Tässä kyselen, onko teillä ihmiset, jotka sairastatte paniikkihäiriötä, ollut pelkotiloja, jotka liittyvät esim. yksin olemiseen, erityisesti pimeällä, ja nukkumiseen? Siis sellaisia aivan turhia, aivan turhia pelkoja, joiden tietää olevan lapsellisia ja hulluja, mutta pelkä silti.
Minä nimittäin pelkään aika ajoin, ja nukunkin oxamin 15mg kanssa, sillä en ilman rauhoittavia pilsuja voi saada lainkaan UNTA. Tämä ei liity pimeän pelkoon, vaan masennukseen ja paniikkihäiriöön.
Kuinka moni on syönyt vuosia rauhoittavia? Olen itse 27-v. mutta 16- vuotiaasta asti unilääkkeitä, masispillereitä( eri merkkejä) Lopulta v. 2006 puhkesi paniikkihäiriö. Kävin siinä terapiassakin, mutta lopetin, kun oli liian kallista. Lapsuudenkodissani pelkäsin jo pimeää, ja äiti ja isä aina tappelivat. Olen kuulemma 3-vuotiaana saanut jonkun pelkokohtauksen niiden vakavasta riidasta ja hädissäni soittanut sen ikäisenä mummille, ja se haki mut pois. Eli en saa muistikuviini millainen kohtaus tuo oli, mutta aivan kuin aistisin jossain alitajuisesti, että jotain sellaista kauheaa olen kokenu. Mummo, joka nukkui pois viime kesänä, oli tosi tärkeä ihminen, asuin mummon luona murrosiässä, ja mummo kerto että en ollu saanu henkeä ja rintaani oli pistäny. No, tänä päivänä mulla on tää paniikki, mutta sepramia syön, ja 40mg olisi tarkoitus nostaa. Voi luoja mitä ahdistusta se nostokin taas tekee, rupee hyppiin seinille, ahdistus kasvaa. Mun lääkkeiden syönti on sitä sun tätä. Välillä syön, sit en, ja sit taas uusin reseptejä. Ilman rauhottavia voin kukkua vaikka koko yön. Kuka kärsii tästä? Ja sydämeni syke on hidastettu beetasalpaajalla. Muuten sydän löisi kuin hullu kellon ympäri!! KELLÄ MYÖS SYDÄN OIREILEE?
Ei kuulemma vikaa sydämessä, mutta sykkeet on korkeat ja verenpaineet kanssa. Tuntuu kuin olisin yhtä sydäntä. Ihmiset pitää tietty mua hulluna, mutta syke ei vaan mene riittävän alas ilman hidastavaa lääkettä, vaan todellakin koko sydän on ihan sekaisin. Kristittynä ortodoksina olen ajatellut hakeutua sairaanvoiteluun, ja usko on muutenkin tärkeä osa mun elämää. Silti haluisin parantua ja mua stressaa myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön mahdollisuus. Se että elimistö on ihan sekaisin, on kaikista hirvein juttu. Olen ajatellu ajaa sykettä alas liikunnalla, koska muuten syön liian vahvoja lääkkeitä kenties koko lopun elämääni. Stressiä on tuonu myös miesystävä, jolla on päihdehistoria, ja jota olen hoitanu ja tukenu, mua reilusti vanhempi mies. Oisko kellään mitään vinkkejä kuinka vois vapautua tai ainakin päästä vähemmälle pillerien syömisessä. Unettomuus tekee musta hirviön, joka kohta hakkaa jonkun ihmisen.
Minä nimittäin pelkään aika ajoin, ja nukunkin oxamin 15mg kanssa, sillä en ilman rauhoittavia pilsuja voi saada lainkaan UNTA. Tämä ei liity pimeän pelkoon, vaan masennukseen ja paniikkihäiriöön.
Kuinka moni on syönyt vuosia rauhoittavia? Olen itse 27-v. mutta 16- vuotiaasta asti unilääkkeitä, masispillereitä( eri merkkejä) Lopulta v. 2006 puhkesi paniikkihäiriö. Kävin siinä terapiassakin, mutta lopetin, kun oli liian kallista. Lapsuudenkodissani pelkäsin jo pimeää, ja äiti ja isä aina tappelivat. Olen kuulemma 3-vuotiaana saanut jonkun pelkokohtauksen niiden vakavasta riidasta ja hädissäni soittanut sen ikäisenä mummille, ja se haki mut pois. Eli en saa muistikuviini millainen kohtaus tuo oli, mutta aivan kuin aistisin jossain alitajuisesti, että jotain sellaista kauheaa olen kokenu. Mummo, joka nukkui pois viime kesänä, oli tosi tärkeä ihminen, asuin mummon luona murrosiässä, ja mummo kerto että en ollu saanu henkeä ja rintaani oli pistäny. No, tänä päivänä mulla on tää paniikki, mutta sepramia syön, ja 40mg olisi tarkoitus nostaa. Voi luoja mitä ahdistusta se nostokin taas tekee, rupee hyppiin seinille, ahdistus kasvaa. Mun lääkkeiden syönti on sitä sun tätä. Välillä syön, sit en, ja sit taas uusin reseptejä. Ilman rauhottavia voin kukkua vaikka koko yön. Kuka kärsii tästä? Ja sydämeni syke on hidastettu beetasalpaajalla. Muuten sydän löisi kuin hullu kellon ympäri!! KELLÄ MYÖS SYDÄN OIREILEE?
Ei kuulemma vikaa sydämessä, mutta sykkeet on korkeat ja verenpaineet kanssa. Tuntuu kuin olisin yhtä sydäntä. Ihmiset pitää tietty mua hulluna, mutta syke ei vaan mene riittävän alas ilman hidastavaa lääkettä, vaan todellakin koko sydän on ihan sekaisin. Kristittynä ortodoksina olen ajatellut hakeutua sairaanvoiteluun, ja usko on muutenkin tärkeä osa mun elämää. Silti haluisin parantua ja mua stressaa myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön mahdollisuus. Se että elimistö on ihan sekaisin, on kaikista hirvein juttu. Olen ajatellu ajaa sykettä alas liikunnalla, koska muuten syön liian vahvoja lääkkeitä kenties koko lopun elämääni. Stressiä on tuonu myös miesystävä, jolla on päihdehistoria, ja jota olen hoitanu ja tukenu, mua reilusti vanhempi mies. Oisko kellään mitään vinkkejä kuinka vois vapautua tai ainakin päästä vähemmälle pillerien syömisessä. Unettomuus tekee musta hirviön, joka kohta hakkaa jonkun ihmisen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
on täynnä valintoja. Varmaan tuttu sanonta, mutta pitää paikkansa. Seuransa voi valita. Ei ketään tarvi paijata, jos ei nyt ihan sitä "sydämestään" halua. En ole lääkäri, mutta väitän, että sinulla on kova ahdistus päällä. Ja se mistä se johtuu, sitä minä en tiedä. Et ehkä sinäkään? Kaiva se esiin,,,