Haluan vain kirjoittaa aiheesta. Uskoisin taustalla olevan pelkoni ja se, että fiktiiviset hahmot ovat pääni sisällä ja siten täydellisiä. En myöskään osaa tuntea, jos siihen ei ensin sisälly suuria haasteita, joiden yli pääsen.
En muista, milloin olisin viimeksi tuntenut todellista tunteiden paloa todellista naista kohtaan. Rakastun kuitenkin usein hahmoihin lukemassani tai katsomassani materiaalissa, jos tämä on onnistuttu luomaan syväksi ja itse tarina on riipaiseva. Tarkoitan todella rakastumista, todellista pakkomiellettä, en pelkkää viatonta ihastumista. Tuntuu kuin tarinan edetessä olisin itse elänyt sen kaiken, ollut siellä hahmon luona. Siksi se tuntuu niin aidolta - koska minusta todella tuntuu kuin olisin elänyt ne vaikeudet läpi.
Muuten tämä tilanne ei häiritse, mutta se on joka kerta yhtä kaameaa ymmärtää kaiken olevan pääni sisällä. Hän ei koskaan tulisi olemaan täällä, täyttä lihaa ja verta.
En muista, milloin olisin viimeksi tuntenut todellista tunteiden paloa todellista naista kohtaan. Rakastun kuitenkin usein hahmoihin lukemassani tai katsomassani materiaalissa, jos tämä on onnistuttu luomaan syväksi ja itse tarina on riipaiseva. Tarkoitan todella rakastumista, todellista pakkomiellettä, en pelkkää viatonta ihastumista. Tuntuu kuin tarinan edetessä olisin itse elänyt sen kaiken, ollut siellä hahmon luona. Siksi se tuntuu niin aidolta - koska minusta todella tuntuu kuin olisin elänyt ne vaikeudet läpi.
Muuten tämä tilanne ei häiritse, mutta se on joka kerta yhtä kaameaa ymmärtää kaiken olevan pääni sisällä. Hän ei koskaan tulisi olemaan täällä, täyttä lihaa ja verta.
Vastaukset 19
Vanhimmat
:)
Ikävä kyllä ei provo.
sinulla on vilkas ja voimakas mielikuvitus jonne pakenet?! Tuo on tuttua minulle nuoruudestani
ett halua ,jostain syystä, kohdata maailmaa siinä todellisuudessa sellaisena kuin se näyttäytyy
mutta älä ole huolissasi, jos voit niin kanavoi tuo lahjasi johonkin luovaan..
kylläse oikea rakkaus voi tulla tupsahtaa ns. nurkantakaa kun aika on oikea
koska elämä on ihmeellisempää kuin osaamme kuvitellakaan ;)
Hauraana hehkuu keltainen ruusu
haurautta elämän kuvastanee kai
petokset ihmisten
karvaita aina
surua, itkua tuottavat vain.
Leikkiä ei pidä toisen mielel
leikki se sielun
tuhoaa vain
hyytävää huomata
petos jos tiellä
jos siihen sattuu astua vain.
Tuonelan kutsu
ruusua oottaa
pehmeä peti sen kutsuvi vain
lämpöinen mieli
se siellä mua oottaa
kiusat se kaikki karkoittaa kait.
Elävä elämä ei ole kirjoissa. Eletty on.
kuin elämä ja rakkaus voi joskus ollakin itselle kuitenkin aina tunteet syntynyt ensiksi todellisuudessa ihmiseen vaikka eihän rakastuminen aina ihan hirvittävää tuntemista todellakaan vaadi. Ymmärrän kyllä täysin jos jolla kulla noinkin, kun maailmaan mahtuu niin paljon erilaisia tarinoita. Tunne voi syntyä nopeastikin ja se lähtee yleensä syvistä katseista, hellistä hipaisuista, hymyistä, kemiasta, syvän henkisen yhteyden tuntemisesta toiseen ihmiseen. Monesti menee hetki tajutessa mitä tuntemukset tarkoittavat. Vaikeita nämä analysoida tarkkaan, mutta sanoisinpa, että nyt olen todella ollut rakastunut ekaa kertaa ja uskon ja toivon ja luotan, että viimeistä mitä tahansa tulevaisuudessa tapahtuukaan.
me elämme kaiken päässämme...myös sen ns. reali elämän
olemmehan vankina tässä kehossa ja aivomme elävät kaiken
mitä tulee ulkopuolelta kehon ja sen sisältä
eli: mikä on totta ja mikä ei ?!
Todellisuus voi olla joskus taruakin ihmeellisempää, mutta juuri laittamani vastaus kattaa kaiken omalla kohdallani.
