Näin suurten erojen

valtakaudella, pitää sanoa että kyllä ensimmäiset miniät ovat ahkerampia ja ystävällisempiä kuin uudet tulokkaat!
Kun lapset eroo ja tuovat uusia kokelaita, niin voi voi sentään... ei voi samana päivänä puhuakkaan.

Kyllä minä vertaan uuden ihmisen läsnäollessa aina että se entinen kun teki näin, se oli parempi.... suuttuuhan ne mutta mitä siitä.

Entiset osaa olla ihmisiä, nämä uudet vaan pääsevät siivelle elämään ja valmiisiin taloihin kun etniset miniät ovat ne hienoiksi laittaneet ja kaiken valmiiksi, sitten tulee vieras miniä siihen kaiken sotkemaan.

Mie pojalle sanoin, että laitappa tuo tyttö kotitalouskouluun viideksi vuodeksi, muuten et saa kunnon emäntää ittelles. Ei siis mittää osaa jos ei kädestä pitäen neuvo. Sanoin entiselle miniälle että tuu sie neuvoo miten kahvit keitetään kun ei tiiä tämä nuorikko mikä on kahvipannu ja mikä kahvikannu....ei ossaa erottaa.

Ei luvanna tulla, sanoi ettei kuulu joukkoon. Mie sanoin et varmana kuulut, sie kuulut aina miun sutämmeeni ja olet mun paras miniä. Sanoin sen tällä uuelle sutturalllekin, nokkiisahan se otti, mut mie sanoin, et varo van jos liian usein otat, nokkas kasvaa, sitte et tiiä ootko lintu vai kala! Kyllä ei täs huumoril pärjää, on se vaan niin omituinen tapaus.