MInäkin kaipaan erästä. Rintaani painaa joku kiventapainen ja välillä tuntuu etten saa henkeä ollenkaan. kyynelet valuvat vähän väliä poskilleni. Tänään en päässyt edes sängystä kuin tähän koneelle.
Minäkin kaipaan kosketustasi, en ole koskaan tuntenut samanlaista, kuin olisin ollut tulessa, kun katsoit minua silmiin, koko muu maailma hävisi ympäriltäni, kun aloitin lauseen, sinä lopetit sen, luit ajatukseni ja rakastin sitä, tuntui, että olit ensimmäinen ihminen maailmassa pitkään aikaan joka todella ymmärsi minua, rakastin nopeaa ajatteluasi, älykkyyttäsi, rakastin nauruasi.
Minulla on ikävä pitkiä puheluitasi, ääntäsi, huumorintajuasi, äijämäisyyttäsi, sitä hyvää oloa, minkä minulle annoit, minulla on niin helvetin iso ikävä sinua. joskus yritän päästä lähelle sinua katsomalla taivaalle, jos sinä katsot samaalle taivaalle ja mietit ehkä minua? sitä en tiedä:(
en muista milloin minulla olisi ollut ikävä jotakuta, ja tämä ikävä repii sieluni rikki, verille, jähmettää minut, saa kaiken tuntumaan tyhjältä ja turhalta, värittömältä ja tylsältä, kuivalta, pahalta.
Kitos, että sain tuntea sinut tuon 7 kuukautta. Se antoi minulle paljon, opettikin. Toivottavasti muistat sanani siellä missä olet nyt, koska pelkään niin puolestasi, miten sinun nyt käy. Minun elämässäni on nyt asioita, jotka minun on hoidettava ja tähän voin sanoa, että on minullakin suuria salaisuuksia joita sinä et tiedä. Kunpa olisin tullut käymään luonasi niinkuin pyysit, kunpa olisin saanut muutaman muiston sinusta lisää.
Ehkä tulevaisuudessa saan ja toivottavasti paljon hyviä muistoja, muistamisen arvoisia.
Annan itseni ikävöidä vielä hetken ja sitten minun on jatkettava matkaa, ilman sinua :(
Muista, että välitän sinusta todella paljon, ja haluan pelkkää hyvä sinulle, jos enkeleitä on, toivon heitä paljon turvaksesi tiellesi, sielunveljeni
Minäkin kaipaan kosketustasi, en ole koskaan tuntenut samanlaista, kuin olisin ollut tulessa, kun katsoit minua silmiin, koko muu maailma hävisi ympäriltäni, kun aloitin lauseen, sinä lopetit sen, luit ajatukseni ja rakastin sitä, tuntui, että olit ensimmäinen ihminen maailmassa pitkään aikaan joka todella ymmärsi minua, rakastin nopeaa ajatteluasi, älykkyyttäsi, rakastin nauruasi.
Minulla on ikävä pitkiä puheluitasi, ääntäsi, huumorintajuasi, äijämäisyyttäsi, sitä hyvää oloa, minkä minulle annoit, minulla on niin helvetin iso ikävä sinua. joskus yritän päästä lähelle sinua katsomalla taivaalle, jos sinä katsot samaalle taivaalle ja mietit ehkä minua? sitä en tiedä:(
en muista milloin minulla olisi ollut ikävä jotakuta, ja tämä ikävä repii sieluni rikki, verille, jähmettää minut, saa kaiken tuntumaan tyhjältä ja turhalta, värittömältä ja tylsältä, kuivalta, pahalta.
Kitos, että sain tuntea sinut tuon 7 kuukautta. Se antoi minulle paljon, opettikin. Toivottavasti muistat sanani siellä missä olet nyt, koska pelkään niin puolestasi, miten sinun nyt käy. Minun elämässäni on nyt asioita, jotka minun on hoidettava ja tähän voin sanoa, että on minullakin suuria salaisuuksia joita sinä et tiedä. Kunpa olisin tullut käymään luonasi niinkuin pyysit, kunpa olisin saanut muutaman muiston sinusta lisää.
Ehkä tulevaisuudessa saan ja toivottavasti paljon hyviä muistoja, muistamisen arvoisia.
Annan itseni ikävöidä vielä hetken ja sitten minun on jatkettava matkaa, ilman sinua :(
Muista, että välitän sinusta todella paljon, ja haluan pelkkää hyvä sinulle, jos enkeleitä on, toivon heitä paljon turvaksesi tiellesi, sielunveljeni
Vastaukset 3
Vanhimmat
ettei mitään lopullista tapahtunu vielä. Aina voitte tulevaisuudessa tavata ja löytää toisenne uudelleen.
Ei lopullista, mutten tieä mten selviän 1,5 vuotta kun tämä vikko on tuntunut maailman pisimmältä, kivisimmiltä, harmaammalta ja tuskallisemmalta kuin mitä itse jaksais :( mutta kiitos silti.
siis oletko nyt ihan varma, ette vaan uskaltaisi ottaa yhteyttä!
kuulosti pelottavankin osuvalta, oikeasti ole rohkea ja pliis! ota yhteyttä!