Ovatko kunnat käyneet tarpeettomiksi? Näin voisi ajatella, kun kapitalisaatio etenee julkisten tehtävien yksityistämisen myötä. Yksityistäminenhän merkitsee sitä, ettei kunnallinen päätöksenteko enää ulotu näihin bisnestä tekeviin yrityksiin, vaan yhä suuremmassa mitassa kunta ikäänkuin ulkoistaa itseään, jolloin lopulta kunnasta ei jää jäljelle muuta kuin kunnanviraston hallintohenkilökunta. Sitten kun vielä laman aikoihin kunta on myynyt liikelaitoksensa yksityisille bisneksenharjoittajille, niin säännölliset tulotkin ovat loppuneet, joten suoranainen rahapula uhkaa jo kunnanjohtajankin tilipussia. Ja kaikki tämä on tapahtunut silkan porvarillisen ideologian päästyä valtaan. Ja sama jatkuu jopa valtion tasolla. Kohta meillä ei ole enää edes valtiota turvaamassa yhtään mitään, vaan valtiokin muodostuu yhdeksi kilpailevaksi "iniseväksi" toimijaksi muiden joukossa.
Valtio nyt kumminkin on ollut kansakuntaa yhdistävä tekijä, jonka valvonnassa kunnat ovat toiminet ja järjestäneet kansalaisille niin sanotun hyvinvoinnin ja yhdenvertaisuuden, mitä sillä nyt sitten tarkoitetaankaan. Nyttemmin sen sijaan alkaa näyttää siltä, että tämä pyhä yhtenäisyys on murentumassa siinä missä valtiokin. Euroopan yhdentyminen ja markkinavoimien yhä laajamittaisempi irtipäästäminen repivät hajalle niin valtiota kuin kuntiakin. Se merkitsee ihmisen elämässä kiinnekohtien häviämistä ja perusturvan järkkymistä. Jo nykyisten kuntaliitosten myötä moni ihminen ei esimerkiksi ole kotoisin enää mistään, koska uusien liitosten myötä vanhat paikkakuntien nimetkin katoavat sangen nopeasti.
Valtion ja kuntien hävittäminen näkyy olevan porvarien suuri missio. Siitäkin huolimatta, että perinteinen marxilainen filosofia katsoo valtion kapitalistin parhaaksi ystäväksi. Omakohtaisen näkemykseni mukaan tämä ei välttämättä pidä paikkaansa, vaan asian ratkaisee se, mikä puolue tai mitkä puolueet ovat kulloinkin hallituksessa. Porvarien kädenjälki näyttää pahalta, kuten kuntien tilanne tätä nykyä osoittaa. Silti kuntien säilyttämisellä on puolensa. Jos ruvetaan tinkimään, niin ei kai ensimmäiseksi lähdetä hävittämään talon seiniä ja perustusta, vaan juuri ne yritetään säilyttää, mutta porvarien ideologia lähtee juuri siitä, että rakenteet pitää hävittää ensiksi, jotta saataisiin muka "jotakin uutta" aikaiseksi.
Nyt vain ongelma on se, ettei meillä ole poliittista vaihtoehtoa. Sosiaalidemokraatit, jotka äkkiseltään luulisi vasemmistopuolueeksi, ovatkin itse asiassa jotakin muuta. Mitä, sitä tuskin tietää kukaan, mutta toimiensa ja puheidensa perusteella niitä ei oikeastaan kykene luokittelemaan mitenkään. Kuntakysymyksessä näyttää kuitenkin siltä, että Sosiaalidemokraatit ovat lähinnä porvarien apupuolue.
Valtio nyt kumminkin on ollut kansakuntaa yhdistävä tekijä, jonka valvonnassa kunnat ovat toiminet ja järjestäneet kansalaisille niin sanotun hyvinvoinnin ja yhdenvertaisuuden, mitä sillä nyt sitten tarkoitetaankaan. Nyttemmin sen sijaan alkaa näyttää siltä, että tämä pyhä yhtenäisyys on murentumassa siinä missä valtiokin. Euroopan yhdentyminen ja markkinavoimien yhä laajamittaisempi irtipäästäminen repivät hajalle niin valtiota kuin kuntiakin. Se merkitsee ihmisen elämässä kiinnekohtien häviämistä ja perusturvan järkkymistä. Jo nykyisten kuntaliitosten myötä moni ihminen ei esimerkiksi ole kotoisin enää mistään, koska uusien liitosten myötä vanhat paikkakuntien nimetkin katoavat sangen nopeasti.
Valtion ja kuntien hävittäminen näkyy olevan porvarien suuri missio. Siitäkin huolimatta, että perinteinen marxilainen filosofia katsoo valtion kapitalistin parhaaksi ystäväksi. Omakohtaisen näkemykseni mukaan tämä ei välttämättä pidä paikkaansa, vaan asian ratkaisee se, mikä puolue tai mitkä puolueet ovat kulloinkin hallituksessa. Porvarien kädenjälki näyttää pahalta, kuten kuntien tilanne tätä nykyä osoittaa. Silti kuntien säilyttämisellä on puolensa. Jos ruvetaan tinkimään, niin ei kai ensimmäiseksi lähdetä hävittämään talon seiniä ja perustusta, vaan juuri ne yritetään säilyttää, mutta porvarien ideologia lähtee juuri siitä, että rakenteet pitää hävittää ensiksi, jotta saataisiin muka "jotakin uutta" aikaiseksi.
Nyt vain ongelma on se, ettei meillä ole poliittista vaihtoehtoa. Sosiaalidemokraatit, jotka äkkiseltään luulisi vasemmistopuolueeksi, ovatkin itse asiassa jotakin muuta. Mitä, sitä tuskin tietää kukaan, mutta toimiensa ja puheidensa perusteella niitä ei oikeastaan kykene luokittelemaan mitenkään. Kuntakysymyksessä näyttää kuitenkin siltä, että Sosiaalidemokraatit ovat lähinnä porvarien apupuolue.
Vastaukset 59
Vanhimmat
EU:n jäsenänä Suomi on mukana väistämättömässä kehityksessä, joka toisaalta siirtää päätäntävaltaa EU:n elimille ja toisaalta alueellisille elimille, jotka Suomessa ovat useiden suurten paikallisten toimijoiden yhteenliittymiä. Pieni kunta on katoavaa kansanperinnettä, siihen kannattaa asennoitua.
Valtioelinten rooli tulevaisuudessa on järjestää EU:n lakisääteisiä toimintoja parhaaksi katsomallaan tavalla. Valtiot ovatkin ahkerasti omaksuneet toimintatapoja yksityiseltä sektorilta. Uusi julkisjohtaminen (New public Management NPM) on lyönyt itsensä läpi myös Suomessa. Kehitys alkoi jo 1980-luvun lopulla ja kiihtyi Suomen liityttyä Euroopan Unioniin. Heikoiten EU:ssa menestyneet, vanhoihin toimintatapoihin jumittuneet valtiot (kuten Kreikka, Espanja, portugali, Bulgaria, Latvia, Liettua, Viro) ovat selvästi suurimmissa vaikeuksissa, vaikka niissä useimmissa esiintyy myös ultrakapitalismia vahvan valtion seurauksena ja oikeusvaltio-olemuksen perinteen puutteena.
Tulevaisuuden haasteita ovat EU:n yhtenäisyys ja sen kehittyminen taloudellisesti ja oikeudellisesti tasaisempaan suuntaan. Kovin montaa "kreikkaa" ei EU:n yhtenäisyys ja legimiteetti kansalaisten silmissä kestä.
EU:han nimenomaan korostaa läheisyyttä päätöksenteossa. Kyllä tämä nykyinen "kouhotus" on aivan tarkoitushakuista toimintaa, lähinnä Keskustan heikentämiseksi. On valitettava asia, että keskustalaiset ovat olleet siinä määrin "pyöreäpäisiä", että ovat menneet Kokoomuksen virittämään miinaan.
Subsidiariteetti- eli läheisyysperiaate EU:ssa tarkoittaa sitä, että päätökset pitäisi tehdä mahdollisimman lähellä ihmisten elinpiiriä. Tämä tarkoittaa esim. kuntien merkityksen korostumista ja valtakunnallisen päätöksenteon vetäytymistä vastaavasti hieman taemmas.
New Public Management itse asiassa vain lisää byrokratiaa panemalla ihmiset tekemään täysin turhanpäiväistä paperityötä niin että varsinaiseen työntekoon ei jää aikaa, kun aika menee kaikenmaailman seurantaraporttien kirjoittamiseen.
Suomen kunnat ovat keskimäärin auttamattomasti liian pieniä yksiköitä tuottamaan kattavia palveluita järkevään hintaan. EU-kehityksessä valta lipuu samaan aikaan Unionin päättäville elimille ja toisaalta "läheisyysperiaatteen" mukaan alueellisille tasoille. Suomalainen kunta ei ole tarpeeksi iso toimija. Alueellinen päätöksenteko vertautuu lähinnä eurooppalaisten liittovaltioiden osavaltioihin. Esim. Saksassa liittovaltioiden autonomisuus suhteessa käytettävään rahaan on merkittävä. Saksalaiset ovatkin enemmän hengeltään omien osavaltioidensa jäseniä, kuin yleissaksalaisia. Suomessa lääninkokoiset yksiköt voisivat olla tarpeeksi suuria toimijoita. Kansallisvaltio-idea ei enää oikein kanna.
