Epätodellisesta olosta toipuminen

Itse olen kärsinyt epätodellisesta olosta aika-ajoin, pisimmillään yli puoli vuotta putkeen (olin silloin myös vaikeasti masentunut ja ahdistunut). Mitä enemmän sitä oloa pelkää ja ajattelee, sitä voimakkaammin se on läsnä. Siis, lopeta pelkääminen ja olosi vahtiminen/tarkkaileminen ja ala elää omaa elämääsi, vaikka se aluksi tuntuisi kuinka mahdottomalta tahansa. Maailma ei oikeasti ole muuttunut miksikään, mitään pelättävää ei ole. Mutta tiedän, että epätodellinen olo tuntuu todella tuskalliselta ja vaikeuttaa normaalia elämää huomattavan paljon.

Olen aina ollut aika "pelkoinen ihminen" ja jännittäjä, jossain vaiheessa laukesi myös paniikkihäiriö. Masennusta on ollut vaikeasta keskivaikeaan. Tällä hetkellä on "terve", vaikkakin syön edelleen masennuslääkitystä ja tarvittaessa rauhoittavia. Epätodellista oloa tulee vieläkin aika-ajoin, usein stressaavassa elämäntilanteessa, mutta se voi iskeä päälle silti oikeastaan koska vaan, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Opamoxeja kannan mukana, ne auttaa selviämään jos tämä olo tulee päälle pahassa paikassa, niin ettei pääse kotiin rauhoittumaan tms. Olo voi edelleenkin kestää päiviä ja alkaa helpottaa pikkuhiljaa kun olen välittämättä siitä ja elän elämääni- Nämä epätodelliset olot ovat olleet mulla todella rankkoja, olen pelännyt lähteä ulos kämpästä, pelkäsin että sekoan ja sairastan skisofreniaa. Olen tehnyt itseni kanssa hurjasti töitä ja päätin selvitä.

Terveelliset elämäntavat on tärkeä juttu, kunnon ruoka ja liikunta. Tee joka päivä jotain, mistä pidät, vaikka aluksi voi tuntua tosi vaikealta. Älä ole liian ankara itellesi. Päiväkirjan kirjoittamisen koin suureksi avuksi pahimpina aikoina, auttaa kun saa jäsennettyä ja purettua niitä tunteita. Itse sain apua myös akupunktiosta, sitäkin kannattaa ennakkoluulottomasti kokeilla. Pikkuhiljaa tule hetkiä ja aikoja, jolloin epätodellista oloa ei huomaakaan, mutta taas jos alkaa kovasti tarkkailemaan itseään ja olojaan, ne voi voimistua. Voimia ja jaksamista, niistä oloista on mahdollista selvitä! Älä anna niiden määrätä elämääsi vaan ole itse oman elämäsi herra. Itselläni epätodellisiin oloihin liittyy voimakkaasti näköhäiriöt tunne siitä että maailma näyttää oudolta. Olen koittanut ajatella, että mulla on vaan likaist silmälasit :D ja toisaalta olen ajatellut, että soketakin ihmiset selvivät elämässä. Huumori voi olla tosi vähissä, mutta sitä ei kannata silti kokonaan unohtaa.

Aloittelin tämän topicin ja mietin tulla päivittelemään tuntojani.
Kohdallani kyseessä oli posttraumaattinen stressireaktio, joka nämä epätodelliset olot laukaisi. Pahimpaa aikaa kesti pari kuukautta ja sen jälkeen olo alkoi helpottamaan hitaasti, mutta varmasti.
Stressireaktio tuntui siis siltä kuin olisi ollut jatkuva paniikkikohtaus päällä, en oikein halunnut sietää maailmaa ja menneisyyttäni, tuntui että hajosin osittain.

Myös noiden parin kuukauden aikana oli kova psykoosin ja skitsofrenian pelko. Sitä tavallaan odotti jatkuvasti pahinta. Myös äänet ja valot kävivät kovasti aisteille ja säikähtelin pienimpiäkin asioita. Saatoin jopa paljon kyseenlaistaa näkemääni - "mitä jos kuvittelen vain kaiken, vaikka tuon ja tuon vastaantulijan jne."

Nyt täytyy sanoa, että 2,5kk tuota kun kesti, alkaa olo tasoittumaan siedettävälle asteelle. Epätodellinen olo ei enää ole jatkuvaa, enkä sitä liioin ajattele - paitsi se puskee päälle samaan aikaan kuin ajatus menneisyydestä.
On yhä siis todella hankala olo, masentunut. Ja ajoittain pelkään yhä psykoosia tms, enkä oikein uskalla vielä "tulla maanpinnalle". Ikäänkuin olisi jatkuva uhka päällä,
mutta uskon, että tämä "uhka" alkaa hellittää, kun saan puitua traumaattisia kokemuksiani ja saan niille ymmärrystä ja etäisyyttä.
Nämä asiat vaatinee siis kärsivällisyyttä, mutta lienee kuitenkin voitettavissa.

Voimia kanssakulkijoille.