Ruotsin opettaminen tänään ja huomenna – mitä ruotsinopettajat ajattelevat?
Julkaistu 31. May 2010.
Kirjoittanut Olli-Pekka Salo.
"Tulevaisuuden ruotsin opettamista voisi ehkä optimistisesti kuvata muokkaamalla arkkitehti Ludwig Mies van der Rohen tunnettua aforismia ”vähemmän on enemmän” muotoon ”harvemmalle on laadukkaammin”, sillä itse valitun kielen opiskelun voisi ajatella lisäävän opiskelumyönteisyyttä ja sitoutuneisuutta, mikä osaltaan edesauttaa oppimista. Jos tänään moni pakotettuna ruotsia opiskellut ei koe osaavansa juuri mitään, huomenna jokainen ruotsin valinnut osannee käyttää kieltä tarkoituksenmukaisesti. Den som lever får se."
http://www.kieliverkosto.fi/journal/article/17/
Julkaistu 31. May 2010.
Kirjoittanut Olli-Pekka Salo.
"Tulevaisuuden ruotsin opettamista voisi ehkä optimistisesti kuvata muokkaamalla arkkitehti Ludwig Mies van der Rohen tunnettua aforismia ”vähemmän on enemmän” muotoon ”harvemmalle on laadukkaammin”, sillä itse valitun kielen opiskelun voisi ajatella lisäävän opiskelumyönteisyyttä ja sitoutuneisuutta, mikä osaltaan edesauttaa oppimista. Jos tänään moni pakotettuna ruotsia opiskellut ei koe osaavansa juuri mitään, huomenna jokainen ruotsin valinnut osannee käyttää kieltä tarkoituksenmukaisesti. Den som lever får se."
http://www.kieliverkosto.fi/journal/article/17/
Vastaukset 3
Vanhimmat
Näissä mielipidetutkimukissa tutkijan tulisi olla sen verran osallistuva, että kyseenalaistaisi hiukan tutkittavien stereotyyppisiä näkemyksiä.
Esimerkiksi lähes kaikki tässä haastatellut ruotsinopettajat kannattivat ruotsin aikaistamista. Yksi opetti myös saksaa alaluokilla ja vertasi positiivisia saksanlukioitaan vanhempiin ruotsinlukijoihin jälkimmäisten tappioksi. MUTTA hän ei lainkaan käsitellyt teemaa, miten kävisi hänen saksan valitsijoittensa, jos se pakollinen ruotsi alkaisi silloin, kun saksan olisi pitänyt alkaa. Hänen saksansahan siirtyisi silloin myöhemmäksi tai jäisi kokonaan pois. Tämänkaltainen loogisen ajattelun puute tulisi tutkijan huomioida ja herätellä pohtimaan asiaa uudestaan.
Opettajat voivat olla oman johtoryhmänsä lumoissa niin, ettei selkeä syy-seuraus-ajattelu herää. Sama ongelma nousee, kun kysyttiin, mitä mieltä he ovat vapaasta kielivalinnasta. Taas tuli jargonia:
”Teoriassa ehkä toimiva ajatus, mutta käytännössä hankala toteuttaa: mistä otetaan Tuppukylään päteviä saksan, ranskan, espanjan, venäjän, kiinan… opettajia, nythän suurimmalla osalla on pätevyys englannin ja ruotsin opettamiseen? Entäs ryhmäkoko? Jos edelleen vaaditaan 16 kiinnostunutta, niin silloinhan päädytään opiskelemaan englantia ja ruotsia… se siitä valinnaisuudesta. Loppujen lopuksi uskoisin lopputuloksen olevan melko pitkälle nykyisenlainen.”
Lasten kielivalinnat siis jähmetettäisiin siksi, että oma aineyhdistelmä on liian kapea (tosin nyt on muiden kielten opettajia tullut lisää, mutta ruotsinopettajien määrähän suhteutetaan heidän pakolla luotuun tarpeeseensa, joten heitä tietysti on liikaa ja heillä liian usein toisena kielenä vain englanti). Kuitenkin pienellä lisäkoulutuksella voitaisiin taata joka kuntaan laveampi tarjonta. Itse asiassa opettajien asenne, jossa heidän täytyy saada olla englanti ruotsi-opettajia vähentää kuntien mahdollisuutta edes tarjota kolmatta kieltä. No sitten suomalainen kielivaranto on tosiaankin englannin ja ruotsin varassa.
Pelkän haastattelun sijaan olisi nyt tarvittu tutkivampaa otetta ja sellaista osallistuvaa teemahaastattelua, jossa tutkija olisi osoittanut haastateltavan puheen ristiriitaiset kohdat ja houkuttanut tämän pohtimaan, miksi tulee kannattaneeksi kapeaa kielivarantoa (operesurssi, varhentamalla estetään toisen vieraaan kielen valinta monilta) yhtä aikaa kuin puhuu lapsista ikään kuin kolme kieltä olisi kaikille mahdollinen.
ruotsin opettajasta tulee pienellä lisäkoulutuksella vaikkapa venäjän opettaja...heh heh
Tuskin, turha irviä. Mutta useimmat kieltenopettajat ovat myönteisiä kieltenopiskeluun ja pystyvät kyllä pätevöitymään vaikkapa ruotsi -> saksa. Hehän ovat jo valmiiksi muinaisgermaaninsa lukeneet.
Luokanopettajien lisäkoulutus kieltenopettajiksi olisi helpompaa ja samalla pitäisi kieltenopettajien koulutusta helpottaa kielitieteen näkökulmasta. Opettaakseen espanjaa ei tarvitse möyriä vuosia romaanisten kielten viidakossa vaan selkeästi keskittyä espanjaan.
Venäjän opettajia tarvittaisiin lisää, mutta heitähän ei kannata kouluttaa, koska virkoja ei ole, koska venäjää ei tarjota, koska...