Yksinäisyys ahdistaa

Pitkän aikaa on kulunut siitä kun juttelin jonkun kanssa.
Ahdistaa toisinaan niin että tuntuu kuin pää halkeaisi kohta.
On mulla kyllä masennuslääkitys mutta yksinäisyyden ahdistukseen se ei tehoa.
Kaipaisi niin juttuseuraa, vai osaako sitä enää puhuakkaan niin että toinen jaksaisi kuunnella.
Meilikavereita on joitain mutta ei ne korvaa jutteluseuraa.
Tuttava-pariskunta on mutta heillä on omat juttunsa ja yksinäinen örvelö onkin jotenkin outo lintu.
Palvelevaan puhelimeen ei voi näin aamuisin soitella...
Onneksi on netti ja tämä saitti johon voi purkaa mieltään.
Jos kaataisikin jonkun niskaan koko ahdistuksensa niin varmasti välteltäisiin sen jälkeen.
Oli mulla kaverinhaku-ilmoitus johon sain pari vastausta. Toinen ihan outo tyyppi
ja toinen varattu mieheensä kyllästynyt nainen. Ei oikein innosta ja meiliseuraa niistäkin tuli vaan.
Olen mä aikoinaan seurustellut eikä silloin kyllä yksinäisyys vaivannut, niinkuin tällä saitilla
joillain naisilla on yksinäistä vaikka seurustelevatkin. En ymmärrä... menisivät miehensä kainaloon jos yksinäisyys vaivaa.

No tulipa hiukan avauduttua ja ihan kuin tämä kirjoittelu auttaisi ahdistukseen.