Yksityistämisissä ja kilpailuituksissa on monesti menty täysin metsään ja kuluttajat ovat saaneet kilpailutuksen vuoksi huonompaa palvelutarjontaa. Tämä on tosiasia, joka pitää pitää julkisuudessa riittävästi.
Mielenkiintoista. Jos kuntarakenne on kestämätön, niin miten EU:n rakenne sitten kestää? Silläkö, että valtiot yhdistetään suuremmiksi kokonaisuuksiksi? Nythän EU:n sisällä on jos jonkinlaista joukkoa, jopa sangen köyhää ja velkaistakin. Mitä esimerkiksi liittovaltio tähän sitten toisi muuta kuin sitoisi valtiot entistä tiukemmin samaan liekaan?
Eivätkö EU:n hankkeet ole luonteeltaan projekteja? Miksi niitä varten pitäisi kuntia yhdistää? Kysymyshän on vain siitä, ketkä tekevät yhteistyötä jonkin asian hyväksi. Toimijoiden koko määräytyy siitä mitä tavoitellaan ja ketkä tätä yhteistyötä tekevät. Monet organisaatiot pystyttävät projekteja ilman että sitä varten täytyy muuttaa itse organisaation rakenne miksikään.
Mielestäni useampi itsenäinen taloudellinen toimija tuottaa paremman lopputuloksen kuin liekaan sidotut ja samaa tekevät yksiköt. Näin myös riski hajautuu. Jos jollakulla menee huonosti, toisella menee paremmin sen sijaan, että kaikilla menee joko hyvin tai kaikilla huonosti. Valtio tässä asetelmassa toimii sitten tasoittavana tekijänä, joten valtion rooli ei suinkaan häviä, vaan korostuu, jos valtion roolia ei kavenneta, kuten EU:ssa näyttää tapahtuvan.
EU:lle yritettiin saada aikaan perustuslakia, joka olisi velvoittanut jäsenmaitaan jatkossa toimimaan yhteisesti sovittujen sääntöjen mukaisesti. Se olisi antanut EU:lle voimaa ja tehnyt jäsenmaidensa kansalaisista laillisia eurooppalaisia. Kaikkien jäsenmaiden neuvottelijat hyväksyivät perustuslain v. 2004, mutta se oli alistettava kansallisten päättävien elinten hyväksyttäväksi tullakseen lopullisesti voimaan. Osassa EU:n maita on kansanäänestys pakollisena voimassa tämän kaltaisissa perustuslakeja koskevissa päätöksissä. Ranska ja Alankomaat hylkäsivät perustuslain, joten EU ei edelleenkään ole niin vahva toimija kuin se voisi olla. Perustuslain korvikkeeksi väännetty Lissabonin sopimus on kalpea versio oikeasta perustuslaista ja jättää EU:n ulko- ja puolustuspolitiikan kokonaan yksittäisten valtioiden vaikuttavuuden tasolle, eli yhteistä vaikuttavuutta ei ole.
EU:n hankkeet eivät periaatteessa ole projekteja, vaan tiivistyminen on ollut pyrkimyksenä. Se on totta, että uusien ja liian köyhien jäsenmaiden mukaanotto on ollut liian nopeaa. Edes vanhat EU-maat eivät ole kyenneet tasoittamaan taloudellisia ja oikeudellisia olojaan. Idea on tietenkin hieno, "Eurooppalainen Eurooppa", joka on mahtitekijä taloudellisesti, oikeudellisesti ja sotilaallisesti. Matka on vielä pahasti kesken.
Valtioiden rooli kaventuu (on jo merkittävästi kaventunut) kaikkialla, vaikka emme olisikaan EU:n jäsen. Globalisaatio ja kansainvälinen kapitalismi sitovat yksittäisten toimijoiden käsiä tehokkaasti. Alueellisuus, eli määrätynlaiset työssäkäyntialueet voivat olla vahvoja tarpeeksi suurina, mutta riittävän ketterinä toimijoina. Suomalainen (yleensä kepujohtoinen) kääpiökunta on valitettavasti ainoastaan käsi ojossa kyykkivä kerjäläinen pankin nurkalla. Sillä ei ole mitään itsenäistä voimaa.
Kertakaikkiaan kummallisen kuuloinen ajatus, että kunnan pitäisi olla vahva. Mitä se tarkoittaa? Ei kai kunta ole mikään sotilaallinen yksikkö puhumattakaan, että se suoraan vaikuttaisi esimerkiksi EU:n päätöksiin. Kunnan taloudellinen asema ei voi myöskään olla kiinni kunnan koosta. Kyllähän esimerkiksi pienyritys voi olla hyvinkin kannattava. En myöskään ole nähnyt missään sitä messua, mikä koskee kuntien yhdistämistä, koskevaksi pienyrityksiä. Siis että pienyritysten olisi liityttävä suurempiin yrityksiin, jotta ne voisivat menestyä. Tokihan se on yksi mahdollisuus, mutta ei mikään yleissääntö.
Monia hankkeita, kuten jo totesin toteutetaan EU:ssa projekteina. EU-rahastot ovat Euroopan unionin perustamia rahastoja, mitä kautta hallinnoidaan työelämän, työllisyyden ja elinkeinoelämän kehittämiseen menevien tukien EU-osuudet. Muita rahoittajia projekteissa ovat Suomen valtio ja kuntien muodostamat maakuntaliitot sekä projektin hakijat tai edunsaajat. Rahoituksen jakautuneisuudesta seuraa se, että projektin tulee olla hakijan, maakunnan, valtion sekä EU:n tavoitteiden mukainen. En kertakaikkiaan voi nähdä, mikä rooli kunnan koolla olisi tässä asetelmassa.
Toistaiseksi EU ei ole liittovaltio, kuten esimerkiksi Yhdysvallat, koska sen jäsenvaltiot ovat riippumattomia ja itsenäisiä kansakuntia. Se ei ole myöskään puhtaasti hallitustenvälinen järjestö YK:n tapaan, koska jäsenvaltiot ovat yhdistäneet voimavaransa saadakseen enemmän vaikutusvaltaa kuin niillä yksin voisi olla. Voimavarat yhdistetään unionin toimielinten tekemillä yhteisillä päätöksillä. Tässä tilanteessa valtiolla voisi teoriassa olla vaikutusvaltaa enemmän kuin jos yhteistyö tiivistyy liittovaltioksi. Liittovaltio ikäänkuin sementoisi asetelmat niin, ettei tilanteisiin reagoiminen olisi niin joustavaa kuin mitä nyt voisi ainakin kuvitella.
Kansainvälisessä kapitalismissa valtio nimenomaan on merkittävä tekijä, koska nimenomaan valtion kauttahan kansakunnan joustavuus, kaikinpuolinen kilpailukyky ja hyvinvointi luodaan. Se taas olisi suoranainen kauhuskenaario, että valtio ja kunnat lopetettaisiin ja yhteiskunta muodostuisi pelkästään kauppaa käyvistä kansalaisista, mikä tietysti hivelee erityisesti porvarin mieltä.
Pienen yrityksen ja pienen kunnan rinnastaminen ei toimi. Pieni yritys voi olla todella tuottava, jos liikeidea ja muut komponentit ovat kohdallaan. Pieni kuntakin voi menestyä, jos sen asukkaat ovat suurituloisia. Tämä on hyvin harvinaista. Kauniaisten kaupunki ehkä esimerkkinä, mutta sitäkin huolestuttaa nykyään asukkaiden korkea keski-ikä.
Projektit EU:n alueella pääosin (hyvät) oli tarkoitus saada kokeilujen jälkeen pysyviksi käytännöiksi jäsenmaissa. Nyt kun liittovaltiokehitys on pysähtynyt, mutta yleinen lainsäädäntö kuitenkin velvoittaa jäsenmaitaan määrätyin osin toimimaan ylikansallisten sääntöjen mukaan, on tilanne mitä hankalin. Välitila on kaikkein vaikein suurelle osalle maista. Nyt maat osiltaan taistelevat keskenään, ollen osiltaan pakotettuina yhteistyöhön. Järjetöntä eurooppalaista voimavarojen haaskausta.
Eurooppalaiset valtiot ovat keskimäärin pieniä ja "markkinatuulien" riepolteltavissa. Euro-alue on jo merkittävä vastustaja spekulanteille ja pikavoittojen kalastajille. Jos pieni valtio on taloudellisessa vaarassa (esim. Islanti), sen kannattaa liittyä EU:iin ja olla kiinteämmän EU:n innokkain kannattaja. Näinhän Viro on toiminut, ja on Latviaa ja Liettuaa selvästi edellä taloudellisessa tervehtymisessä. Islanti ja Viro tosin yrittivät kukkoilla ja tehdä rahaa spekulaatiolla. Tulokset tiedämme.
Valtiot yksinään ovat häviäjiä. Samoin on kääpiökuntien laita. On täysin selvää, että jos kunnan kaikki omat rahat menevät "rollaattorikansan" lakisääteisiin palveluihin ja muut rahat pyritään saamaan valtion harkinnanvaraisista, tilanne on kestämätön. Miksi nuori ei pysy esi-isiensä metsissä?
