kuumetta joskus, ja vilunväreitä. Ainakin ahdistus nousi aluksi korkealle, kun noita antibiootteja söi. Päänsärkyjä tuli varmaan yhteensä 20-30 kertaa vuodessa, kun muuten niitä ei ole juuri ollut, ja vähän kiertohuimausta. Paineen tunne päässä oli myös tavallista. Usein teki mieli mennä vain nukkumaan kun pommitti itseään noilla antibiooteilla. Mutta lopultahan se onnistui. Bonuksena tuli myös fyysisiä parannuksia: näkö parani, ihottumat paranivat, lihasvoimaa tuli selvästi lisää, jne.
Enää eivät ihmiset tunnu pelottavilta, ja rohkeus on ihan eri luokkaa kuin mitä oli sanotaanko muutama vuosi sitten. - just joo :)
parantunut. kirjoitti:
Eikö se olekin jo yleisesti tunnettu asia että ujous ja yksinäisyys ovat nekin infektioperäisiä sairauksia? Itse olen ainakin päässyt niistä eroon nauttimalla antibiootteja ja ravintolisiä vuosikaupalla. Ne epätoivottavat piirteet menivät tosin pois aika hitaasti, mutta selvästi matkalla oli paljon lievää hikoilua, lievää kuumetta joskus, ja vilunväreitä. Ainakin ahdistus nousi aluksi korkealle, kun noita antibiootteja söi. Päänsärkyjä tuli varmaan yhteensä 20-30 kertaa vuodessa, kun muuten niitä ei ole juuri ollut, ja vähän kiertohuimausta. Paineen tunne päässä oli myös tavallista. Usein teki mieli mennä vain nukkumaan kun pommitti itseään noilla antibiooteilla. Mutta lopultahan se onnistui. Bonuksena tuli myös fyysisiä parannuksia: näkö parani, ihottumat paranivat, lihasvoimaa tuli selvästi lisää, jne.
Enää eivät ihmiset tunnu pelottavilta, ja rohkeus on ihan eri luokkaa kuin mitä oli sanotaanko muutama vuosi sitten.Kaikenlaisia juttuja täälä lauotaankin
Ihan huvittaa LOL
- Yleinen vuodattaja
Tuo otsikkosi jäi vähän vaivaamaan, että sukukin lienee ihan synnytyskanavien kautta pääosin tullut maailmaan.
Tuo on hyvin tuttua mullekin. Armeijassa ainakin yks sanoi etten löydä naista. Sukulaiset jonkin verran kyselivät tuossa jossakin vaiheessa. Tuskin ne vittuilumielessä vaan ihan se on kai tapa kysellä nuoremmilta. Eivät he tietenkään tajua, että se voi joillekin sattua pahasti. Jos siitä ei näytä tulevan loppua, kysy että vieläkö teillä on seksielämää? Tai vastaa että olen joka viikonloppu eri naisen kanssa ja käyn myös maksullisissa naisissa. Mulla ei ole ollut vielä rohkeutta tuollaiseen huiputtamiseen, vaan olen vastannut ETTEI kukaan ole HUOLINUT. Ei ne jaksa kovin pitkään jatkaa sitä kun vetää heidän nähden psyykenlääkkeitä ja rauhoittavia, jotka on määrätty ahdistuksen ja tarvitsevuuden vähentämiseen. - 56665566
On vain yksi neuvo jota kannattaa toteuttaa tässä tapauksessa eli jos ihmisistä on vain haittaa, niin kannattaa lopettaa kaikki yhteydenpito heidän kanssaan.
- kqwoerff
jeps..
Kuuntelin samaa hattuilua koulussa, ala-aste, ylä-aste ja amis. Olin ihan broken siinä vaiheessa kun ois pitänny olla paukkuja aloittaa elämä. Kaikki meni perseelleen, itsetunto nolla. Nyt ikää on tullut ja olen edelleen ihan broken. Sukulaiset vittuilivat myös minulle jatkuvasti. Pari kk sitten annoin palaa, räjähdin ja haistattelin kaikille vittuilijoille. Eipä ole sen koommin ketään näkynyt. Elelen nyt vaan että pysyn kasassa. En kuitenkaan taida enää kauaa pysyä kasassa:)
On se kumma että ihmisillä on niin kova tarve painaa toisia alas? Varsinkin sellaisia jotka eivät kohteliaisuussyistä viitsi alentua vittuilulinjalle. Rankka koulukiusattuna oleminen tuntuu myös aikamoisena taakkana harteilla. Pilkka, kiusaaminen ja väkivalta istuu niin syvällä sielussa...
Miksi oma paikka elämässä pitää ottaa huutamalla? Miksi ihmisoikeus pitää vaatia? Missä on ne arvot joita tässä vitun elämässä hehkutetaan? Elämä ei ilmeisesti ole kaikkien oikeus? - trjhyu9
kqwoerff kirjoitti:
jeps..
Kuuntelin samaa hattuilua koulussa, ala-aste, ylä-aste ja amis. Olin ihan broken siinä vaiheessa kun ois pitänny olla paukkuja aloittaa elämä. Kaikki meni perseelleen, itsetunto nolla. Nyt ikää on tullut ja olen edelleen ihan broken. Sukulaiset vittuilivat myös minulle jatkuvasti. Pari kk sitten annoin palaa, räjähdin ja haistattelin kaikille vittuilijoille. Eipä ole sen koommin ketään näkynyt. Elelen nyt vaan että pysyn kasassa. En kuitenkaan taida enää kauaa pysyä kasassa:)
On se kumma että ihmisillä on niin kova tarve painaa toisia alas? Varsinkin sellaisia jotka eivät kohteliaisuussyistä viitsi alentua vittuilulinjalle. Rankka koulukiusattuna oleminen tuntuu myös aikamoisena taakkana harteilla. Pilkka, kiusaaminen ja väkivalta istuu niin syvällä sielussa...
