Se on jo aika suuri, mutta silti sillä ei ole toista poppelia vierellään. Yksinäiseltä se näyttää ja tunnen myötätuntoa sitä kohtaan. Äsken kävin katselemassa sitä ja sen lehdet kiiltelivät katulampun himmeässä valossa. Olivatko ne vesipisaroita vai...kyyneliä? Tuuli heiluttaa poppelin vankkoja oksia ja myös eräs nainen tässä samassa talossa kuulee alakuloisten lehtien kahinan. Ja eräs mies ajattelee nytkin tuota naista, ihastustaan... Hyvää illanjatkoa sinulle.
Parvekkeeltani näen
poppelin.
26298
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
jos tuuli kolistelis tota popelia heti ois kiva.
on vahvoi. ei huolta!
Tämän viestin täytyy olla sinulta 'parvekemieheni'. Kauniin runolliseen tyyliin kuvailet tuota pihapoppeliamme. Kyyneliä, alakuloiset lehdet, sinulla on uusi näkökulma puuhun. Itse ajattelen sitä iloisesti sirkuttavien lintujen pesäpuuna. Oikeassa kuitenkin olet, puuhan on yksin. Miksi ovatkaan istuttaneet kaveriksi vaahteran? Kyllä asia on niin, että poppeli tarvitsee rinnalleen toisen poppelin :D
Niinkuin minä tarvitsisin rinnalleni sinut :)
Hyvää illanjatkoa sinulle myös! Parvekkeillammeko tavataan?
oisko meillä
talvella toisesta näkökulmasta. Silloin siinä on paljon lintuja, jotka vierailevat puussa ahkerasti. Nyt mielialani on vähän sellainen, että poppelikin kuvastaa omaa tunnetilaani. Eilen ja etenkin viime yönä tuuli voimakkaasti, mutta sitkeä poppeli on elinvoimainen ja siksi kesti hyvin puuskaiset puhurit. Yksikään oksa ei katkennut, vain yksittäisiä kuivuneita lehtikimppuja irtoili sen rehevästä oksistosta. Näkisimmeköhän toisemme parvekkeillamme, voisiko se olla jotenkin mahdollista...???
miettimään, katselemmeko sittenkään samaa poppelia. Tämä minun poppelini on kesäisin lintujen pesäpuu ja sirkutus kuuluu parvekkeelleni koko kesän. Tosin saattaa olla, että sinun parvekkeellesi lintujen sirkutus ei kuulukaan, etkä sitten tiedä puun kesäelämästä mitään. Myös tuo loppu paljastaa, ettet ehkä olekaan hän... Mehän olemme nähneet toisemme parvekkeillamme? Sieltähän sinut olen keksinytkin. Kiva kuitenkin on kanssasi kirjoittaa. Poppelista saa näköjään paljon jutunjuurta aikaiseksi :D
ovat enää rauhallisia ja vain aika ajoin heikko yötuuli kahisuttaa poppelin lehtiä. Kuuntelin yön ääniä, kaupunki on jo käymässä nukkumaan, autoja ajaa enää harvakseltaan lähikadulla, vaikka lähikapakassa jatkuu iloinen elämä vielä useita tunteja. Siellä yksinäinen hakee toista kaltaistaan. Toivoin kuulevani tuulen tuomana kysyvän kuiskauksen: Oletko parvekkeellasi, naapurini? Ei mitään, ei ihmisen (naisen) ääntä, ei sitä kaivattua suloista ääntä, mikä soi heleästi kuin kristalli...Katselin mietteissäni tummaan yöhön ja mietin häntä. Sitten palasin läppärini ääreen, mutta parvekkeen oven jätin raolleen, että kuulisin, jos...