Miten kummassa pienestä kunnasta voi tulla sen rikkaampi, jos se liitetään suurempaan kuntaan? Eikö siinä köyhdy kaikki vain entistä enemmän? Eivät kuntaliitokset voi olla mikään itsetarkoitus. Jokin idea siinäkin täytyy olla. Vain täysi pölhöpää ryhtyy liittämään kuntia yhteen vain sen vuoksi, että arvelee kuntia olevan liikaa, jos niitä on paljon. Rinnastus pienyritykseen ei ole lainkaan tuulesta temmattu. Kyllä kunta on taloudellinen toimija siinä missä liikeyrityskin. Tosin kunnan tarkoitus on toinen, mikä sekään ei kaikille poliitikoille näytä olevan selvä asia ollenkaan. Jopa valtion taloutta on viime vuosina hoidettu ikään kuin valtio olisi joku konserni, jonka pitäisi tahkota pelkästään voittoa. Samaa asiaahan ajaa myös yletön hinku säästöjen keruuseen. Jossakin täytyy heittää pahasti, kun valtakunnasta aletaan syödä seiniä.
Valtiot ja kunnat eivät suinkaan ole häviäjiä, vaikka tekisivät itsenäisiäkin päätöksiä. Englanti, Tanska, Ruotsi, Norja, Sveitsi ovat esimerkkejä valtioista, joissa vielä itää edes jonkinlainen kyky ajatella omin päin. Enkä ole kuullut, että näillä mailla mitenkään erityisen huonosti menisi. Päinvastoin. Ruotsissa menee jopa hyvin. Se tietysti harmittaa täkäläisiä firmoja, jotka olivat suureen ääneen hihkuneet EU:hun liittymisen välttämättömyydestä, mutta ovat nyt kärsineet nahoissaan euron korkeasta kurssista. Mikä tahansa taloudellinen yksikkö voi toimia itsenäisesti. Ei sen ole mikään pakko liittyä yhtään mihinkään. Ainoa asia on pitää talous kunnossa, mikä tarkoittaa selviytymistä velvoitteista.
Kysymykseen ovatko kunnat tarpeettomia, voi vastata samalla tavoin kuin kysymykseen ovatko läänit tarpeettomia. Meillähän on vain muutama lääni aiempaan läänijakoon verrattuna. Kunta ja lääni ovat hallinnollisia yksikköjä. Eivät ne ole mitään kiveen hakattuja. Hallinnon tulee muuttua yhteiskunnan muun muutoksen mukana.
Kuntien tehtävien ulkoistaminen tarkoittaa vain sitä, että jotkut palvelut ostetaan yksityisiltä. Päätökset siitä, millaista laatua vaaditaan ja millä hinnalla palvelut ostetaan, jää kunnan päätettäväksi. Ongelma on ollut siinä, että yksityistämisen varjolla on usein ostettua huonompaa laatua. Siihen on kiinnitetty liian vähän huomiota kunnallisessa ja valtiollisessa päätöksenteossa. Yksityistäminen ei sinänsä ajatuksena ole huono ratkaisu, siihen pitää vain paremmin totutella.
Talousliberalismiin on liittynyt ajatus valtion heikentämisestä. 1990-luvulla nousi meilläkin ajatus yövartiovaltiosta nuorsuomalaisten liberaalien välityksellä. Se tarkoittaisi, että valtion tehtävät rajattaisiin lähinnä ulkoisesta ja sisäisestä turvallisuudesta huolehtimiseen. Muuten markkinatalous hoitaisi asioita omien lakiensa mukaan. Tämä oli yltiömäistä uskomista markkinatalouden oikeudenmukaisuuteen. Ongelma on kuitenkin siinä, että markkinatalous ei kykene oikeudenmukaisiin ratkaisuihin. Se palkitsee niitä, joista on pulaa ja rankaisee niitä, joita on liian paljon. Niitä joita on liian paljon eivät ehdi kovin nopeasti muuttua niiksi joista on pulaa, mikä tasoittaisi tilannetta.
Nationalismin heikentäminen on kuitenkin voittopuolisesti myönteinen asia. Yhdysvaltojen yhdistäminen lopetti sodat Pohjois-Amerikassa ja Euroopan yhdistäminen näyttäisi saavan saman aikaan Euroopassa. Tässä on yksistään kansallisvaltioiden heikentämisen suuri voitto. Taloudellinen ja inhimillinen voitto on käsittämättömän suuri siihen nähden, millainen tilanne oli 1900-luvulla kansallisvaltioiden suuruuden aikana.
Kansallisvaltioiden aika ei ole kokonaan ohi. Silti niiden tehtävät eurooppalaisella tasolla supistuvat sitä mukaa kuin luodaan yhteistä kaikkia koskevaa lainsäädäntöä. Tästä voidaan olla montaa mieltä. Jos standardiksi muodostuu kuitenkin korkea pohjoiseurooppalainen malli ja laatu, ei olla kovin huonolla tiellä. EUssa on ongelmansa, joista suurin on sen maatalouspainotteisuus. Se jarruttaa selvästi EUn kehitystä taloudellisena mahtina maailmassa. Järkiintymistä on tässäkin havaittavissa ja kuinkas muuten järkiintyminen näyttäisi alkavan läntisestä naapuristamme, joka on melkein aina meitä ja muitakin pari vuosikymmentä edellä.
En ole vakuuttunut siitäkään, oliko läänien poistaminen mitenkään tarpeellista. Pikemminkin näyttää siltä, että siinäkin oli kysymys enemmän tai vähemmän valtapelistä. Jotkut näkyivät ainakin lehtitietojen mukaan olleen peräti hykerryksissään, kun läänit hävisivät, mutta kova työhän siinä on järjestää asioita koko ajan uudelleen. Ja aina kun läänejä ollaan rukkaamassa pitää tehtävät järjestää uudelleen. Mikä järki tässä asioiden veivaamisessa on, sitä voi hyvällä syyllä kysyä sitäkin. Mielestäni julkisessa hallinnossa jos missä edullisemmaksi tulevat pienet muutokset ja vähän kerrallaan kuin vallankumoukset.
Sama pätee kuntien suhteen. Kuntien sisäistä byrokratiaa karsimalla ja toimintoja järkeistämällä ja pätevien ihmisten saaminen tehtäviä hoitamaan on tärkeämpää kuin itsetarkoituksellinen kuntien vähentäminen. Ja kuten aikaisemmin mainitsin palvelujen tuottamiseen on monenlaisia vaihtoehtoja tarjolla. Ei sitä varten tarvitse suinkaan hävittää kuntia yhtään mihinkään.
EU:n yhdentymisen myötä kansallisvaltiot todella menettivät merkitystään. Ne tulivat eräänlaisiksi täytäntöönpanoelimiksi, joilla ei juuri omaa tahtoa enää ole. Nationalismin merkityksen vähentäminen tuskin lopettaa sotia, sillä kysymys sodissa on aina siitä, että joku ryhmä kokee itsensä alistetuksi tai sitten voimansa tunnossa hamuaa itselleen lisää valtaa. Sota voi aivan hyvin syttyä liittovaltion sisälläkin. Esimerkkihän tästä on Neuvostoliitto. Liittovaltiossa nimenomaan pitäisi valtion roolin korostua. Muuten käy niin, että vahvemmat saavat parhaat edut ja heikoille käy kalpaten. Yleensä myös pieni on aina suuremman rinnalla heikommassa asemassa.
Se, että kuntien vähentämisestä kertyneitä säästöjä käytettäisiin velkojen lyhentämiseen on lähes sama asia kuin perustusten hävittäminen omasta talosta. Kyllä ensisijaisesti pitää keksiä muita keinoja. Kuntahan on myös taloudellinen yksikkö ja siksi se pitää nähdä hyvinvoinnin luojana samoin kuin valtiokin. Valitettavasti mielikuva yhä on se, että julkinen valta on eräänlainen markkinatalouden syöttiläs, joka vain kuluttaa ja josta sen vuoksi pitäisi päästä vain eroon.
Kunta ja valtio pitää minustakin nähdä hyvinvoinnin luojina monessakin mielessä. Niiden pitää luoda sellaiset edellytykset, että taloudellinen toimeliaisuus lisääntyy ja poikii työtä ja toimeentuloa. Tässä voidaan sitten tehdä valintoja tehokkuuden, tuottavuuden ja elämäntavan välillä. Käytän tässä elämäntapa -sanaa, mikä ei varmaan aukene pelkällä sanalla ja voi olla sanavalintana huono, mutten nyt parempaa tähän hätään keksi. Ideana on siinä kuitenkin luoda sellaista hyvinvointia ja työtä, mikä koetaan mielekkääksi ja tarpeelliseksi. Ei siis tavoitella taloudellista kasvua kerskakulutuksen varjolla. Tässä mielessä voin ymmärtää maatalousyrittäjää elämäntapavalintana. Valitettavasti maatalouttamme on kuitenkin ohjattu tästä poispäin, tehomaatalouden suuntaan eli toimimaan kuten muukin yritystoiminta, missä aina tähdätään mahdoillisimman suureen taloudelliseen hyötyyn.
