Oletteko skitsofreenikot joutuneet kohtaamaan "urallanne" eli elämässänne jotakin jota ette ehkä olisi kokeneet, tunteneet tai ajatelleet kohtaavanne "selväpäisenä" kansalaisena?
Voin kertoa omalta kohdaltani yhden tapahtuman. Olin psykiatrisella vuodeosastolla ja minulla oli siellä huoneessani huonetoveri. Hoitaja tuli katsastamaan huonetoverini vointia kun tämä oli hyvin huonovointini. Hoitaja seisoi ovensuussa ja yritti herätellä huonetoveriani tämän levätessä sängyssään. Itse tulin hyvin ahdistuneeksi ja pelokkaaksi kun en ollut ennen nähnyt huonetoverini olevan niin huonovointinen ja varmaan oli muitakin ahdistusta aiheuttavia syitä ja kaikenlaisia harha-ajatuksia. Halusin sitten poistua huoneesta ajatuksessani vain että huonetoverini saisi olla rauhassa hoitajan kanssa. Omassa ahdistuksessani ja pelossani lähdin siis rivakkaa vauhtia kohti ovea (juoksujalkaa siis) jossa tämä hoitaja siis seisoi. Hoitaja säikähti aivan tavattoman paljon kun tulin vauhdikkaasti häntä kohti. Tarkoitukseni oli kuitenkin vain mennä huoneesta pois, mutta hoitajan säikähtäminen sai minut tuntemaan syyllisyyttä säikäyttämisestä.
Tällaiset tilanteet pisti vähän mietityttämään, että kuinka paljon oikeasti hoitajat saattavat ihan pelätä potilaita. Olisin voinut antaa hoitajalle palautetta mutta en sitten sellaista tehnyt. Eli siis palautteella tarkoitan pyytää anteeksi rivakkaa liikkumistani. En siis pyytänyt anteeksi kun eihän minun tavoite ollut pelästyttää hoitajaraukkaa ja tilanne meni vähän ohikin jo ollessamme molemmat hämillämme ja järkyttyneitä tapahtumasta. Tämä hoitaja oli sellaista sorttia muutenkin joka vaikutti pelkäävän osastolla töissä ollessaan. Jotenkin sen vaan huomasin en tiedä mistä mutta hänen äänensä oli yleensäkin puhuessa hyvin vaimea ja sellainen kuin pelätessä yleensä on. Jotenkin tällainen sairastaminen ja sairaudet kuten skitsofrenia aiheuttaa sellaisen tunteen sairaassa itsessäänkin että muut ihmiset jotenkin vain pelkää, varsinkin osaston henkilökunta.
Oletteko muut kokeneet sellaista että olisitte huomanneet osaston henkilökunnan käytöksessä pientä pelkoa? Tämä oma kokemukseni on kuin suoraan Kaunis mieli -elokuvan siitä kohtauksesta jossa tämä skitsofreenikkomies tuuppaa naisystäväänsä harhamaailmassa ollessaan yrittäessään vain suojella tätä joiltakin harhoiltaan, joita siis muut eivät voineet nähdä. Ei todellakaan tuntunut kivalta olla osastolla sillä hetkellä kun säikäytin hoitajaraukan ja luulin jo että joudun johonkin eristykseen sen episodin vuoksi. En joutunut mutta pisti ajattelemaan millainen suhtautuminen joillakin hoitajilla on mielisairaalassa oleviin hoidettaviin. Menevätkö he töihin peloissaan. Oikeesti siis !!!! Joutuuko ne hoitajat olemaan pelon sekaisten tunteiden seassa työskennellessään. Ainakin tämä yksi hoitajanainen oli mielestäni vähän liiankin peloissaan. Eikö se jo vaikuta fyyseen jaksamiseen jos koko ajan pelkää. Varmasti on välillä aihettakin pelätä, mutta se että hoitajista saa sellaisen vaikutelman että pelkää. Se on myöskin aika surullista myös potilaan kannalta.
Mielelläni lukisin vastaavissa tilanteissa olleiden mietteitä ja ajatuksia.
