Eli, onko 3,3l v6 kone vielä yhtä herkkä kannentiivisteen palamiselle kun normaalit 4-koneiset vai kestääkö kenties paremmin??? Muutenkin voi kokemuksia autosta laittaa, kiinnostais kovasti sellasen saksasta tuodun tai saahan se suomiautokin olla hankinta.
Voyagerin koneesta???
kalle
234193
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
niistä hajoaa sylinterin putket ja sit rupee hukkaan vettä!!!!
Craisun 3,3/3,8 koneissa edes ole sylinteriputkia. Sekoitat nyt GM:n kutvoseen, jossa tuota taipumusta on.
Kirjoittaja kai tarkoitti Mitsubishin valmistamaa kevytmetallista 3.0 V6:sta, jossa putket kai on ja muitakin ongelmia. Tätä myllyä sai jonkinaikaa Vojakeriinkin, mutta sitten DC hylkäs sen ja vaihtoehdoiksi jäi omat patarauta 3.3 ja 3.8.
on rautalohkoinen, alukantinen kone, jossa ei myöskään ole sylinteriputkia.
Tietääkseni konsernin omat V6 -myllyt ( 3.3 ja 3.8 ) ovat tyypillistä kestävää jenkkipatarautaa, joissa ei tiedetä olevan mainittavia tyyppivikoja.
Kansi- ja jakopääonkelmat vaivaavat neloskoneita ( bensa / diesel ) sekä mitsun 3.0 V6:sta ( kevytmetallilohko sylinteriputkin ).
kyllä kestää. minulla on 3.3 koneella voyager ja mittarissa on 530000km. 15000km öljynvaihtovälillä täyssynteettisellä öljyllä lisäystarve yksi mittatikun min-max väli.
Siinä on jo lukemaa ! Meitsin kakkosautolla ( Saab 90 -86) on vajaat satatonnia vähemmän ( noin 460 000 ) ja öljyä kuluu enemmän kuin viitsii laskea, ei tosin polta öljyä vaan joku tiiviste falskaa. Koneen kylki ja alakerta märkinä öljystä, pitäis laittaa kuntoon muttei tohdi.
Mikä vuosimalli sulla on ? Onko automaattilooda ? Mites automaatti on kestänyt ?
Mulla on 3.8 l V6 vuosimalli -96. Mittarissa on reilut 172 000, öljyä ei lisäillä koska ei kulu, öljyn pinta ei laske tikussa vähääkään. Pidän vaihtovälinä noin 6000 km, öljynä Mobil 0-W40.
Automaatti vaati laittoa, yhden pakan tiiviste vuosi, öljynpaine tipahti tällä pakalla ja se luisti siten liikaa. Boxi huomasi tämän ja laittoi kakkosen päälle. Nilkutin korjaamolle Hartolaan, jossa vaihde kunnostettiin vimosen päälle uutta vastaavaksi.
Uskallan väittää, että näitä konsernin omia V6 -koneita ei saa rikki ajamalla, jos niitä vähänkään huoltaa. Auto mieluummin happanee ympäriltä, kuin nämä moottorit hajoavat.
Onko nämä konsernin omat moottorit Itävallassa tehtyjä niinkuin itse vojakkeri? Vai Italiassa kuten muistaakseni dieselkone, bensakoneistahan jotain mallia teki Mitsu, samoin automaattilootaa...
Enpä osaa sanoa 3.3 ja 3.8 valmistusmaata. Vojaakkerejahan tehdään Itävallassa, Kanadassa ja USA:ssa. Dieseliä on tehty Italiassa.
Mitsu teki 3.0l V6 -konetta, jota kai vieläkin se käyttää joissain omissa malleissaan. Tällä koneella on hiukan heikompi maine.
Automaatti ( 4D overdrive ) on konsernin omaa tekoa. Samaa lootaa käytetään mm. Sebringissä ja Neonissa. Ilmeisesti myös joissain muissakin DC:n kärryissä.
http://www.ajovalo.net/automaattivaihteistot2.htm
tuon mukaan vaihteisto on kaikissa Mitsun, sitä en tiedä kuuluuko konserniin...