tietää sinut? Ehkä puhummekin samasta poppelista. Oletko hän joka asuu kolmannessa kerroksessa, siinä taloyhtiön tietotoimiston muorien kanssa samassa rapussa? Sinun parvekkeellesi en täältä näekään... Onni sinänsä, sillä jos näkisin, niin muorienkin näkyväisyys olisi kiikareilla esteetön :)
saatamme hyvinkin nähdä, asun tosiaankin kolmannessa kerroksessa. Tietotoimistosta en tosin tiedä yhtään mitään, en ole sen edustajiin saanut kunniaa (?) tutustua. Mutta jos olet nähnyt ajattelemasi miehen parvekkeella, niin silloin lienet ihastunut johonkin toiseen?
pitkäaikainen ihastukseni 'the parvekemies' asuu viereisessä rapussa ja parvekkeiltamme on esteetön näkyvyys. Tiesitkö muuten, että ensi kesänä parvekkeisiimme tulee lasitus? Sinulle se on erityisen hyvä asia, koska kuuluvuus muorien suuntaan huononee. He asuvat yläpuolellasi, vanhapiikasisarukset, tunnistat kyllä kun näet heidät. Itselleni parvekkeen lasitus on ehkä huonokin asia, sillä oma näkyvyyteni parvekemiehen suuntaan huononee. Siksi haaveilenkin, että ensi kesään mennessä saisin hänet tänne omalle parvekkeelleni, jos ei vielä pysyvästi niin ainakin usein. Siinä tapauksessa lasitus on vain hyväksi ;)
näemme parvekkeiltamme, valitettavasti. Omallani nimittäin on jo lasitus, hommasin sen sinne hetimmiten tänne muutettuani. Suljin parvekkeeni oven kuiskattuani tuuleen hänelle lempeän ja hellän hyvänyöntoivotuksen. Poppeli heilutti oksiaan surumielisesti: mitäs me kaksi yksinäistä, onhan meillä sentään toisemme...
kirjoittelet, vaikkakin surumielisesti. Yksinäisiä taitaa nämä kerrostalot olla pullollaan...
Hyvää yötä!
lehvästö on jo käynyt nukkumaan, itse valvon vielä pari tuntia syvissä mietteissä. Emme siis olleetkaan "ne parveketutut" vaikka aluksi siltä vaikuttikin. Oli kuitenkin mukava vaihtaa viestejä kanssasi ja elää pari tuntia luullen oikean henkilön löytyneen. Kiitos sinulle ja hyvää yön jatkoa ja kauniita unia nukkumaan mentyäsi.
Luulin jo että parvekemieheni on täällä ja nähnyt aiemmat poppelitekstini. Kauniita unia sinullekin!
sun säälii
ootan sitä huomista poppelia tälle päivälle
http://www.youtube.com/watch?v=gYIWa_iTF6k
hyvää yötä: http://www.youtube.com/watch?v=Ele0YU-hH7A
http://www.youtube.com/watch?v=G1mjZF3hdJ4
vielä: http://www.youtube.com/watch?v=ITswHbJPHhQ
Kuka sä oot?
varjosta, tuskin juurikaan tarkemmin voin sitä sinulle kertoa. Kukas sinä sitten olet?
Soitin erään hyvän ystävän kanssa tätä kapaletta epävireisellä pianolla muutama vuosi sitten. Harjoitushan teke mestarin - vaikkakaan itse Mestarin suoritukksia ei koskaan tavoiteteta..
No, se Ystävä on edelleen, mutta hyvin kaukana..
viesti. Hyvää yötä ja kauniita unia!
Hyvää Yötä ja mukavaa viikonloppua!
http://www.youtube.com/watch?v=cik62NFyLA0
selvästi kaukaista ystävääsi edelleenkin. Niin mielelläni kuin haluaisinkin kertoa luulevani, että olen tuo pianistiystäväsi, en voi niin tehdä. Pianolla en osaa soittaa juuri muuta kuin Ukko Nooan ja alkua tästä: http://www.youtube.com/watch?v=VcM8g_y9rx8