Olemme kuitenkin mukana siinä oravanpyörässä, missä tavoitellaan mahdollisimman suurta taloudellista hyötyä. Kaikkea mitataan BKT:n nousuina ja laskuina. Raha on korvannut Jumalan. Vaihtoehtona olisi vähempään tyytyminen, tarpeellisen tekemäminen ja tarpeettoman jättäminen tekemättä. Meillä poliittisesti viimeksi mainittua on ajanut vain Vihreä liike ja sekin on hylkäämässä tämän vaihtoehdon saatuaan hallitusvastuuta. Jos hyväksymme sen, että tavoitellaan mahdollisimman suurta taloudellista hyötyä, nimenomaan kepulainen politiikka toimii tätä vastaan. Sen tavoite on porvarillinen, mutta keinot umpisurkeita. Sen vuoksi se ei ole mikään vaihtoehto, paitsi jos huonotkin vaihtoehdot lasketaan vaihtoehdoiksi.
Julkisen vallan toinen tehtävä on jakaa tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Tähän ei markkinatalous missään muodossa kykene. Siitä on niin paljon näyttöä. Menestyjät eivät pidä julkisen vallan tästä roolista, koska sen jakokulma ei ole yleensä heille mieluinen. Ei edes ymmärretä sitä, että oikeudenmukaisella jaolla ostetaan yhteiskuntarauha. Oikeudenmukaisuuden perään ei ole ymmärretty enää pitkiin aikohin, jos koskaan. Vähemmän menestyneiden näkökulmasta julkinen valta on demokratioissa elinehto, ilman sitä on tarjolla vain kurjuuden kasautumista ennestään köyhille ja kipeille. Lienemme tässä kohdin yhtä mieltä julkisen vallan tarpeellisuudesta ja välttämättömyydestä, jos halutaan pitää huoli kaikista ihmisistä.
Julkisen vallan tehtävää jakaa tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta voidaan tarkastella todellisten tekojen valossa.
SDP Lipposen johdolla oli hallitusvastuussa yhdessä Kokoomuksen kanssa 8 vuotta. Sinä aikana leikattiin kaikkein heikkoosaisimmilta, kevennettiin hyvätuloisten verotaakkaa, tuloerot kasvoivat ennätyksellisen suuriksi ja ylipäätään eriarvoisuus lisääntyi.
SDP jatkoi hallitusvastuussa Kepun kanssa 4 vuotta. Pahimmat leikkaukset loppuivat, mutta edelleen tuloerot jatkoivat kasvuaan, ja hyvätuloisten verokevennyslinja jatkui. Punamulta kruunasi SDP:n linjan poistamalla kaikkein rikkaimmilta varallisuusveron.
Nyt Kepu ja Kokoomus ovat olleet hallitusvastuussa kohta 4 vuotta. Tilastojen mukaan köyhyys on vähentynyt, tuloerojen kasvu päättynyt ja vähäosaisten tukea lisätty. Veroratkaisut ovat olleet tasaisemmin kaikille jakautuvia kuin aiemmin. Köyhiä asemaa suhttellisesti eniten auttava ruuan alv on alennettu.
Tuosta voimme helposti päätellä, miten mikäkin puoluen toteuttaa tuota tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden jakamisen tehtävää.
Kyllä aivan oikeassa olet. Suomalaisilla on vain vaikeuksia ymmärtää perusperiaatteita.
..tuhottava.
Lenin ja Stalin sitä jo yrittivät.
Urho Kekkosen radiopuhe 6.3.1953
”Suomalaiset radiokuuntelijat!
Keskiviikkona aamupäivällä saapunut sanoma Neuvostoliiton pääministerin generalissimus Josif Vissarionovitš Stalinin sairastumisesta oli sisällöltään ja sävyltään niin vakava, että tänään annettu virallinen tieto generalissimus Stalinin kuolemasta ei ollut odottamaton. Kun aivan äskettäin Stalinin tavanneet ulkomaiset diplomaatit olivat kertoneet hänen aivan erinomaisesta terveydentilastaan, on tieto hänen poismenostaan tullut maailmalle yllättävänä.
- - -
Me suomalaiset haluamme vakaasti työskennellä sen puolesta, että Suomen ja Neuvostoliiton suhteet kehittyisivät ja lujittuisivat vastaisuudessakin sillä keskinäiseen luottamukseen ja molemminpuoliseen arvonantoon rakentuvalla pohjalla, joka on generalissimus Stalinin asettama peruskivi Suomen ja Neuvostoliiton yhteistyölle.
Suomen kansa ja Suomen hallitus tekevät kunniaa generalissimus Stalinin paarien ääressä.”
Onhan tuossa edes yritetty esittää kohteliasta, ettei olla menty sentään päin näköä räkimään.
menee liian kauas heistä, joita päätökset koskettaa, jos kunnat lakkautetaan.
Jos päätöksenteko siirtyy niiden ulottumattomiin, joita asia lähinnä koskee, niin silloin on vaarana se, että päätöksentekijät eivät ymmärrä kokemuspohjaisesti miten vakavasta asiasta on kysymys, ja tekevät päätöksen ikäänkuin oman näkemyksensä mukan, joka ei vastaa todellisuutta laisinkaan.
Tarkoitan sitä, että jos hänen omat paskansa menee viemäriin, niin onko silloin jonkun toisen, joka paskoo johonkin mökin nurkalle muutaman kerran vuodessa, vedettävä kunnalistekniikka umpikorpeen, tai rakennettava muut kalliit järjestelmät tyhjänpantiksi.
Eli eivät näe metsää puilta, vaan saattavat olla jopa lobbauksen uhreja, korruptiosta puhumattakaan.
Nyt ollaan jo aika pahasti ökyrosvojen talutusnuorassa, johtuen siitä, että maassamme on kaksi porvarillista puoluetta, SDP, eli punaporvarit, ja Kokoomus.
Punaporvarit-SAK/SDP on kaikkein eniten ollut yksityistämässä yhteiskunnalle luonnostaan kuuluvia toimintoja omille ökyrosvoilleen.
minun mielestäni sähköntuotanto, ja myynti pitäisi olla valtion bisnes, eikä joidenkin ökyrosvojen rahastusautomaatti.
Myöskin jätehuolto kuuluisi valtiolle. nythän tuokin demareiden myötävaikutuksella on yksityistetty rahapiireille.
Sairaankuljetuskin on menossa retuperälle yksityistämisien myötä, kuin myöskin koko terveyden, ja vanhusten hoito.
Häkämieshän sai myydä norjalaisille hyvän fosfaattituotannonkin, ilman että edes kukaan olisi "yleislakolla" uhannut. tuokin sopi hyvin SAK/demareiden talonpojan tappolinjaukseen.
Maaseutu kun saadaan autioitettua, niin sitten astuvat kuvioihin punaporvarien kartanot, maaorjineen.
Minä ainakin näen asian niin, että SDP on meitä suoraan sanoen Venäläistänyt.
En ihmettele yhtään, että Mönkäre mönkäröi nuo jättioptiot fortumille, sillä onhan hyötyjänä vain rikkaat pääomapiirit. Sinne män rahat niin länteen, kuin itäänkin.
Nyt sitten nuo SAK/demareita lähellä olevat kaasutoimittajat nostivat kaasunhintaa oliko peräti viisinkertaiseksi, vaikka hinnan piti demari-Lipposen puheiden mukaan laskea.
Jälleen demarit kusettavat kansalaisia venäläisten ökyrosvojen hyväksi. Eivätpä piitanneet Haloset, eikä Lipposet puutulleistakaan, vaikka se vaaransi satoja työpaikkoja Suomessa. Eivätpä tietenkään, kun ne olikin tarkoitettu supistamaan suomalaista puunjalostusta venäjän ökyrosvojen hyväksi. Eli sinne vietiin tietotaitoa, ja koneet, sekä ilmeisesti vielä Suomen kustantama työnopetuskin, luulen ma.
Sitten nuo ketkut sijoittivat meiltä kerätyt energiavoitot, johonkin iänvanhaan voimalaitoksen paskaan Venäjällä, joka mitä ilmeisemmin siirtynee Venäläisomistukseen het oitis, kunhan se on uudistettu kannattavaksi.
Eli sinne män, mutta nostetaan Suomessa hintaaa, että saadaan tappiot takaisin.
SAK/SDP-punaporvarit ovatkin olleet koko historiansa aivan muuta kuin työläisten etuja ajava vasemmistopuolue. Itse olen vankasti sitä mieltä, että se on Venäjältä johdettu yhteiskuntaamme ja kansaamme kohtaan suunniteltu kusetusjärjestö.
Kommunistit ja punaporvarit ovat molemmat venäjälähtöisiä jos maallikkojärjellä asiaa ajattelee.
Eiväthän ne muuten saisi rahaaa SAK:lta, joka on nuo rahat vääryydellä kerännyt työläisiltä.
Eli minunkin mielestäni sosialidemokraatit ovat JOTAKIN MUUTA, kuin mitä siitä äkkiseltään luulisi.
Minun mielestäni SAK/demarit ovat venäjän ökyrosvojen peitejärjestö, joka kusettaa meitä kaikkia.
Sanot demareita porvarien apupuolueeksi, mutta minusta se on jopa "povareiden keisari".
