Opiskelen yliopistossa, mutta ei minulla siellä tai vapaa-ajalla ole kavereita. Ainoa sosiaalinen kontaktini tulee töissä. Vaikka työkaveritki ovatkin aivan eri elämäntilanteissa (paljon vanhempia) ja kirjaimellisesti vain työkavereita niin nautin silti töissä olemisesta. Siis siitä, että on ihmisiä lähellä, samassa tilassa ja että voi höpöttää jotain. Työ nyt itsessään ei ole mitään glamouria, mutta tuon takia töihin lähtee ihan mielellään. Toinen hyvä puoli on, että voi sanoa olleensa viikonlopun töissä, jos joku hyvänpäiväntuttu alkaa kyselemään mitä tein viikonloppuna.
Onko teillä samanlaisia kokemuksia?
Onko teillä samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olisihan se työ mukavaa, jos sitä olisi.
1
itse en nauti töissä olemisesta. vapaata ei tunnu olevan laisinkaan! aamulla täytyy nousta ylös NIIn aikaisin, ettei illalakaan töiden ja nukkumaan menon välille jää kuin pari tuntia.
En nauti, mielenterveys yksinäisyyden myötä mennyt jo siihen pisteeseen että pää ei oikein tunnu enään kestävänän työntekoa/työkavereita, ei sillä että kummassakaan mitään vikaa. Olen kuitenkin vielä työelämässä mutta tässä oikastaan odotetaan sitä että mielenterveys pettää lopullisesti, jotenkin olen jo ottanut sen asenteen että parempi luovuttaa, en enään jaksa pitää kulisseja yllä.
Työ on koko ajan esillä ja arvosteltavana olemista ja päivät pisimmillään 12-tuntisia. Syksystä tulee raskas. Parhailla hetkillään työ on kivaa ja onnistumisen kokemukset auttavat jatkamaan, mutta nyt se on kylmää kaurapuuroa ja sitä on viikkokaupalla ilman yhtäkään ylimääräistä vapaapäivää jouluun saakka (ei kun on siellä itsenäisyyspäivä mutta siihen on kolme kuukautta).
Mä olen myös niin luuseri että ei juuri muita sosiaalisia kontakteja ole kuin töissä. Se on tosi huono juttu. En mä nyt silti työstä nauti.
Kamalaa mennä töihin näyttämään oma surkeutensa. Vielä surkeammaksi itsensä tuntee kun kuuntelee työkavereiden naimisiin menoista, ristiäisistä ja muista kemuista. Lomamatkoista ja talon rakentamisen suunnittelemisesta. Kun on sinkku oletetaan ettei ole muuta elämää kuin työ. Työn kanssa ollaan naimisissa ja käydään nukkumaan. Ei nauti töissä olemisesta, jossa kilpaillaan ja v***** minkä keretään.
Kuulostaa ihan kauhealta.. onneksi en itse ole enää pitkään ollut työelämässä.
Tuli mieleen tämä kaukainen muisto töissäoloajoilta: työpaikan ilmapiiri ja ihmissuhteet ovat viihtymisen kannalta jopa tärkeämpi asia kuin se varsinainen työ.
kyllä siinä herkästi alkaa jo työkin maistumaan puulta, kuten melkein kaikki muukin tekeminen. yksinäisyys alkaa tympäistä jo ihan tosissaan