Miksi oma paikka elämässä pitää ottaa huutamalla? Miksi ihmisoikeus pitää vaatia? Missä on ne arvot joita tässä vitun elämässä hehkutetaan? Elämä ei ilmeisesti ole kaikkien oikeus?Toisaalta ymmärrän niitä jolla on osittain asiat pielessä elämässä että he vittuilevat, sillä saa tuntemaan itsensä vähän edes paremmaksi. Mutta miksi sellaiset ihmiset joilla ovat asiat oikeasti hyvin on vaimo/mies, lapset, talo, työ ja muutenkin elämä hymyilee joka osa alueella mitä mielihyvää he saavat oikeasti pohjalla olevan ihmisen morkkaamisesta ja arvostelusta jo tuon kaiken muun hyvän lisäksi mitä heillä jo on. Sitten taasen ne jotka ovat pohjalla he eivät koe tarvetta vittuilla kenellekkään he tietävät miltä tuntuu kun elämä on murentunut pikkuhiljaa käsiin.
- Shuffle step
kqwoerff kirjoitti:
jeps..
Kuuntelin samaa hattuilua koulussa, ala-aste, ylä-aste ja amis. Olin ihan broken siinä vaiheessa kun ois pitänny olla paukkuja aloittaa elämä. Kaikki meni perseelleen, itsetunto nolla. Nyt ikää on tullut ja olen edelleen ihan broken. Sukulaiset vittuilivat myös minulle jatkuvasti. Pari kk sitten annoin palaa, räjähdin ja haistattelin kaikille vittuilijoille. Eipä ole sen koommin ketään näkynyt. Elelen nyt vaan että pysyn kasassa. En kuitenkaan taida enää kauaa pysyä kasassa:)
On se kumma että ihmisillä on niin kova tarve painaa toisia alas? Varsinkin sellaisia jotka eivät kohteliaisuussyistä viitsi alentua vittuilulinjalle. Rankka koulukiusattuna oleminen tuntuu myös aikamoisena taakkana harteilla. Pilkka, kiusaaminen ja väkivalta istuu niin syvällä sielussa...
Miksi oma paikka elämässä pitää ottaa huutamalla? Miksi ihmisoikeus pitää vaatia? Missä on ne arvot joita tässä vitun elämässä hehkutetaan? Elämä ei ilmeisesti ole kaikkien oikeus?Aiheesta on mielestani tehty hyva kappale, Pantera - Walk. Osuu ja uppoaa aika hyvin.
http://www.youtube.com/watch?v=8qRVNyot34o
- katsotaan?
Kun sitten aikaa kului ja juku tyttökin ilmaantui,olin kateiden mielestä liian vanha ja itse huomasin ettei noihin hunajapupuihin ollutkaan niinkään luottamista? Tosin yritin viilata heistä lähemmäksi yhteikuntakelpoista.Heillä iskostui kovin kiinni vanhat tapansa juoppoineen,ja ylin usko joukkosieluun ja laitoksiin.Sanoin joskus,että laitoksiin voi jäädä myös loukkuun jos sinne on kova hinku?Kaikki kunnia laitoksiin taitoineen,ketkä sen ovat ansainneet.Laitoksistakin on muutaman kerran rimaa alennettu uloskirjoituksille,koska potilaspaine ja yleinen moraali yleisillä paikoilla on suonnut mahdollisuuden.Mahtaisikohan moni hoitopaikka läpäistä Maailman terveysjärjestön syynin?Kyllä osa niistä jaksaa hypätä silmille tavallista veronmaksajaa kohtaan,kun tietävät näiden olevan täysin lampaita.
- kyrpiintynyt
Oli suvun kokoontuminen ja taas joutui kysymysten kohteeksi prkl.
Oletkos katsellut sillä silmällä naisia jne.. liiba laaba.....
Rupes harmittamaan oikein todella ja viihdyinkin loppuosan kokoontumisesta
kyselijöistä kaukana. En taida enää ensi vuonna mennä sukujuhliin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suureksi onneksesi on myönnettävä
Että olen nyt sitten mennyt rakastumaan sinuun. Ei tässä mitään, olen kärsivällinen ❤️871853Perusmuotoiset TV-lähetykset loppu
Nyt sanoo useiden HD-muotoistenkin kanavien kohdalla äly-TV, ettei kanava ole käytössä, haluatko poistaa sen? Kanavia1471312YLE Äänekosken kaupunginjohtaja saa ankaraa arvostelua
Kaupungin johtaja saa ankaraa kritiikkiä äkkiväärästä henkilöstöjohtamisestaan. Uusin häirintäilmoitus päivätty 15 kesä681141- 651002
Hyvin. Ikävää nainen,
Että vainoat ja stalkkaat miestäni.onko tarkoituksesi ehkä saada meidät eroamaan?no,siinä et tule onnistumaan82931Uskomaton tekninen vaaliliitto poimii rusinoita pullasta
Korni näytösesitelmä menossa kaupunginvaltuustossa. Juhlia ei ole kokouksista tiedossa muilla, kuin monipuolue paikalli86858Martina lähdössä Ibizalle
Eikä Eskokaan tiennyt matkasta. Nyt ollaan jännän äärellä.128840Linnasuolla poliisi operaatio
Kamalaa menoa taas meidän ihanassa kaupungissa. https://www.uutisvuoksi.fi/paikalliset/864606029836Katsoin mies itseäni rehellisesti peiliin
Ja pakko on myöntää, että rupsahtanut olen 😆. Niin se ikä saavuttaa meidät kaikki.47827- 57810