Minusta näyttää sille, että SAK/demarit suorastaan yrittää kiristää kokoomusta, ja kaikin keinoin saada kokoomuksen valtaansa. Eli mikähän tuo sitten on?
No, olkoon nyt mikä vaan, mutta seuraavaksi ne poistanee Vasemmistoliiton pois SAK:n rahoituksesta, eli hävittävät koko puolueen.
Jos demarit olisivatkin sitä käytännössä, mitä sanovat olevansa, niin kyllähän minäkin niitä äänestäisin, vaan kun asia ei noin ole, niin silloin valintani on Keskusta, tai Kokoomus.
Kokoomus siksi, että maltillisina ja työllistävinä porvareina, he antavat kuitenkin joitain murusia köyhillekkin, kun taas SAK/demarit yrittää viedä ihmisiltä kaiken omaisuuden, jopa elämisen mahdollisuuden, haluamalla lopettaa maastamme elintarvikeomavaraisuuden.
Uskoakseni nuo venäjän elintarvikeboikotit olivat demareiden aikaansaannosta.
Ei minulla venäjää vastaan mitään ole, mutta en hyväksy sitä, että demarit eivät pelaaa rehellistä peliä, vaan kusettaa kansaamme.
Käyköhän nyt tulevaisuudessa kuitenkin niin, että EU-hajoa konkurssiin, ja meistä tulee osa Venäjää.
Silloin ovat varmaan demaritkin tyytyväisiä.
Yksityistämisen taustalla demarit näkevät saavansa nuo toiminnat omien ökyrosvojensa haltuun.
Ei maailma kehity, jos ei käytä mielikuvitusta realismin tukena.
Päätöksenteon vieraantuminen on selvästi havaittava ilmiö. Päätökset ohjauvat selkeästi liikaa suurten asutuskeskusten rahavallan ehdoilla.
ovat etääntyneeet kansasta, ja kansa etääntyy politiikasta, niin silloin muodostuu just sellaisia typeriä päätöksiä, jotka ovat kaukana siitä, mikä olisi halvin, järkevin, ja paras ratkaisu.
Tuollaiset nykyajan ammattipolitiikot ovat kuin rahavallan sätkynukkeja, joille ei merkitse mitään, onko kansalaisilla varaa maksaa kaikki nuo typeryydet, kunhan vain oma liksa on korkea, ja suureläke turvattu.
Suurissa keskuksissa ongelmatkin ovat suurenpia, joten miksi niitä sitten tahallaan yritetään järjestää.
Jos esim Japanilaiset saisivat Suomen asuttavakseen, niin takuulla koko maa olisi tasaisesti asutettuna.
Meidän pitäisikin päinvastoin alkaa miettimään, miten olisi mahdollista asua väljemmin, ja pitää koko maa asuttuna, eikä miettiä, että miten saataisiin kaikki mahdollisimman isoihin yksiköihin.
Meillä on on hyvä maa hallussamme, niin miksi me emme tekisi siitä ihmisten kannaltakin mahdollisimman
täydellistä paikkaa asua.
Vielä on tulossa sekin aika, että ihmiset suorastaan haluavat pienempiin yksiköihin, ja sen tietävät rahapiiritkin, jotka nyt ensin tyhjentävät maaseudun, hankkiakseen sen itselleen, ja josta sitten myyvät kalliilla maita sinne muuttaville.
Yhtään kylää ei saisi enää päästää kuolemaan, vaan päinvastoin luoda niille mahdollisuudet säilyä.
Idylliset 3000-5000 asukkaan pikkukylät lähipalveluineen olisi turisminkin kannaltakin upea ratkaisu.
Täytyy sanoa, että päätöksenteossa tosiaankin näkyy liikaa "helsinkiläisten" kädenjälki.
riittää. Realismista näyttäisi olevan puutetta...
puutetta? ei tuohan on realismia, aivan yhtä hyvin kun nuo nytkin kaavailuasteella olevat jutskat.
Nyt vain meillä on vain noihin minulaisilleni aivoituksille vääränlaiset toteuttajat.
Yhtä hyvin voidaan todeta minunkin olevan oikeassa.
Luulenkin, että tuo minun ideoimani juttu olisi paljon kansamieleisenpi, kuin nykyisten rahapiirien farisealainen kansanryöstö suunnitelma.
Tuossa minun ideassani kansan elämä olisi mielekkäänpää ja halvenpaa, ja sehän ei taas ole sen takia ahneiden ökyrosvojen mieleen.
Työmääräkin pysyisi varmasti samana, ja voisipa olla, että tuottavuuskin olisi parenpi samalla työmäärällä, kun ihminen eläisi terveemmässä ilmastossa ja lähenpänä luontoa.
Isot tehdasyksiköt voisivat toimia väkirikkaammissa kaupungeisssa, ja pienteollisuus taasen pienemmillä paikkakunnilla.
Logistiikka ei ole nykypäivänä ongelmana.
Pienet maaseutusairaalat eivät ole mikään huono ratkaisu, koska eihän siellä tarvi suorittaa mitään suuria toimenpiteitä, kunhan nyt hoidetaan oman kunnan väki, ja vanhukset. Eli että tarvittava jälihoito voitaisiin suorittaa, kuin myöskin ensihoito. Sitten jos tarvii jotain erikoisenpaa krenppaa, niin toimitettaisiin potilas sellaiseen paikkaan missä sen saa. Nykyisinhän tuota ollaan purkamassa, ja ruumiita tulee pitkien kuljetusten, ja hoidon saamattommuuden vuoksi.
Miksi puretaan hyvä systeemi. Ei tuo ole mistään rahasta kiinni, sen enempäää kuin henkilökunnastakaan, vaan nyt on tahallisesti tehty tuo vajaus, mitä on. Eli on keikkalääkäripalveluita, ja nehän ne vasta maksavatkin, ja ovat täysin susi systeemi, mutta saahan taas yksityiset rahamiehet lisää rahaa. Typerää on meininki, ei muuta voi sanoa.
Ikääntyvä kansamme tarvii pian lisää kunnallisia hoitopaikkoja, eikä mitään yksityisiä vanhuksien ryöstöpaikkoja.
Kotihoitokin olisi pienissä kunnissa varmasti vanhuksille mielekkäänpää, kuin jossain kivikasarmissa, sillä ulkoiluttaminen olisi helponpaa, ja luonnonläheisenpää.
On se kumma, kun Venäjäkin, kuten muutkin maat tähtäävät mahdollisimman suureen ruokaomavaraisuuteen, niin meidän demarit ovat päinvastaisella kannalla.
Eli ihan selvästi se on vain sitä, että kohta meille tuodaan ruokaa venäjältä, ja silloinhan punaporvarit ovat taas yhteen päämääräänsä päässeet.
Suomi on vielä sen verran alkutekijöissään, että jotkut rahoihin käsiksi päässeet kuvittelevat, että on hienoa asua kaupungissa. Sen sijaan todella kehittyneissä asutuskeskuksissa väki alkaa muuttaa muualle. Me emme ole vielä päässeet tuohon kehityksen vaiheeseen.
"Kaupungit vievät laajentuessaan tilaa esimerkiksi maataloudelta ja luonnolta. Vedestä saattaa tulla pulaa pohjavesilähteiden tyhjentyessä tai saastuessa. Pahimmillaan kaupungit tuottavat asukasta kohti moninkertaisesti jätteitä maaseutuun verrattuna, ja tehokkaan jätehuollon järjestäminen kuuluukin kehitysmaiden kaupunkien vaikeimpiin ongelmiin. Lisäksi kaupunki kuluttaa moninkertaisesti luonnonvaroja maaseutuun nähden, ja suurkaupunki tarvitsee pahimmillaan pinta-alaansa nähden monikymmenkertaisen alan viljeltyä maata ruokatarpeidensa tyydyttämiseksi."
Lähde: Wikipedia
Lähde:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Itämeri#Ymp.C3.A4rist.C3.B6ongelmat
Päästöjä on toki muitakin kuin fosfori ja typpi. Siksi pitäisi maatalouden syyllistämisen sijaan laskea ihan varmuuden vuoksi sekin, kumpi tuhoaa ympäristöä enemmän maaseutu vai kaupungit. Näppituntuma plus selkeä ajattelu kallistuu kaupunkien haitallisuuden puoleen. Oheisen informaatiolähteen mukaan nimenomaan Itämeren suojelemiseksi maatalouden painopistettä kannattaa siirtää pohjoisemmaksi.
