Olen tyhmä ja ruma epäonnistuja, mielisairas hylkiö. Siltä minusta tuntuu. Lapsuus meni miten meni ja elämä sen jälkeen sujui miten sujui. olen vähän päälle parikymppinen. Koskaan en ole ollut tarpeeksi hyvä ainakaan omasta mielestäni. En osaa puhua ihmisille, mutta puhun silti kun en kerta ole ujo. Olen äänessä ja sanon vääriä asioita. Olen siis friikki, hauska sirkusapina, outo assi. Puolisosta olen mustasukkainen ja pelkään hänen vilkuilevan tai ajattelevan muita kuten kaikki ennen häntä. Opinnot ovat lähteneet jotenkuten käyntiin kahden vuoden pahan masennuksen jälkeen, mutta silti en ole ollut tarpeeksi hyvä, liian vähän pisteitä, liian huonoja arvosanoja. ("Ei aina tarvitse tulla täysiä pisteitä lässynlässyn!" No jos edes pääsisi hitto vie läpi mokomista tenteistä!) Pelkään jatkuvasti, että menetän kaiken kuten aina ennenkin.
Miten itsetunto saadaan kasvatettua? Onnistuuko se, vaikka sitä ei ole koskaan ollutkaan? Minulla ei ole ketään auttamassa. Puolisoanikaan tuskin jaksaa kiinnostaa. Onpa negatiivista. Mutta sellaista se tuntuu olevan. Lapsuuden traumat pitäisi käsitellä, mutta kukaan ei myönnä niiden olemassaoloa. Minähän se olen aspergereineni pilannut kaikkien muiden elämän, ainakin noiden kaikkien muiden mielestä, perheeni mielestä. Tiedän kyllä, ettei se ihan niinkään mennyt, mutta silti minulla on joku syyllisyysjuttu ja epäilys jäytää.
Olipas avautuminen.
Miten itsetunto saadaan kasvatettua? Onnistuuko se, vaikka sitä ei ole koskaan ollutkaan? Minulla ei ole ketään auttamassa. Puolisoanikaan tuskin jaksaa kiinnostaa. Onpa negatiivista. Mutta sellaista se tuntuu olevan. Lapsuuden traumat pitäisi käsitellä, mutta kukaan ei myönnä niiden olemassaoloa. Minähän se olen aspergereineni pilannut kaikkien muiden elämän, ainakin noiden kaikkien muiden mielestä, perheeni mielestä. Tiedän kyllä, ettei se ihan niinkään mennyt, mutta silti minulla on joku syyllisyysjuttu ja epäilys jäytää.
Olipas avautuminen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
itse käyn toista vuotta terapiassa, kolmatta vuotta haetaan pian. Se tekee kuule hyvää, liikuttaa juuttuneita ajatusmalleja, auttaa löytämään itsessä olevan voiman ja hyvät puolet ja myös irrottautumaan ainakin henkisesti negatiivisista ihmissuhteista.
Mistä tiedät mitä muut ajattelevat, taidat olettaa paljon asioita? Itsetunto ja minuus voidaan rakentaa uudelleen . Suosittelen kognitiivista terapiaa.
Terapia... Olen joskus käynyt psykologilla, mutta en oikein saanut mitään irti. Pitäisi löytää joku, joka todella ymmärtää.
Niin, en oikeasti tiedä, mitä minusta ajatellaan, mutta minulla on taipumusta olettaa huonoja asioita varsinkin synkkyyden alhoon vajotessani. Ihmisiä on kovin vaikea tulkita.. Ja minulla on myös taipumus juuttua ajattelemaan tietyllä tavalla. Olen kyllä ajatellut, että jos joku, joka olisi samanlainen kuin minä, tulisi puhumaan minulle näistä asioista, en kyllä pitäisi häntä kamalan pahana. Mutta itseään on niin helppo tuomita..
Jospa opiskelet väärää alaa? Olisiko jotakin, mikä kiinnostaisi sinua enemmän niin ehkä opinnotkin sujuisivat helpommin?
Sivuaine mättää ja yksi alanvaihto jo takana... Enemmän se on varmaan se masennus, joka on haitannut.
Olen miettinyt myös alanvaihtoa näin vanhemmalla iällä. Ala pitää kyllä suunnitella huolella... Kaksi väärää ammattia on jo takana.