Vojakerin vaihteen tyyppi on 41TE Ultradrive, ollut tämäntyyppinen vuodesta 93. Mahdollisesti uudemmissa on jotain pientä muutosta esim. pakoissa ja tiivisteissä. Ennen vuotta 93 tyyppi oli A604 Ultradrive, joka oli jonkinasteinen katastrofi, silloinen pääjohtaja Lee Iacocca itse otti asian hoitaakseen, tuloksena parannettu 41TE.
En ole varma mikä on vaihteen tyyppi ihan uusissa, tuo ultradrive on ollut ainakin korimallissa 96-02. Olisiko Mitsubishi ruvennut valmistamaan Chryslerille alihankintana automaatteja ja samalla vaihde olisi ristitty uudelleen. Mene ja tiedä, mulla ainakin on testerin ja huollon mukaan 41TE ( Town & Country 3.8 LXi -96 )
Mitsubishi on osa Daimler-Chrysler -konsernia, tosin juuri äskettäin DC päätti myydä pois koko osuutensa, koska sieltä tulee liikaa takkiin. Saattaa koko Mitsubishi mennä kuulemma konkkaan, jos DC:n suunnitelma hylätä Mitsu toteutuu.
Pikainen googleaminen antoi syytä epäillä, että Chryslerillä on ollut käytössä jostain vuodesta lähtien Mitsubishi F4AC1, joka vaikuttaa olevan identtinen 41TE:n kanssa ( samat "viat" eli ominaisuudet ja huolto-ohjeet ). Luulisin, että kyseessä on alihankkimista...
mulla on grand vm.1991. on muuten jenkkitekoa, ei itävaltalainen, mutta on puhdas euroversio (kaikki valot ja lasit e-merkinnöillä, onpa pari heijastintakin takapuskurissa made by talmu finland)
ostin kesäkuussa 2001, mittarissa oli 365000km, täydellisellä huoltokirjalla ja maksoi about 2000eur (tietenkin sveitsistä, autobahnilla loppuunpoljetut saksalaisautot ei kiinnosta, myös hinta on tietenkin tärkeä)
automaattilaatikosta: huoltokirjassa oli 220000km:n kohdalla merkintä automaatin huollosta. 500000km kohdalla levisi laatikko, jolloin vaihdettiin koko laatikon sisusta.
ruosteesta: ruostetta on vain takapyörien edessä lokasuojissa, johon kerääntyy loskaa.
muuten tekniikasta: alustan osat on kulutustavaraa, mutta eivätpä ne nyt maksakaan paljon mitään. tänään vaihdettiin ilmastointilaitteen kenno, hinta töineen 160eur.
Mulla on Grand -96, myös jenkkimalli ( Town & Country ), joka on nyt osin euro-, osin jenkki. Takavalot ovat E -tyypin, koska AKE ne vaatii, möin takajenkit viidelläkympillä pois. Edessä on taasen SAE/DOT -valot. Mullakin on puskurissa heijastimet, täytyykin tsekata olisiko ne suomalaista high techiä.
Kärryn toin Saksasta, noin 3km päässä Sveitsistä. Tuli sitä silläkin puolella käytyä, havaitsin paikalliset motarit aika onnettomiksi. Petyin niihin niin pahasti, etten viitsinyt edes maksaa moottoritiemaksua. Kukaan ei tosin halunnut sellaista mulle myydäkään, postitkin keskellä päivää kiinni.
Sveitsistä heilahtaa melkein mihin tahansa euroopan maahan hetkessä, siten ei ole mikään tae etteikö sveitsiläisillä kärryillä vingutettaisi saksan motareilla nasta laudassa. Näin tekee ainakin veljeni joka on muuttanut Sveitsiin. Eikä se vauhti tapa, automaatin, jarrut ja moottorin saa hengiltä paikallisilla serpentiineillä.