Helsingin ja Turun edustalla maatalouden osuus Itämeren kuormittajana on vielä merkittävämpi: Helsingin edustalla maatalouden osuus sekä fosfori- että typpikuormasta on reilu puolet ja Saaristomerellä jopa kolme neljäsosaa.
http://www.itamerihaaste.net/lisatietoa/katsaus_itameren_tilaan/itameren_tilaan_vaikuttavat_tekijat
..kepulandiassa - oliko uusinen.. :))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))
Siksipä sitä jätettä syntyykin enemmän. Kun väki hajasijoitettaisiin kauemmaksi Itämerestä, merikin pelastuisi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Neuvostoliiton_väestönsiirrot
http://fi.wikipedia.org/wiki/Venäjän_ympäristöpolitiikka
Tiettävästi elämme vuotta 2010 Suomessa. Täällä hallitusvastuussa on Suomen Keskusta, jonka poliittisiin periaatteisiin kuuluu hajasijoittaminen, josta koko kansakunnan näkökulmasta on vain hyötyä. Mikä jätekasa siitä syntyisikään, jos kaikki muuttaisivat Helsinkiin. Ja kuten totesin, kun kaupunki saavuttaa sietokykynsä rajan, väki lähtee "lätkimään" sieltä ihan isekseenkin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Muuttoliike#Suomi
Hallittu rakennemuutos oli vuonna 1987 nimitetyn Holkerin hallituksen hallitusohjelmaan kuulunut ajatus Suomen talouden rakenteen uudistamisesta vastaamaan paremmin yleismaailmallisen taloudellisen kilpailun vaatimuksia. Tarkoituksena oli mm. monipuolistaa tuotantotoimintaa. Talouden rakennetta oli tarkoitus kehittää hallitusti, niin että suurelta työttömyydeltä olisi vältytty. Keinoina tähän esitettiin mm. työvoiman liikkuvuuden lisäämistä. Laman ja nopean teknologisen kehityksen myötä talouden rakenne muuttuikin, joskaan ei hallitusti.
Lähde: Wikipedia
Kuten tuosta porvarien epäonnistuneesta kokeilusta hyvin käy ilmi, rakenteita ei kannata lähteä murtamaan, ei edes hallitusti. Kehittäminen on sitten taas eri asia. Hajasijoittamisella pyritään rakenteiden vahvistamiseen kokonaisuuden kannalta.
5.8.2006 HS: ”Muuttoliike kiihtynyt ennätysmäiseksi
Suomalaisten muuttointo oman paikkakunnan rajojen sisällä ja paikkakunnalta toiseen on kasvanut 2000-luvulla ennätysmäisen vilkkaaksi, kun ajanjaksoksi otetaan viisivuotiskaudet. Tuoreet luvut ylittävät 1960–1970-lukujen suuren muuttoaallon.
Vuosina 2001–2005 muuttajia oli kunnassa toiseen yhteensä 1,4 miljoonaa, 1971–1976 luku jäi alle 1,2 miljoonan.
Viime vuonna syntyi yksittäisen vuoden muuttoennätys 290 149. Suuren muuttoaallon huippu 1974 oli 276 034.
Muuttotappioiden yllättämiksi on joutunut jo monia Etelä- ja Länsi-Suomen seutukuntia. Muuttovoittajien raja valuu jatkuvasti kohti etelää.
Väestö keskittyy entistä selvemmin pääkaupunkiseudun, Turun ja Tampereen muodostamaan kolmioon. Yksittäisistä seutukunnista suurin voittaja 2001–2005 oli Tampere ja suurin häviäjä Kajaani.
Tuloksia tarkastellut tutkija Timo Aro totesi, että eihän tässä näin pitänyt käydä. Hänen olettamuksensa mukaan kuntienvälisen muuttoliikkeen olisi pitänyt tasaantua nuorten ikäluokkien pienentymisen, kuntaliitosten ja aiemman keskittymiskehityksen seurauksena.
Muuttoliikkeen kiihtymisen syiksi hän uskoo liikkuvuuden vapautumisen, aluepoliittisten tulonsiirtojen vähentymisen ja maatalouden rakennemuutoksen.
Muuttoliikettä vauhdittavat vaihtuvien työpaikkojen lisäksi mielikuvat hyvästä asumisesta.
Nuoret ja opiskelijat ohjaavat Aron mukaan muuton suuntaa eikä uusien työpaikkojen syntykään aina pysty kääntämään muuttotappioita voitoiksi.”
Aluepoliittisia tulonsiirtoja pitäisi tosiaan tarkastella nykyisinkin yhtenä keinona hajasijoittamisen ohella saada Suomen eri osat tasavertaisempaan asemaan keskenään. Nyt porvarillisen riistopolitiikan seurauksena valtakunta rapautuu niin taloudellisesti kuin henkisestikin.
tarkoitatko Suomen persereikään siis pääkaupunki seudulle valuvia maakuntien voimavaroja, niille olisi laitettava käypä hinta niin loppuisi maakuntien kuppaaminen..
Oikeastaan kannattaa ensin selvittää, mihin kysymykseen vastaa.
Kuntia tarvitaan paikallisdemokratiassa hallinnon järjestämiseen ja palvelujen tuottamiseen. Nykyisiä kuntia on siihen tehtävään kuitenkin liikaa, kun kovin monesta on väki vähentynyt. Noin sadalla kunnalla selvittäisi hyvin, jos kuntien rajat saataisi vedetyksi ihmisten asumisen, työssäkäynnin ja asioinnin mukaisesti.
Palvelujen tuottamisessa kunnat eivät titetenkään käy tarpeettomiksi, koska palvelujen taso, laatu ja saatavuus pitää aina määritellä demokraattisesti, jotta palvelut vastaavat asukkaiden tarpeita. kunnan ei kuitenkaan tarvitse itse tuottaa ainuttakaan palvelua, vaan se voi hyvin ostaa aivan kaikki palvelut yksityisiultä palveluntuottajilta sen mukaan kuka pystyy parhaaseen laatuun halvimmalla hinnalla. Kunnan itsensä pitää tietenkin huolehtia laatukriteereiden asettamisesta ja laadun valvonnasta sekä olla valmis vaihtamaan palveluntuottajaa heti, jos laatu ei vastaa kriteereitä.
Näin toimii demokraattinen tilaaja/tuottaja-malli, jossa julkinen valta tilaa ja valvoo ja yksityiset palveluntuottajat kilpailevat siitä, kuka pääsee julkiset palvelut tuottamaan.
Kapitalismilla ei pitäisi olla tämän kanssa mitään tekemistä, mutta vapaalla markkinataloudella sitä enemmän, koska ei vapauttakaan ole, ellei valvota sitä, että kukaan ei loukkaa toisen vapauksia.
Kapitalismi on poliittinen valinta ja kunnallispalvelujen tuottamisessa se merkitsee kunnan tehtävien ulkoistamista ja antamista yksityisten yritysten suoritettaviksi. Näin kunta, kuten jo mainitsin, ulkoistaa itse itsensä ja tekee siten itsensä tarpeettomaksi. Palveluiden tuottamisen hinta sen sijaan nousee menettelyn seurauksena ja palveluista pääsevät osallisiksi vain maksukykyiset. Samoin palvelujen tuotanto altistuu suhdannevaihteluille, joten palveluja sitten joskus on ja joskus sitten taas ei. Julkiset tehtävät nyt kumminkin ovat tehtäviä, jotka pitää suorittaa suhdanteista riippumatta, joten tämä porvarillinen bisneksen teko mummoilla ja paapoilla ei ole erityisen ihmisläheinen katsantotapa, jos nyt ollenkaan. Siis ihmisläheinen. Siitä näkyy tyypillinen kapitalistinen asennoitusmistapa, jonka mukaan ihminen ei eroa tavarasta yhtään mitenkään.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kommunismin_musta_kirja
Kaivele tasapuolisuuden vuoksi kapitalistien hirmuteoista kertovia teoksia. Maailmasta syntyy omalaatuinen kuva, jos sitä katsoo vain yhdellä silmällä. Sitä paitsi kapitalistinen maalta kaupunkiin -jahti ei ole yhtään sen kummallisempi asia kuin hajasijoittaminenkaan.
Kun kunta päättää, millaisia vanhuspalveluja kunnassa pitää tuottaa ja määrittää niiden laatutason demokraattisesti ja sitten ostaa näiden palvelujen tuottamisen yksityisen sektorin yrityksiltä palvelujen laatua koko ajan valvoen, niin kunta tekee kapitalistista demokratian rengin.
Ei kunta siis mitään "anna" itseltään pois, kun se vain teettää työn ulkopuolisilla ja valvoo, että työ tehdään niin kuin se on tilattu.
..talikkokommunismipuolueellesi! :))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))
14.10. 2002 Turun Sanomat: ”Arvo Korsimon konstit
Maalaisliiton puoluesihteeriksi nousi vuonna 1952 Arvo Korsimo - legendaarinen persoona, joka Urho Kekkosen aseenkantajana (V.J. Sukselaisen ollessa puolueen puheenjohtaja) johti suvereenisti puolueensa politiikkaa 1950-luvulla sekä käytännön että aatteen tasolla.
Korsimon kädenjälkeä on mm. erikoislaatuinen ja yhä - paranneltuna elävä - tukimiesverkosto, mikä osaltaan selittää puolueen korkeaa kannatusta tänäkin päivänä.
Korsimo (1901-1969) oli kotoisin Sauvosta. Valtakunnallinen poliittinen ura urkeni hänelle sodan jälkeen Turusta maalaisliiton Varsinais-Suomen piirin piirisihteerin paikalta. Korsimo oli pian puolueensa keskushallinnossa ja vuonna 1947 hänestä tuli järjestösihteeri eli vaalipäällikkö. Heti vuoden 1948 vaaleissa maalaisliitto koki suuren menestyksen. Vuonna 1949 Korsimo palkittiin maalaisliiton kultaisella ansiomerkillä - ennen lukuisia veteraaneja ja ennen Kekkosta.
