Kertoisiko joku mitä eroa on hebefreenisellä, paranoidisella ja katatonisella? Sen ymmärrän että paranoidinen on yleisin länsimaissa ja katatoniaa tavattaisiin jonkun kertoman mukaan enää jossakin Afrikassa. Mulla on diagnosoitu paranoidinen skitsofrenia, mutta oon ajatellut että mukana ois katatonista myös ja ehkä hebefreniaa myös. Oon ymmärtänyt että katatoniaan kuuluu kiihtyneisyys ja lamaantuneisuus. Tarkoittaako se sitä kuin jos esim. "levy jää soimaan päälle". Eli omalla kohdalla lähinnä työkiireet muuttivat ajatusmaailman yhtä kiireiseksi kuin mitä työ oli. Psykoosin tullessa jouduin luopumaan työstäni, mutta kiireisyys jäi yhä mieleen, eli siis ajatukset juoksivat entisten työkiireiden tavalla ihan kuin joku nappula oisi jäänyt päälle jossakin levysoittimessa erona vain se että nyt olin ilman työtä.
Huomasin vaan kun lääkitys aloitettiin niin se pikkuhiljaa siis nämä "kiireet" pikkuhiljaa hävisi ja mieli myös hiljeni siinä samalla. Työstä olin tosin joutunut niin ikään luopumaan sairastuttuani. Ainut ongelma on että entiseen kiihtyneeseen mieleen on nyt tullut jähmeä ja lamaantunut mieli. Eli nyt on taas joku nappi jäänyt jumiin soittimeen, mutta tällä kertaa ei olekaan kiirettä ja vauhtia vaan päinvastainen lähes täydellinen lamaantuminen ja jähmettyminen. Mietin vaan, että voiko tämä kaiken järjen mukaan olla näin yksinkertaista tämä mielen logiikka skitsofreenikolla niin kuin minulla on. Koko ajan on jokin nappula päällä, ja sitä ei saa millään oikein helposti off-asentoon saatika sitten edes vaimennettua. Minä olen tällainen joko tai -tyyppi. Mitään välimuotoa minun sairaudessa ei ole. Samoiten esimerkiksi on iloisuuden osalta. Joko naurattaa koko ajan tai huumori on lakannut täysin. Lähinnä nyt huolestuttaa tämä lamaantunut mieli kun tuntuu että ilo on kokonaan hävinnyt elämästä ja itsetuhoiset ajatuksetkin on vähitellen tulleet kuvioihin. Oikeasti välillä toivoisin että saisin entisen minän takaisin. Sen minän joka oli aina iloinen ja naureskeli itsekseen omille ajatuksille ja kuuloharhoilleen.
Tällainen ongelma mulla. Onko muita yhtä jähmeitä tai kiihtyneitä kuin minä ?
Huomasin vaan kun lääkitys aloitettiin niin se pikkuhiljaa siis nämä "kiireet" pikkuhiljaa hävisi ja mieli myös hiljeni siinä samalla. Työstä olin tosin joutunut niin ikään luopumaan sairastuttuani. Ainut ongelma on että entiseen kiihtyneeseen mieleen on nyt tullut jähmeä ja lamaantunut mieli. Eli nyt on taas joku nappi jäänyt jumiin soittimeen, mutta tällä kertaa ei olekaan kiirettä ja vauhtia vaan päinvastainen lähes täydellinen lamaantuminen ja jähmettyminen. Mietin vaan, että voiko tämä kaiken järjen mukaan olla näin yksinkertaista tämä mielen logiikka skitsofreenikolla niin kuin minulla on. Koko ajan on jokin nappula päällä, ja sitä ei saa millään oikein helposti off-asentoon saatika sitten edes vaimennettua. Minä olen tällainen joko tai -tyyppi. Mitään välimuotoa minun sairaudessa ei ole. Samoiten esimerkiksi on iloisuuden osalta. Joko naurattaa koko ajan tai huumori on lakannut täysin. Lähinnä nyt huolestuttaa tämä lamaantunut mieli kun tuntuu että ilo on kokonaan hävinnyt elämästä ja itsetuhoiset ajatuksetkin on vähitellen tulleet kuvioihin. Oikeasti välillä toivoisin että saisin entisen minän takaisin. Sen minän joka oli aina iloinen ja naureskeli itsekseen omille ajatuksille ja kuuloharhoilleen.
Tällainen ongelma mulla. Onko muita yhtä jähmeitä tai kiihtyneitä kuin minä ?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.