Missä huollatat Grandisi ? Merkkihuolto ei aina ole se kallein, aika usein sangen kilpailukykyinen.
toisaalta on totta, että sveitsiläiset käyvät paljon saksan puolella. mutta sveitsin autobahnien nopeusrajoitus on 120km/h, niin että maan sisällä nopeudet ovat varsin maltillisia.
serpentiineistä: niitähän on, mutta huoltokirjan leimoista saa osviittaa, missä autolla on ajeltu. ylhäällä vuoristokylissä majailleen auton tunnistaa aika usein tavallista suuremmasta ruosteen määrästä, koska vuoriston teitä suolataan aika rajusti. sveitsin vuoristokylissä asuvilla on minun kokemukseni mukaan autokanta valtaosin nelivetoista.
moottoritietarra: sitä myydään joka puolella. kaikki bensa-asemat ovat myyjiä. rajaa ylittäessä sen saa myös sveitsin tullista. rajan lähellä saksan puolelta bensa-asemilta saa myös. kaikkein kauempana, missä olen nähnyt sen myyntiä mainostettavan, on puolan ja tsekin rajalla ciezynissä.
minun autoni on viron rekisterissä, niinpä se myös huolletaan virossa. sen takia sanoin myös, että alustan osat ovat kulutusosia. tallinnan tiet ovat tätä nykyä tosi huonot. minä olen kyllä kuitenkin sitä mieltä, että sääli on sairautta, jos joku kohta pettää, niin sitten sinne vaihdetaan uutta osaa... eroan keskimääräisestä virolaisesta myös siinä, että minun autoani myös huolletaan. virossa on tavallista, että on rahaa ostaa auto, mutta ei rahaa huoltaa.
autoni huollon hoitaa useimmiten troost auto tallinnassa . firmasta löytyy osaamista ja tahtoa tehdä asiat kunnolla. olen myös käynyt chryslerin merkkihuollossa, mutta "nurkan takaa" (oli pienehkö juttu, johon tarvittiin voyagerin tietokoneen vikakoodin selvittämistä ja toisessa paikassa oli diagnostikko lomalla) mutta eipä ongelmia, virossa kaikki tuntee toisensa...
mutta vakavasti puhuen ei viro ole käytetyn auton ostopaikaksi hullumpi ajatus.
1. virossa uutena myydyt autot (3-4 vuotta vanhat) ovat lähes poikkeuksetta myyty leasingautoiksi, joten niihin on rahoitusyhtiön puolesta sisäänrakennettu huoltovelvoite merkkihuollossa.
2. virossa sellaisten autojen hinnat, joita on myyty paljon uutena, ovat hinnaltaan käytettyinä hyvin edullisia, esim. civic, 206, 406 jne.
3. uutena virossa myytyjen autojen huolto- ja kolarihistoria on tarkistettavissa suht helposti, jos tietää mistä kysyy.
4. hakukulut saksaan verrattuna pienet, joka puhuu sen puolesta, että virosta kannattaisi hakea käyttöautoja, ei ehkä niinkään ns. arvoautoja.
varsin kattava sivu viron automarkkinoihin on . autan mielelläni sopuhintaan paperisodassa, autojen testauksissa ja kuljetuksissa, jos virosta löytyy sopiva auto suomeen vietäväksi. e-mail [email protected]
jos etsitte 6-10 vuotta vanhaa autoa, niin kannattaa tsekata muualta tuotuja autoja, joilla ei ole vielä virossa ajeltu. niitä löytyy paljon etelävirolaisista firmoista.
Kun tulin Sveitsin rajalle ( pieni paikallistie ), tullimiehen ainoa huvi oli katsella, ajanko hänen varpaidensa päältä. Sitten kun yritin kysyä tätä maksutarraa, hän sanoi ( englanniksi ) samalla kaukaisuuteen tähyilleen, että täällä puhutaan vain saksaa, ranskaa, italiaa ja retoromaniaa. Samalla hän viittoi ajamaan eteenpäin.
