OT.fi(Österbottens tidning)4.9.2010:
"On paljon myrkynlevittäjiä(Det finns gott om giftspridare)
On tuskin keneltäkään, jolla on pääsy internettiiin, jäänyt huomaamatta, että netissä on käynnissä jatkuva keskustelu ruotsin kielestä ja suomenruotsalaisista.
Oikeastaan ei voi puhua keskustelusta, koska suuri osa kirjoituksista ei ole muuta kuin refleksinomaista kollektiivisten ennakkoluulojen toistamista.Hyvin usein voidaan kyseiset ulosvuodatukset lähinnä luokitella yksinkertaisesti kiihotukseksi kansanryhmää, eli suomenruotsalaisia kohtaan.
Voidaan selvästi nähdä niiden yhtäläisyydet ruotsin kieltä ja maahanmuuttajia kohtaan. Ennakkoluulot niitä kohtaan, jotka eivät ole kuin me, loistavat kauas. Suomenruotsalaisisssa ja maahanmuuttajissa on jotain vikaa.
Tyypillista on kateus niitä kohtaan, joiden nähdään olevan etuoikeutettuja ja halveksunta vähemmän onnekkaita kohtaan. Erimerkki jälkimmäisestä on Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja Sampo Terho, joka sattuu, ei aivan odottamattomasti, olemaan perussuomalainen.
Hän kritisoi sitä tosiasiaa, että ruotsinkielisitä suurempi osa saa opiskelupaikan yliopistoista kuin suomenkielinen. Sen epäkohdan hän mielellään haluaa korjata. Mutta totuus on, että huomattavalla osalla ruotsinkielisissä opiskelupaikoissa olevilla on suomi äidinkielenä. Vielä suuremman osan opiskelupaikoista saavat ruotsinkieliset, jos ruotsin opiskelu leikataan suomenkielisitä kouluista, kuten Suomalaisuuden liitto haluaa. Ruotsinkielisten opiskelumahdollisuuksia lisää myös mahdollisuus opiskella pohjoismaissa. Viime aikoina on mediassa tuuletettu kysymystä, mitä kaksikielisyys maksaa. Tyypillistä tälle keskustelulle on ollut keskittyä kustannuksiin ja vain heikosti puhua hyödyistä. Mitään luotettavia lukuja plus ja miinus-puolista ei saada esiin. Ruotsin kieli maksaa rahaa, mutta mitä säästää yhteiskunta siinä, että suomenruotsalaiset ovat terveempiä ja jäävät harvemmin sairaseläkkeelle?
On sinänsä hyvä, että kaikki tilastot eivät jaa väestöä etnisiin kategorioihin. Mutta on syytä olettaa, että suomenruotsalaiset nuoret ovat aliedustettua syrjäytyneiden joukossa, syrjäytyneethän maksavat yhteiskunnalle paljon. Selityksenä lienee se kuuluisa sosiaalinen pääoma, josta professor Markku T. Hyyppä puhuu.
Päivittäisessä puheessa kateus nähdään jonakin negatiivisena. Mutta voi olla paikallaan eritellä asiaa. Miksi ei nähtäisi Hyypän kantaa positiivisena kateutena verrattuna Terhon negatiiviseen kateuteen. Voi, kuten professori, kadehtia ja ylistää suomenrutosalaisten sosiaalista verkostoa ja elämäntyyli, tai valita sen kateellisen linjan ja vaatia, että "ei heillä saa olla liian hyvin".
Sen sijaan että pahastuu siitä, että suomenruotsalaisilla nuorilla on paremmat opiskelumahdollisuudet kuin suomenkielisillä, pitäisi kadehtijoiden heittää kateutensa sivuun ja sen sijaan työskennellä, että kaikki, riippumatta kielestä, saisivat töitä tai opiskelupaikan.
Hieman huonosti perustellun kuvan todellisuudesta antaa Suomen elinkeinoelämän keskusliiton, EK, johtaja Markku Koponen. Hän haluaa vähentää pakollista kouluruotsia, antaakseen oppilaille enemmän mahdollisuuksia lukeamuita kieliä. Mutta totuus on, että kun 1990-luvulla oli 9 tuntia ruotsia viikossa suomenkielisissä kouluissa, luki 70000 saksaa. Nyt on tuntimäärä 6, mutta vain 30000 lukee saksaa.
EK-johtajan uskottavuus ei nouse siinäkään, kun hän TV:ssä samanaikaisesti valittaa ruotsintaitojen huonontumista.
Ajatellen Suomen kauppakumppaneiden tärkeyttä, tarvitsemme tietenkin enemmän venäjän, kiinan ja espanjan osaajia, siinä Koponen on oikeassa. Mutta niille, jotka lukevat näitä kieliä, ei peruskoulun ruotsi ole mikään este, pikemminkin päinvastoin.