Korsimo valittiin puoluesihteeriksi keväällä 1952 Sotkamon puoluekokouksessa. Hän oli hoitanut tehtävää vt:nä vuodesta 1950 Martti Miettusen jälkeen tämän siirryttyä valtioneuvoston jäseneksi.
Korsimo oli henkeen ja vereen Kekkosen mies. Pääministeri Kekkonen oli vaalissa Korsimon voimakas tukija. Valinta ratkesi äänin 200-119 Johannes Virolaisen tappioksi.
Korsimosta kirjan kirjoittanut Sakari Virkkunen kertoo, että puolueen oikeisto-oppositio ja eduskuntaryhmä olivat nostaneet vastaehdokkaaksi Maaseudun Nuorten Liiton puheenjohtaja Virolaisen.
Tuohon aikaan maalaisliitossa oli jo mielenkiintoinen linjajako. Korsimo veti maalaisliittoa vasemmalle keinona lisätä kannatusta Sdp:n ja Skdl:n kustannuksella. Virolainen taas puhui sellaisten köyhien ihmisten puolesta, jotka eivät olleet tuottajia, mutta eivät hyväksyneet sosialistien ja kommunistien ohjelmia.
Korsimo käännytti maaseudun korpikommunisteja; Virolainen puolestaan etsi uusia sieluja. Kekkosen mukaan kyse oli maalaisliiton käännytystyöstä nimen omaan maaseudulla. Kaupunkikommunisteja ei voinut käännyttää.
Korsimon kuuluisa iskulause 1950-luvun alkupuolelta kuului: "On mentävä niin vasemmalle että hirvittää".
Skdl-kommunistien varpaille astuminen merkitsi valtakunnan tasolla propagandaa vasemmistoa vastaan ja kyläpolitiikassa epävarmojen äänestäjien käännyttämistä. Tämä taktiikka johti voittoon mm. vuoden 1953 kunnallisvaaleissa.
Paitsi että oltiin sotajalalla, myös yhteistyö pelasi. Virkkusen mukaan ainakin 1950 ja 1953 Kekkosen hallitus sai luottamuslauseen Skdl:n tuella. Tähän yhteistyöhön ja idän suhteisiin liittyi myös kokoomuksen eristämisen oppi.
Neuvostomyönteinen politiikka, jopa kumartelu oli myös Kekkosen ja Korsimon oppia, tietysti maan edun nimissä. Tämä vaati kovaa agitaatiota tupailloissa, jotta myös kansa käsittäisi.
Maalaisliitto meni Virolaiselle ja muille oikeistohenkisille kauhistukseksi mukaan vasemmistolaiseen rauhanliikkeeseen. Yhteys alkoi Maaseudun Nuorten Liitosta, ja muutamaa vuotta myöhemmin koko puolue oli rauhanpuolustajien jäsenjärjestö.
Korsimon suurena ansiona puolueessa pidetään todella toimivan valtakunnallisen vaaliorganisaation, tukimiesjärjestelmän eli "Korsimon kaartin" luomista sodan jälkeen.
Pyramidin huipulla oli vaalipäällikkö, kentällä olivat avainhenkilöitä kyläpäälliköt, kylätoimikunnat ja pitäjänpäälliköt.
Kylätoimikunnissa käytiin läpi äänestysalueen äänioikeutetut sielu sielulta. Erikoisesti ne tosinajattelijat otettiin seurantaan ja käsittelyyn, joihin uskottiin voitavan vaikuttaa. Korsimon Tukimiehen kirjan mukaan näitä henkilöitä puhutellaan ja valistetaan ikään kuin ohimennen ja innostetaan puhetilaisuuksiin. Kylällä tiedettiin ketä käännytettävä henkilö parhaiten uskoo, ja tämä tukimies lähetettiin asialle. Jokaista kymmentä äänestäjää kohti piti olla yksi tukimies, piiskaaja ja varmistaja.
Vaaliväittelyihin piti osallistua, jos uskoi menestykseen. Parasta oli kysyä vastapuolelta mahdollisimman paljon, ja hyvä jos sai vastustajan suuttumaan.
Vaalikyyditykset oli tärkeä asia. Kaksipäiväisissä vaaleissa seurattiin tarkkaan, ketkä eivät ensimmäisenä päivänä äänestäneet. Kaikki omat kynnelle kykenevät kyydittiin toisena päivänä äänestämään ja epäröiviin pyrittiin luomaan uutta uskoa.
Kaksoisjärjestelmästä syntyi tietysti kitkaa. Varsinaista puoluelaitosta johtivat kuntatasolla yleensä kunnianarvoisat vanhat isännät, jotka kyllä pitivät pontevia puheita, mutta eivät juuri viitsineet tehdä kenttätyötä. Vaalijärjestelmä merkitsi nopean toiminnan joukkojen liikkeellelähtöä, jolloin syrjään saattoivat jäädä paitsi isännät myös joskus puoluedemokratia.
Veli Junttila
Kirjoittaja on Turun Sanomain toimittaja.”
Taidat elää horroksessa, elämme tosiaan vuotta 2010. Mahtaako horrostaminen olla porvareilla yleisempikin ilmiö? Siltä näyttää.
Jos asia olisi noin, niin mitä ihmeen hyötyä koko yksityistämisestä sitten on? Siinähän päinvastoin haaskaantuu resursseja aivan tarpeettomaan toimintaan. Yhtä hyvin kunta voisi teetättää nämä tehtävät suoraankin.
Kilpailuttaminen, siis se kuka tekee halvemmalla mitäkin, johtaa kuitenkin väistämättä tehtävien rahoituksen virittämisen markkinamekanismin mukaiseksi, jolloin suhdanteet pääsevät vaikuttamaan tuotantoon ja sen saatavuuteen. Ja jokainen tuntee varmaan nahoissaan, kumpi tulee halvemmaksi esimerkiksi yksityinen vai julkinen terveydenhoito.
Markkinamekanismi puolestaan poistaa markkinoilta kaiken kannattamattoman toiminnan, joten julkisten tehtävien yksityistäminen karsii palveluiden määrää, joten niistä syntyy yksinkertaisesti puute ja hinnat nousevat. Julkiset tehtävät kun ovat luonteeltaan juuri sellaisia, etteivät ne sovellu bisneksen tekoon. Tämä näkyy olevan porvarille mahdoton asia ymmärtää.
Julkisten palvelujen ulkoistamisen voi verrata vaikka siivoustoimintaan. Kunta voi kilpailuttaa siivousyrityksiä ja antaa niille toimitilojen siivouksensa sen sijaan, että itse palkkaisi siivoojat kunnan palvelukseen. Näin siivous tehdään yrityksissä, jotka siihen ovat erikoistuneet ja kehittäneet ammattitaitonsa huippuunsa nimenomaan siivouksen alalla.
Sama malli sopii aivan hyvin jopa koulutukseen, sairaalatoimintaan, vanhusten huoltoon ja kihin tahansa julkiseen palveluun. Se tosin edellyttää, että poliittiset päättäjät ja poliittiset virkamiehet osaavat määritellä, mitä ovat ostamassa ja osaavat myös vaatia ja valvoa, että saavat mitä ovat tilanneetkin.
Ei se helppoa ole, jos ei ymmärrä, miten ulkoistaminen ja markkinat toimivat.
TYksityistäminen sinänsä ei ole mikään arvo eikä tavoite kenellek--än.
Yksityistäminen merkitsee sitä, että jos yritys ei ole kilpailukykyinen, kuten ei useinkaan julkisten tehtävien tapauksessa, sen toiminta ei kannata, niin se joudutaan lopettamaan. Syntyy niukkuutta, hinnat kohoavat ja kunta ostaa hetken päästä yksityiset palvelut aikaisempaa kalliimmalla. Sanalla sanoen kunta on toiminut typerästi ja kunta joudutaan lopettamaan, kun se ei enää kykene selviytymään velvoitteistaan, ja sitä mukaa kuin tämä yksityistäminen jatkuu sitä mukaa kunnat ulkoistavat itsensä hengiltä.
Mutta porvarille tämä hullunhomma näkyy olevan paitsi tavoite, suoranainen intohimo.
.
Räkiminen, olipa kyseessä poliittinen tai muu, ei istu sivistyssuomeen.
*27.3.-98 Paavo Väyrynen (Suomenmaa): “Siitä huolimatta en asettaisi sitä (työreformia) keskustan tärkeimmäksi vaalitavoitteeksi. Sille paikalle sopii vain yksi asia: Suomen maaseudun ja maakuntien pelastaminen.”
*Pohjalaisen päätoimittaja Kari Mänty: “Keskustapuolueen puoluekoneisto tuntuu jo vääntävän turboahdinta tulevia parlamentti- ja eurovaaleja ajatellen. Samalla kun valitellaan, että maan asioiden hoito kärsii liian aikaisesta vaalitaistelusta, itse korskutaan lähtökuopissa kuin vantterat Suomen hevoset Seinäjoen raviradalla. Keskustan puolue- ja propagandakoneisto paahtaa päivittäin rumputulta, jonka pääkohde on Kokoomus. Demareita ammutaan vain räkäpäillä, sillä kepun tarkoitus on liehitellä punamulta henkiin. Opposition johtavan voiman kyyninen viesti kuuluu, mikä sopii keskustalle, ei sovi muille, ei ainakaan Kokoomukselle. Esko Aho voi kyllä vaihtaa vaalipiiriä ja asettua ehdolle Helsinkiin, mutta kun Sauli Niinistö tekee niin, se on peesaamista.”
