Pakana(M) nimimerkin taistelua tuulimyllyä vastaan seuratessani tulee mieleen sellainen ajatus, että hänelläkin on syynsä ja tarve kirjoittaa.
Tarve kokeilla onko meillä kristityillä todellista rakkautta häntä kohtaan. Olemmeko me turvallisia ihmisiä hänelle. Näin henki minulle kirkastaa.
Jotenkin haluaisin, että minä, niin usein kovalta kalskahtava kirjoittaja, voisin rakastaa sinua Pakana(M). Te ette ehkä usko, mutta monesti kyyneleet vuotavat valtoimenaan silmistäni ja huuleni väpättävät liikutuksesta kirjoittaessani. Olen nähnyt ja kokenut elämää ja muutenkin olen herkkä ihminen.
Minulla on 15-30 vuotiaita lapsia viisi, ja lastenlapsiakin. On niin ihanaa kun he kaikki rakastavat minua, se on ihanaa.
Miten hellästi ja kunnioittavasti he puhuttelevat ja kohtelevat minua. 15 vuotias välillä suuttuu minulle ja päräyttää kanssa omat saatanansa päin kasvojani. Mutta ei mene kauaa kun hän taas rakkaasti ja hellästi halaa "jenkkakahvojani", kun en ole takaisin suuttunut, vaan ihan rauhallisesti todennut sen, minkä hän kyllä itsekin tietää, ettei noin saisi sanoa. Toki sanon hänelle senkin, että minä ymmärrän, että sinä olet vihainen ja että sinulla on oikeus olla nyt vihanen.
Kuka on perimältään hylännyt sinut minun lähimmäiseni Pakana(M), sitä en tiedä? Kiinnittyminen ensimmäisiin ihmisiisi elämän alkumetreillä vaikuttaa kuitenkin turvattomalta.
Miksi sinä haluat ottaa meiltä kaikilta pois Jeesuksen, tuon ilon rauhan turvallisuuden ja vapauden lähteen? Vai etkö sinä usko miten ihanaa on Kristuksessa olla, se ei ole luulo ja mielikuvitus, vaan sen Henki ilmoittaa ja vahvistaa? Ja tämä on totisinta totta mitä nyt sanon, tämä on oikeasti ihanaa.
Ajattele nyt miten hellästi minun uskovat isäni ja äitini minuakin hoivasivat rakkaudella. Aikuiseksi tultuani ja pitkin matkaa jo sitä ennenki he usein kyynelsilmin tulivat minun kaulaani, kysyen jaksanko antaa heille anteeksi, kun olivat kohdelleet minua mielestään, ja minunkin mielestäni väärin ja hylkäävästi.
Jotenkin minä haluaisin sinut Pakana(M) ottaa tähän lähelle, samaan rinkiin. Kuulolle miltä rakastavan Jeesuksen sydänäänet oikein läheltä kuultuna kuulostavat.
Tarve kokeilla onko meillä kristityillä todellista rakkautta häntä kohtaan. Olemmeko me turvallisia ihmisiä hänelle. Näin henki minulle kirkastaa.
Jotenkin haluaisin, että minä, niin usein kovalta kalskahtava kirjoittaja, voisin rakastaa sinua Pakana(M). Te ette ehkä usko, mutta monesti kyyneleet vuotavat valtoimenaan silmistäni ja huuleni väpättävät liikutuksesta kirjoittaessani. Olen nähnyt ja kokenut elämää ja muutenkin olen herkkä ihminen.
Minulla on 15-30 vuotiaita lapsia viisi, ja lastenlapsiakin. On niin ihanaa kun he kaikki rakastavat minua, se on ihanaa.
Miten hellästi ja kunnioittavasti he puhuttelevat ja kohtelevat minua. 15 vuotias välillä suuttuu minulle ja päräyttää kanssa omat saatanansa päin kasvojani. Mutta ei mene kauaa kun hän taas rakkaasti ja hellästi halaa "jenkkakahvojani", kun en ole takaisin suuttunut, vaan ihan rauhallisesti todennut sen, minkä hän kyllä itsekin tietää, ettei noin saisi sanoa. Toki sanon hänelle senkin, että minä ymmärrän, että sinä olet vihainen ja että sinulla on oikeus olla nyt vihanen.
Kuka on perimältään hylännyt sinut minun lähimmäiseni Pakana(M), sitä en tiedä? Kiinnittyminen ensimmäisiin ihmisiisi elämän alkumetreillä vaikuttaa kuitenkin turvattomalta.
Miksi sinä haluat ottaa meiltä kaikilta pois Jeesuksen, tuon ilon rauhan turvallisuuden ja vapauden lähteen? Vai etkö sinä usko miten ihanaa on Kristuksessa olla, se ei ole luulo ja mielikuvitus, vaan sen Henki ilmoittaa ja vahvistaa? Ja tämä on totisinta totta mitä nyt sanon, tämä on oikeasti ihanaa.
Ajattele nyt miten hellästi minun uskovat isäni ja äitini minuakin hoivasivat rakkaudella. Aikuiseksi tultuani ja pitkin matkaa jo sitä ennenki he usein kyynelsilmin tulivat minun kaulaani, kysyen jaksanko antaa heille anteeksi, kun olivat kohdelleet minua mielestään, ja minunkin mielestäni väärin ja hylkäävästi.
Jotenkin minä haluaisin sinut Pakana(M) ottaa tähän lähelle, samaan rinkiin. Kuulolle miltä rakastavan Jeesuksen sydänäänet oikein läheltä kuultuna kuulostavat.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kirjoittelee Nuinin nimimerkillä? Aika hempeää tekstiä :)
Olihan siellä oikea nimimerkki.
"Hempeys" on vanhoillisten pilkkanimi ja tarkoittaa rakkautta, joka Jumalalta tulee.
Omavanhurskaus sai myös Kristukselta sen kohtelun mikä sille kuuluu: "Te kyykäärmeen sikiöt". Omavanhurskaus ei rakkautta saa,
eikä tarvitse se on saatanasta lähtöisin.
Ps. 23:5 Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen.
Ps. 23:6 Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.
Gal. 5:22 Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
Gal. 5:23 Sellaista vastaan ei ole laki.