Toisinajattelija.

Hei!


Minusta on hienoa miten paljon kirjoitit ajatuksiasi . uskalsit kyseenalaistaa "perinteisiä" käsityksiä kuten esim.että miksi on pakko mennä armeijaan , miksi ei sivari.
Tahdon muistuttaa sinua , että armeija ei yksinkertaisesti vain sovi kaikille, ja se on mustavalkoista ajatella että se joka ei käy armeijaa, vaan sivarin, olisi jotenkin huonompi tai luuseri.
Onneksi nykyään tämä aate on vähän murtumassa koska se on todella mustavalkoinen näkemys.
Ihminen on yhtä arvokas vaikka menisi sivariin tai armeijaan. Sydämessäsi tiedät itse mitä haluat, ei kukaan muu voi sitä päättää puolestasi.
Kukaan ei ole osannut perustella miksi armeija on oikea ratkaisu. Jos tahdot sivariin tai armeijaan, sen pitää riittää myös muille koska se on sinun ainutlaatuinen päätöksesi.

Koen myös että nykyajassa on paljon jonkinlaisia "standardi" asioita ja niistä poikkeaminen on kiusallista, mutta on rikkaus olla myös järkevästi eri mieltä asioista.
Ihmiset lokeroivat ja arvostelevat toisia ihmisiä erilaisten asioiden takia, mutta todellinen rakkaus ja toisen ihmisen arvostus ei katso ihonväriä eikä aja kilpailemaan tai sotimaan.
Oman itsensä ja myös toisen arvokkuuden hyväksyminen on iso asia.
Ihminen valitettavasti on ahne ja taipuvainen vallantavoitteluun keinolla millä hyvänsä.
Tärkeää on kaikesta vääryydestä huolimatta vahtia itseään ja vältellä tietoisesti asioita jotka ajavat riitoihin,sotiin, väittelyihin,kiusaamiseen yms. Pyrkiä ystävyyteen ja rauhaan tietoisesti huolimatta siitä, vaikka ei aina saisikaan samanlaista vastausta, jatkaa eteenpäin kaikesta huolimatta.

Mieti rehellisesti asioita, joista sinä pidät. Tee mukavia asioita jotka koet omaksesi. Näe omat vahvuutesi ja koita kehittää niitä, mutta ymmärrä myös omat heikkoutesi. Sinun vahvuutesi ei ole välttämättä samat kuin jollain toisella, siksi on tärkeää että pääsisit tiedostamaan omat hyvät puolesi ja jakamaan niistä niille, jotka ovat heikkoja niillä alueilla.

Jotkut ihmiset valittavat sen takia, kun ovat voineet aina niin hyvin. SIllon on aikaa mietiskellä itku silmässä 50 tuuman tvn kokoa , väärän värisiä verhoja jne. Etenkin kun elämään tulee vaikea vaihe, silloin pieni muuttuu isoksi. Kiitollisimmat tuntemani ihmiset ovat niitä, jotka ovat kokeneet tyhjyyttä ja köyhyyttä, tulee jalo taito oppia olemaan kiitollinen vähästä:).

Mitä tulee uskon asioihin, itse uskon Jeesukseen ja se on isoin asia mitä omistan. Se on turva ja lohdutus , ja risti on kirkas silloinkin kun on kaikista pimeintä ja pettymys toisiin ja itseensä on suurin.
Saan olla heikko ja vajavainen, kelpaan silloinkin. Tekosyitä ja petosta ja tietoista pahantekoa ja vääryyttä Jumala ei kuitenkaan salli.
Omassa elämässäni on ollut paljon epätoivoa, harmia ja pettymyksiä erityisesti toisiin ihmisiin, ja kun aina ei tahdo ymmärtää miksi joku on niin paha tai tekee väärin... Silloin on Jumalan voima osoittautunut todelliseksi erilaisilla isoilla ja pienillä asioilla. Ihminen on ja tulee aina olemaan epäoikeudenmukainen ja mielitekojensa vietävissä.
Ihminen on saanut lahjaksi elämän ja vapauden elää elämää, mutta
joskus tulee hetki, jolloin jokainen meistä joutuu vastuuseen kaikesta hyvästä ja pahasta mitä on tehnyt.
Ihminen on se kuka kohtelee väärin, ei Jumala.
Jumalan olemassaolon näkee siitä, miten ihmisellä on tunteet,moraali, käsitys oikeasta ja väärästä, ja ennenkaikke kyky rakastaa ja antaa anteeksi.

On hienoa että mietit isoja ja tärkeitä asoita. Toivon että jakaisit noita asioita rehellisesti vanhempiesi kanssa, ja tekisit rohkeasti niitä valintoja jotka koet omaksesi,kuka toinen tietäisi sydämesi tahdon muka paremmin kuin sinä itse? Älä luovuta! Olet arvokas ja tärkeä! kenties tämä aika elämässäsi on se, kun alat tutustua siihen mihin suuntaan olet menossa . Ymmärrän että on turhauttavaa esim.kun ei tiedä mihin ammattiin haluaa ja työkkäri jaksaa tivata vastauksia asioihin mistä ei ole mitään hajua.
...Vaikka on jo elettyjä päiviä takana, niin suuntaa katse ja voimavarat tuleviin päiviin, muuten sitä huomaa olevansa eilisen vankina eikä elä ollenkaan.

Olen lukenut tarinasi jo moneen kertaan ja taas palasin siihen. Miksi taas palasin, niin sinun kirjoituksissasi on jotakin, joka pakotti lukemaan vieläkin uudestaan. Siinä on joitakin samanlaisia ajatuksia mitä itsellänikin on ja on ollut. Olen 40 nainen ja vasta 10 vuotta sitten löysin itselleni sen ammatin, jossa halusin ja haluan vieläkin olla.
Luin nimimerkki k:n sinulle kirjoittaman vastauksen ja se on niin hyvin kirjoitettu, että voisin sanoa että ei ole mitään lisättävää :). Kuitenkin jäi mietityttämään että olet etsinyt omaa alaasi löytämättä sitä vielä. Tuli mieleeni elokuvien keräilystä, että oletko miettinyt media-alaa tai jotain siihen viittaavaa. Olisiko motivaatiota lähteä opiskelemaan jotakin, joka sivuaa kiinnostustasi elokuvia kohtaan?
Hyvää syksyä sinulle ja nauti jokapäivästä sellaisena kun se vastaan tulee, sillä se päivä todellakin tulee vaan kerran. Itse en ole ymmärtänyt aina sitä tehdä ja nyt kadun suuresti, sillä liian monia hienoja päiviä meni ohitseni, enkä ymmärtänyt olla niistä päivistä/hetkistä onnellinen ja kiitollinen. "Maailma on niin ihme paikka" :)

Kiitän kommenteistanne.
Jatkan maailman katselua kyseenalaistavin silmin. Luultavasti kuitenkin pidän kaiken tiedon itselläni enkä jaa sitä muille, ellei nyt jokin ihme tapahdu ja kohtaan jonkun saman ajatusmaailman omaavan. Luultavasti pudottelen ajatuksiani ympäriinsä suomi24:sen foorumeita. Sanottavaa vain olisi niin paljon ettei 5000 merkkiä riitä, eikä oikein ole mitään hyvää palstaakaan minne voisi vain höpistä jostain aiheesta.... ja toisaalta hyvin harvoin viestit saisivat järkeviä vastauksia ihmisiltä jotka oikeasti vaivautuisivat ajattelemaan hiukan enemmän.

WWADWUWWHDLF
What we are dies with us what we have done lives forever