24.11.2008 HS: ”Lehtomäki: Kainuulaisten valitus loppuisi jos he pääsisivät lääkäriin
Maakuntakokeilussa keskitytty tähän mennessä palveluihin
Paula Lehtomäen mukaan lääkärin on yksinkertaisempaa mennä potilaan luo Kainuuseen kuin sadan potilaan hänen luokseen Helsinkiin.
Kajaani/Helsinki. Ympäristöministeri Paula Lehtomäki (kesk) on aito kainuulainen ja kuhmolainen. Hän tietää, ettei Kainuussa ole enää ainuttakaan oikeata kuntaa, kun 60 prosenttia niiden toiminnoista on siirretty yhteiseen kolhoosiin, maakuntakokeiluun. Hän tietää myös, että koko Kainuu on puolittain kapinassa meneillään olevaa kokeilua vastaan, koska kansan mukaan se on lopettanut pienten kuntien terveyspalvelut tai siirtänyt ne ulottumattomiin.
"Tilanne on se, että jos lääkärikuvio olisi kunnossa, kukaan ei valittaisi kokeilusta. Perusterveydenhuollon toimivuus tai toimimattomuus kulminoituu lääkäritilanteeseen. Lääkäripula on avohaava."
Kainuun maakuntakokeilu on jatkunut neljä vuotta. Sinä aikana on järjestelty palveluita ja kokeiltu itsehallintoa.
"Minun silmissäni neljä vuotta on keskitytty vain palveluihin. Itsehallinnon kehittämispuoleen on riittänyt paukkuja hyvin vähän. Mitään isoja muutoksia ei ole tapahtunut."
Kansalaiset ovat sanoneet mielipiteensä palvelujen järjestämisestä jättämällä äänestämisen kokonaan väliin tai protestoimalla ehdotonta valtapuoluetta keskustaa vastaan. Keskusta kärsi maakuntavaaleissa mahtavan lähes kahdeksan prosenttiyksikön tappion.
"Kritiikki keskittyy valtaapitävään", Lehtomäki sanoo.
Hän muistuttaa, että valtiovalta antoi ennen kuntavaaleja Kainuulle 22 miljoonaa euroa, enemmän kuin millekään muulle rakennemuutosalueelle. "Sitä miettii, oliko tällä mitään merkitystä äänestäjille."
Lehtomäelle on tullut sellainen tunne, että tuki laskeutuu alueelle kuin "lumi tammikuussa". "Otetaan kuin annettuna, ja heti perään kysytään, että mitä on vielä saamatta."
Valtava joukko kainuulaisia tuntuu sanovan, että terveyspalvelut on järjestetty lopettamalla ne kotikunnista. Koko maata koetteleva lääkäripula menee suoraan kokeilun piikkiin. Lehtomäki sanoo kuitenkin, että uudet maakuntavaltuutetut ja vastuulliset poliitikot haluavat kokeilulle jatkoa.
"Miten asiat olisivat, jos yhteistyötä ei olisi tehty?" hän kysyy. Vielä hullummin, hän vastaa. Kainuun pienimmät kunnat eivät olisi pystyneet järjestämään terveyspalvelujaan itse. Paras-hankkeen vaatimia 20 000 asukkaan yhteisöjä alueelta ei juuri löydy.
Lehtomäen mukaan nyt lähestytään hetkeä, jolloin on päätettävä kokeilun jatkosta. Hänen mukaansa kokeilu on pakko vakinaistaa. "Tämän purkamisessa ei ole järkeä."
Ministeri sanoo ymmärtävänsä kainuulaisten tuskan: kokeilun sanottiin turvaavan sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille, mutta näin ei ole käynyt. Eikä hyvää ole luvassa. Ennusteiden mukaan näiden palveluiden tarve kasvaa nopeasti 50 prosenttia, mutta käytettävissä oleva työvoima vähenee 30 prosenttia.
Kajaanissa maakuntajohtaja Alpo Jokelainen sanoo suoraan, että kokeilua on "pakko jatkaaa". "Ei ole muuta vaihtoehtoa. Jokin muu vaihtoehto olisi Kainuulle taloudellinen katastrofi."
Ilman kokeilua 83 000 asukkaan Kainuuseen mahtuisi Jokelaisen mukaan noin kolme kuntaa. Hän laskee, että kokeilu on muutamassa vuodessa tuonut kunnille noin 60 miljoonan euron säästöt.
Jokelainen korostaa sitä, että äänestäjien protesti pitää ottaa huomioon. Eli lääkäriin pitäisi päästä.
Hallintokin näyttää nyt Jokelaisen mukaan hieman "siistimmältä", kun keskustalla ei ole maakuntavaltuustossa aivan ehdotonta enemmistöä.”
Ulkoistamista ei tietenkään tapahdu, jos se ei kenellekään kannata. Silloin kunta tietenkin tuottaa palvelut itse. Typerästi kunta toimii vain, jos se tuottaa palveluja itse kalliimmalla kuin ostamalla ne saisi.
Puheesi yksityistämisen hullunhimosta ovat järkeä vailla. Ei tuollaisia himoja kellään ole, vaikka sinä niin tietämättömyyttäsi kuvitteletkin.
Hyvinhän tuosta käy ilmi, että maaseudun ja maakuntien pelastaminen on tärkeä asia. Nythän porvarit EK:ta myöten ovat Syömässä Suomesta seinätkin.
Porvarien hankehan se on vähentää ja kasata kuntia. Juuri Katainen ulosanti sadan kunnan tavoitteen, jota sitten EK peesasi, kuten hyvin koulutettu porvari ikään. Ja siteeraamassani Harri Holkeri -osiosta käy ilmi, että rakenteiden nävertäminen on ollut porvarien intressissä ties miten pitkään.
Kun kuntia on ollut parhaimmillaan lähes viisisataa ja nyt määrä aiotaan pudottaa sataan, niin kyllä se melkoiselta hullunhimolta kuulostaa. Toisaalta oikeistolaisuuden, jopa äärioikeistolaisuuden, kannatuksen kasvu on ollut silmiinpistävää yhteiskunnassamme jo pitkään. Ja oikeistolaisuuteen nyt vain kuuluu markkinavoimien palvominen, ja yksityistäminen ihan ideologisella tasolla ilman sen kummempaa rationaalista pohdintaa. Ja siitä, mikä ei ole rationaalista, voi hyvin käyttää nimitystä hulluus. Kaikkea mediasta kuultua ei kannataa suoraan papukaijamaisesti höpistä edelleen.
Yksityistäminen on tietenkin tehty väärin, mikäli se ei perustu pitkän tähtäimen molemminpuolisiin laskelmiin ja ohjelmiin. Esimerkiksi jos kunta ostaa vaikkapa dementiakotipalvelut yksityiseltä dementiakotiyrittäjältä, se tavallisesti ennakoi hoitoa tarvitsevien vanhusten määrän pitkäksi aikaa eteenpäin, varaa sen mukaan paikkoja dementiakodista ja tekee sopimuksen hoidon hinnasta tästä päivästä kauas tulevaisuuteen.
Hoitopäivät ovat tuollaisessa tapauksessa kalliimpia kuin kunnallisessa hoidossa, mutta vastaavasti kunta säästyy dementiakoti-investoinnilta. Riippuu kunnasta, kumpi on edullisempaa, investoida vai maksaa pelkästä palvelusta.
Luulisin, että noissa sopimuksissa varaudutaan myös yllättävien tilanteiden varalta, mutta ei tietenkään sataprosenttisesti. Niitä tulee aina, myös kunnallisissa palveluissa.
2001 HS: “Pohjalainen yrittäjähenki kytee Kainuussa
Puolessa vuodessa löytyi EU-rahoituksella 68 yrittäjää
- - -
Ongelma on ollut yleinen: maakunnassa on aina arvostettu työtä ja ideoita on riittänyt, mutta ne ovat usein jääneet “navetan tai seinävällyjen alle”, kun kannustuskin on puuttunut. “Naapuri on saattanut sanoa, että älä hulluja puhu, isäsikin kasvatti mulleja.”
Hyvinpä näkyy suunnitelmatalous toimivan, kuten oikein itse esiintuotkin. Hyvä, että hygienia alkaa vallata alaa porvarispiireissäkin.
.
Yksityistäminen on poliittinen, ideologinen valinta. Pitkä aikaväli taloudellisten laskelmien teossa merkitsee suurta, usein hallitsematonta riskiä, mikä täytyy ottaa hinnoittelussa huomioon. Se taas nostaa hintaa, kuten hyvin tiedetään. Markkinatalous on altis hyvin nopeille muutoksille, julkinen valta puolestaan massiivisen kokonsa puolesta pyrkii tasaamaan näitä muutoksia. Nyt jos julkinen valta syödään pois, niin elämme ainoastaan jatkuvassa muutoksessa, jolloin turvattomuus sen kuin lisääntyy.
Olisi siis hyvä, jos jonkinlainen älli palaisi tähän käsittämättömään kapitalistiseen kouhotukseen. On tietysti komiaa, kun nuttu kiiltää ja huuli lentää, mutta rajansa kaikella.
..