Bengt Rönnback"
"On paljon myrkynlevittäjiä(Det finns gott om giftspridare)
On tuskin keneltäkään, jolla on pääsy internettiiin, jäänyt huomaamatta, että netissä on käynnissä jatkuva keskustelu ruotsin kielestä ja suomenruotsalaisista.
Oikeastaan ei voi puhua keskustelusta, koska suuri osa kirjoituksista ei ole muuta kuin refleksinomaista kollektiivisten ennakkoluulojen toistamista.Hyvin usein voidaan kyseiset ulosvuodatukset lähinnä luokitella yksinkertaisesti kiihotukseksi kansanryhmää, eli suomenruotsalaisia kohtaan.
Voidaan selvästi nähdä niiden yhtäläisyydet ruotsin kieltä ja maahanmuuttajia kohtaan. Ennakkoluulot niitä kohtaan, jotka eivät ole kuin me, loistavat kauas. Suomenruotsalaisisssa ja maahanmuuttajissa on jotain vikaa.
Tyypillista on kateus niitä kohtaan, joiden nähdään olevan etuoikeutettuja ja halveksunta vähemmän onnekkaita kohtaan. Erimerkki jälkimmäisestä on Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja Sampo Terho, joka sattuu, ei aivan odottamattomasti, olemaan perussuomalainen.
Hän kritisoi sitä tosiasiaa, että ruotsinkielisitä suurempi osa saa opiskelupaikan yliopistoista kuin suomenkielinen. Sen epäkohdan hän mielellään haluaa korjata. Mutta totuus on, että huomattavalla osalla ruotsinkielisissä opiskelupaikoissa olevilla on suomi äidinkielenä. Vielä suuremman osan opiskelupaikoista saavat ruotsinkieliset, jos ruotsin opiskelu leikataan suomenkielisitä kouluista, kuten Suomalaisuuden liitto haluaa. Ruotsinkielisten opiskelumahdollisuuksia lisää myös mahdollisuus opiskella pohjoismaissa. Viime aikoina on mediassa tuuletettu kysymystä, mitä kaksikielisyys maksaa. Tyypillistä tälle keskustelulle on ollut keskittyä kustannuksiin ja vain heikosti puhua hyödyistä. Mitään luotettavia lukuja plus ja miinus-puolista ei saada esiin. Ruotsin kieli maksaa rahaa, mutta mitä säästää yhteiskunta siinä, että suomenruotsalaiset ovat terveempiä ja jäävät harvemmin sairaseläkkeelle?
On sinänsä hyvä, että kaikki tilastot eivät jaa väestöä etnisiin kategorioihin. Mutta on syytä olettaa, että suomenruotsalaiset nuoret ovat aliedustettua syrjäytyneiden joukossa, syrjäytyneethän maksavat yhteiskunnalle paljon. Selityksenä lienee se kuuluisa sosiaalinen pääoma, josta professor Markku T. Hyyppä puhuu.
Päivittäisessä puheessa kateus nähdään jonakin negatiivisena. Mutta voi olla paikallaan eritellä asiaa. Miksi ei nähtäisi Hyypän kantaa positiivisena kateutena verrattuna Terhon negatiiviseen kateuteen. Voi, kuten professori, kadehtia ja ylistää suomenrutosalaisten sosiaalista verkostoa ja elämäntyyli, tai valita sen kateellisen linjan ja vaatia, että "ei heillä saa olla liian hyvin".
Sen sijaan että pahastuu siitä, että suomenruotsalaisilla nuorilla on paremmat opiskelumahdollisuudet kuin suomenkielisillä, pitäisi kadehtijoiden heittää kateutensa sivuun ja sen sijaan työskennellä, että kaikki, riippumatta kielestä, saisivat töitä tai opiskelupaikan.
Hieman huonosti perustellun kuvan todellisuudesta antaa Suomen elinkeinoelämän keskusliiton, EK, johtaja Markku Koponen. Hän haluaa vähentää pakollista kouluruotsia, antaakseen oppilaille enemmän mahdollisuuksia lukeamuita kieliä. Mutta totuus on, että kun 1990-luvulla oli 9 tuntia ruotsia viikossa suomenkielisissä kouluissa, luki 70000 saksaa. Nyt on tuntimäärä 6, mutta vain 30000 lukee saksaa.
EK-johtajan uskottavuus ei nouse siinäkään, kun hän TV:ssä samanaikaisesti valittaa ruotsintaitojen huonontumista.
Ajatellen Suomen kauppakumppaneiden tärkeyttä, tarvitsemme tietenkin enemmän venäjän, kiinan ja espanjan osaajia, siinä Koponen on oikeassa. Mutta niille, jotka lukevat näitä kieliä, ei peruskoulun ruotsi ole mikään este, pikemminkin päinvastoin.
Bengt Rönnback"
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.