Tämä lienee suurimpia syitä. Lukiessani tarinaa uppoudun siihen niin, että koen itseni osaksi sitä. Tarinan henkilöistä tulee aitoja. Koen samat tunteet tarinaan liittyen, kuin koen ulkomaailmassakin.
ja ole onnellinen siitä ja mielestäni (tämä on vain minun mielipiteeni, ei tarvitse välittää) sinä voisit kehittää tuota voimakasta eläytymiskykyäsi johonkin luovaan toimintaan tai alueelle missä tarvitaan empatiankykyä, en tiedä. Yritä keksiä itse omat tarinasi, se on paljon antoisampaa, niin minä teen ja silloin ne ovat melkein tosia ;) ja se on kivaa
Kuka on ottanut sen toiselta foorumilta ja laittanut sen tänne. Miksi?
todellisuuden pakoilua ei voi mitenkään nimittää lahjaksi, vaikka hyvää mielikuvitusta voikin. Älä sekoita noita kahta toisiinsa.
On todellista? Mistä tiedät, ettet itse kuvittele koko ELÄMÄÄSI ja herää vaikka yhtäkkiä katuojasta kodittomana tajuten, että olet kuvitellut vaikkapa 40 vuotta elämästäsi.
Oikeasti saatat olla elänyt 20 minuuttia ;)
Olen minäkin rakastunut sarjakuvahahmoihin, pelihahmoihin...elokuvan näyttelijättärien näyttelemiin hahmoihin. Mutta enimmäkseen teini iässä. Kyllä ihmisellä on lupa unelmoida, se auttaa harmaan arjen keskellä kun antaa mielikuvituksen lentää. =)
Minä olen rakastunut itse luomiini mielikuvitusolentoihin ja tiedän tuon todellisuuden tajun satuttavan kovasti. Sitä vai täytyy jaksaa uskoa, että se johon oikeasti rakastuu joskus tulee elämään ja hän on oikeaa lihaa ja verta. Mielikuvitusolennot ovat täydellisiä ja se on yksi niiden vika. Todellisessa elämässä jos parisi olisi täydellinen, suhteessa ei olisi haasteita. Jos ihminen voisi saavuttaa täydellisyyden, mitä tavoiteltavaa hänellä enää olisi?
Hauraana hehkuu keltainen ruusu
haurautta elämän kuvastanee kai
petokset ihmisten
karvaita aina
surua, itkua tuottavat vain.
Leikkiä ei pidä toisen mielel
leikki se sielun
tuhoaa vain
hyytävää huomata
petos jos tiellä
jos siihen sattuu astua vain.
Tuonelan kutsu
ruusua oottaa
pehmeä peti sen kutsuvi vain
lämpöinen mieli
se siellä mua oottaa
kiusat se kaikki karkoittaa kait.
Aloittajan rakastumiset eivät täällä ketään haittaa. Hän ei tiedä kuka rakkautensa kohde on, eikä tuo kohde sitä, että hän on rakastunut tähän. Siis kaikki hyvin.
Mielenterveysongelmiin, kuten skitsofreniaan taipuvaisilla on yleistä uppoutua haavemaailmaan ja unelmoida romanttisesta rakkaudesta. Todellinen maailma tuntuu heistä kylmälle ja tylsälle. Myös tapahtumien keskiössä olemisesta haaveileminen/että on itsellä suuri tai merkittäväkin rooli on yleistä mielenterveysongelmissa. Älä huoli näihin on saatavilla apua ja osa meistä on vain tämmöisiä. Itselläkin toisinaan ongelmana uppoutua haavemaailmaan. Se on rikkaus niin pitkään, kun ei häiritse normaalia elämää
Tää... on nii outoa. Mä oo teini ja kuulemma tää on teineille yleistä, mut katoin pitkästä aikaa niinkin vanhan elokuvan kuin tarusormusten herra. Aluks mua ihmetytti hahmo nimeltä Legolas. Miks kaikki pitää siitä vaikka sillä ei oo ees montakaan vuorosanaa elokuvassa. Katoin siis 1 ja 2 ja oon kattonu kolmosenkin joskus aikasemmin. Sit kun päivän aikana mietin sitä et mikä siitä tekee nii täydelliset tyyppejen mielestä rakastuin siihen IHAN KUNNOLLA, ja tää on pelottavaa koska mun sydän särky oikeesti kun tajusin et se ei oo täällä. Mitä mä voin tehä kun tää piinaa mua?! Siis rakastuin kunnolla elokuva hahmoon!!!