Voin kertoa omalta kohdaltani yhden tapahtuman. Olin psykiatrisella vuodeosastolla ja minulla oli siellä huoneessani huonetoveri. Hoitaja tuli katsastamaan huonetoverini vointia kun tämä oli hyvin huonovointini. Hoitaja seisoi ovensuussa ja yritti herätellä huonetoveriani tämän levätessä sängyssään. Itse tulin hyvin ahdistuneeksi ja pelokkaaksi kun en ollut ennen nähnyt huonetoverini olevan niin huonovointinen ja varmaan oli muitakin ahdistusta aiheuttavia syitä ja kaikenlaisia harha-ajatuksia. Halusin sitten poistua huoneesta ajatuksessani vain että huonetoverini saisi olla rauhassa hoitajan kanssa. Omassa ahdistuksessani ja pelossani lähdin siis rivakkaa vauhtia kohti ovea (juoksujalkaa siis) jossa tämä hoitaja siis seisoi. Hoitaja säikähti aivan tavattoman paljon kun tulin vauhdikkaasti häntä kohti. Tarkoitukseni oli kuitenkin vain mennä huoneesta pois, mutta hoitajan säikähtäminen sai minut tuntemaan syyllisyyttä säikäyttämisestä.
Tällaiset tilanteet pisti vähän mietityttämään, että kuinka paljon oikeasti hoitajat saattavat ihan pelätä potilaita. Olisin voinut antaa hoitajalle palautetta mutta en sitten sellaista tehnyt. Eli siis palautteella tarkoitan pyytää anteeksi rivakkaa liikkumistani. En siis pyytänyt anteeksi kun eihän minun tavoite ollut pelästyttää hoitajaraukkaa ja tilanne meni vähän ohikin jo ollessamme molemmat hämillämme ja järkyttyneitä tapahtumasta. Tämä hoitaja oli sellaista sorttia muutenkin joka vaikutti pelkäävän osastolla töissä ollessaan. Jotenkin sen vaan huomasin en tiedä mistä mutta hänen äänensä oli yleensäkin puhuessa hyvin vaimea ja sellainen kuin pelätessä yleensä on. Jotenkin tällainen sairastaminen ja sairaudet kuten skitsofrenia aiheuttaa sellaisen tunteen sairaassa itsessäänkin että muut ihmiset jotenkin vain pelkää, varsinkin osaston henkilökunta.
Oletteko muut kokeneet sellaista että olisitte huomanneet osaston henkilökunnan käytöksessä pientä pelkoa? Tämä oma kokemukseni on kuin suoraan Kaunis mieli -elokuvan siitä kohtauksesta jossa tämä skitsofreenikkomies tuuppaa naisystäväänsä harhamaailmassa ollessaan yrittäessään vain suojella tätä joiltakin harhoiltaan, joita siis muut eivät voineet nähdä. Ei todellakaan tuntunut kivalta olla osastolla sillä hetkellä kun säikäytin hoitajaraukan ja luulin jo että joudun johonkin eristykseen sen episodin vuoksi. En joutunut mutta pisti ajattelemaan millainen suhtautuminen joillakin hoitajilla on mielisairaalassa oleviin hoidettaviin. Menevätkö he töihin peloissaan. Oikeesti siis !!!! Joutuuko ne hoitajat olemaan pelon sekaisten tunteiden seassa työskennellessään. Ainakin tämä yksi hoitajanainen oli mielestäni vähän liiankin peloissaan. Eikö se jo vaikuta fyyseen jaksamiseen jos koko ajan pelkää. Varmasti on välillä aihettakin pelätä, mutta se että hoitajista saa sellaisen vaikutelman että pelkää. Se on myöskin aika surullista myös potilaan kannalta.
Mielelläni lukisin vastaavissa tilanteissa olleiden mietteitä ja ajatuksia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En ole sairaalassa ollessani huomannut, että kukaan pelkäisi minua vaikka skitso olenkin. Sen sijaan yhden hyvin ujon oloisen hoitajan kyllä muistan. Hän tuntui miuluummin juttelevan työkavereilleen kuin potilaille. Mutta hän tosiaan vaikutti ujolta eikä pelokkaalta. Ajattelin, että tapaamasi hoitaja on aika aiheellisesti säikähtänyt, kun olet lähtenyt juoksemaan häntä päin. Ei kai siinä mitään sen kummempaa ollut. Minäkin olisin säikähtänyt.