No, toivotin sitten tämän seremonian jälkeen itseni tervetulleeksi Sveitsiin.
COOPin bensa-asemalla ei tarraa myyty, viereisen postikonttorin väki oli siestalla ( keskipäivä ) ja aikoi palata töihin noin kahden aikaan iltapäivällä ovessa olevan kyltin mukaan. Alkoi olla jo vähän kiire, koska matkaa oli vielä paljon ja Zurich piti ohittaa ennen neljän ruuhkia. Joten pistin usvaa putkeen ja annoin mennä.
Pikkuveljeni puhui Sveitsin kastsastuskäytännöstä:
- auto pestään alustaa ja moottoritilaa myöten, pesun jälkeen kärry on kuin uusi. Likaista autoa ei oteta katsastukseen
- sitten kun kärry on montulla, paikalle saapuu valkoiseen lääkärintakkiin pukeutunut katsastaja ja alkaa syynäillä kärryä käyttäen apuna mm. hammaslääkärin peiliä. Esim. pienikin öljyvuoto riittää syyksi hylkäämiseen.
Heh heh, äijä saisi varmaan vakavan mielenhäiriökohtauksen suomalaisella katsastuskonttorilla.
sveitsin katsastus on todellakin kuten kuvailit. sen takia siellä saakin katsastamattoman auton tosi edullisesti! katsastamattomuus ei todellakaan merkitse sitä, että auto olisi huono. katsastus on muuten vain joka 3:s vuosi, uudella autolla ensimmäinen katsastus, jos omistaja pysyy samana, on vasta 6. vuosi. uusintakatsastus on tarpeen, jos tulee omistajanvaihdos, ja edellisestä katsastuksesta on kulunut yli vuoden.
vientikilvitettäville autoille on toiset säädökset: jos auto on alle 10 vuotta vanha, niin sen saa suoraan vientikilpiin, ilman katsastusta. jos auto on yli 10 vuotta vanha, niin silloin ei katsastus saa olla yli vuotta vanha. jos kuitenkin katsastus on yli vuoden takaa, niin silloin tarvitaan "garagenummer"in omaavan huollon todistus (bestätigung), että auto on kunnossa. yleensä vientiin menevälle autolle on asiaa katsastukseen vain, jos rekisteriotteessa on merkintä "technische mängel", silloin bestätigung ei riitä.
paperisota saksaan verrattuna naurettavan helppoa. samassa ajassa kuin kilvität yhden auton saksassa, saat sveitsissä kilpiin ainakin 5. tämä pätee zürichin kantonissa. bern, st.gallen, geneve ja graubünden vaativat vähän enemmän aikaa, mutta sittenkin ainakin kaksi kertaa nopeampaa kuin saksassa.
se rajavartijan väite kielistä on toisaalta paikkaansapitävä, mutta kyllä ne englantiakin puhuvat. jos ajoit sveitsiin saksan vientikilvillä, niin ehkä rajavartija samaisti sinut itäeurooppalaiseen autonostajaan... mutta yleensäkin näytetään rajalla puolin ja toisin kädellä merkkiä, että mitä siinä seisoskelet, AJA KOVEMPAA! ja tämän pitäisi myös olla schengenin ulkoraja.. eipä silti, ajoin muutama kuukausi sitten tsekeistä itävaltaan (schengen ulkoraja) ja itävallan rajavartijoista ei ollut jälkeäkään. katsele siinä sitten ruotsin ja suomen rajavartijoiden baltiasta tulevien matkustajien kyykyttämistä.
tällä hetkellä minulla käytettävissä olevien tietojen mukaan, jos haluaisi ostaa sveitsistä auton suomeen, niin kannattaisi harkita rekisteröidä auto ensin viroon (onnistuu pikkurahalla) ja sitten vasta suomeen (välttyy tullilta ja alv:lta)
Ajelin saksasta sveitsiin tulliasemalle ja avasin ikkunan, tullimies oli lupaavasti ulkona seisoskelemassa, joten ajoin viereen. Tullimies jäi tuijottelemaan varpaisiinsa ja sanaili ( eng ) samalla että "meneeköhän auto varpaitteni yli" ( noin 2500 kg, ei se ihan huomaamatta kyllä mene ). Kysymykseeni tarrasta en saanut vastausta, äijä vaan ihaili alppeja ja käski mennä eteenpäin joutavia kyselemästä.
Paluumatkalla tulin saksaan Winterturin kautta, edelläni rajalla oli joku lommoinen hiace, josta oli tehty ns. henkilöauto. Koko poppoo otettiin sisään tullirakennukseen. Itse ajoin tolpalle ja jäin ihmettelemään että mitäs pirua nyt, katsoin tullirakennukseen päin kysyvän näköisenä, ikkunassa oli kiukkuisen näköinen makkarasaksalainen joka huitoi kädellään että ala painua. No, ei muuta kuin tervetuloa EU:hun.
Sama peli jatkui, Tanskassa tullista oli merkkinä moottoritien penkalle ajettu tullin auto, Ruotsin raja oli kai jossain Köpis-Malmö tunnelissa tai sillalla.
Mutta sitten päästiin kotisuomeen, sumuinen aamu ränsistyneellä satama-alueella rähjäisessä Turussa. Ihan kuin DDR:ssä, ajattelin: tullimies norkoili kopin edessä ja kehoitti poistamaan lailliset saksan vientikilvet pois. Tullista sain pari säälittävän näköistä tarraa, jotka lätkäisin millilleen annettujen ohjeiden mukaisesti: takalasi oli tummennettu, joten tarraa ei juuri ulos nähnyt, etulasin yläreunan tummennnus häivytti etulapunkin häveliäästi näkyvistä. Yritin olla naureskelematta. Sitten tullinuuskija kiinnostui viinalastista, joka oli ostettu toisesta EU -maasta. Olin varautunut tähän ja siirtänyt törkeimmän ylikuorman pois näkyvistä Voyagerin penkkien väliin, tummennettujan lasien ansiosta sisään ei näe ulkoa. Tullinnuuskija laski kaljalaatikoita ja pääsi kahdeksaan , "mnääh, neljässä on puolen litran purkkeja, mnyyh", ukko laski ääneen. "jaaha, ja onkos sitten teräviä viinoja ?" Ja sitä rataa. Lopulta show loppui ja iskin ovet kiinni ja painuin veke turusta mitä kärrystä lähti.
Miten muuten onnistuu nykyään ( siis huomisesta 1.5. lukien ) että rekisteröi auton Viroon ja ajelee sillä suomessa ? Muutaman kerran vuodessa voi käydä hakemasssa viinat Tallinnasta ja jos suomiviranmomainen jotain leimaa himoitsee johonkin propuskaan, sekin hoituu samalla.
en usko, että viron rekisterissä olevalla autolla ajelu onnistuu suomessa. minulla ei ole ongelmia, koska en asu suomessa. minusta tullin ja rajavartioston nuuskijoilla on online yhteys osoiterekisteriin, niin että he näkevät heti, että oleko suomessa kirjoilla.
olen kyllä kuullut huhuja, että tietyillä edellytyksillä olisi viron rekisterissä olevalla autolla ajelu suomessa mahdollista, mutta konkreettista tietoa minulla ei ole.
ehdotin viroon rekisteröintiä sitä silmälläpitäen, jos tuo auton sveitsistä ja haluaa säästää alv:ssä ja tullimaksuissa kun auton rekisteröi myöhemmin suomeen. olen edelleenkin sitä mieltä, että sveitsin rekisterissä ollut auto on yleensä paremmin huollettu ja varusteltu kuin samanlainen auto saksassa. tunnustan, että katselen asiaa punavalkoisten lasien läpi, minulle sveitsi on niin tuttu, turvallinen ja ilman saksalle tyypillistä byrokratiaa.
lähettääkö koneeni viestiä
lähettääkö vieläkään
kokeilen
että koneeni vaatiii tutkimista ja kokeilua