KOUVOLAN HOVIOIKEUDELLE
Asia
Valitus rikosasiassa oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 1 §:n nojalla
Valituksenalaiset ratkaisut
1) Kymenlaakson käräjäoikeuden 17.8.2010 kansliassa antama päätös nro 10/1691, asianumero
R 10/1013, koskien virkavelvollisuuden rikkomista
2) käräjäoikeuden samassa asiassa 17.78.2010 antama päätös koskien tyytymättömyyden ilmoituksen hyväksymistä oikeudenkäyntivirheen johdosta
3) käräjäoikeuden kyseessä olevaan asiaan R 10/1013 liittyvä päätös koskien ratkaisupyyntöä Kotkan oikeusaputoimiston oikeusapupäätöksestä 16.7.2010 asianumero 102908210
Tyytymättömyyden ilmoitukset
1) ilmoitus oikeudenkäyntivirheen johdosta lähetetty sähköpostitse 12.8.2010
2) ilmoitus kyseessä olevaan käräjäoikeuden päätökseen 17.8.2010 nro 10/1691 lähetetty sähköpostitse 17.8.2010
Valittaja ja prosessiosoite
Sinivaara Jukka Tapani (s. 4.7.1952)
Kallionsivu 1 D 32, 48310 Kotka
puhelin: 041 728 0626
sähköposti: [email protected]
Vastaajat
1) kirkkoherra Jukka Lopperi,
2) Langinkosken seurakunta
Miltä kohdin käräjäoikeuden ratkaisuun haetaan muutosta
Muutosta haetaan koko päätökseen.
Mitä muutoksia käräjäoikeuden ratkaisuun halutaan tehtäväksi
Kymenlaakson Käräjäoikeuden päätös on kumottava virheellisenä ja lakiin perustumattomana ja asia palautettava käräjäoikeuden uudelleen käsiteltäväksi.
Oikeudenkäyntikulut
Langinkosken seurakunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikuluni ali- ja hovioikeudessa täysimääräisesti laillisine korkoineen.
Vuotuinen viivästyskorko on korkolain (20.8.1982/633) 4 §:n 1 momentin mukainen viivästyskorko.
Perusteet muutokselle
Suomen perustuslain (11.6.1999/731) 2 §:n 3 momentin mukaan Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.
Tällä tarkoitetaan sitä, että viranomaisten on toimittava siten, että he tekevät sen mitä laki ja siihen ja siihen perustuvat asetukset sekä ylempien viranomaisten päätökset määräävät eivätkä tee mitään sellaista, minkä laki kieltää. Oikeuskäytännössä katsotaan, että tuomioistuinten on viran puolesta tunnettava laki ja muut oikeusohjeet.
Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) 7 luvun 9 §:n mukaan, jos käsittelyä 6 §:n 1 momentin mukaisesti jatketaan, asiassa on toimitettava valmistelu, jollei sitä toimitetun esitutkinnan johdosta tai muusta erityisestä syystä pidetä tarpeettomana.
Valmistelussa on selvitettävä:
1) asianomistajan vaatimukset ja niiden perusteet;
2) vastaajan kanta vaatimuksiin ja niiden perusteisiin;
3) mitä todisteita asiassa tullaan esittämään ja mitä kullakin todisteella halutaan näyttää toteen; sekä
4) tarvitaanko asiassa lisäselvitystä tai muita valmistelevia toimenpiteitä ennen pääkäsittelyä.
Käräjäoikeuden perustelujen virheet ja puutteet
Pääasian osalta
Käräjäoikeus on perustellut haastehakemukseni tutkimatta jättämistä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 7 luvun 5 §:n 1 momentin nojalla haastetta antamatta seuraavasti: "Sinivaara ei ole hänelle annetusta kehotuksesta huolimatta muutoinkaan kuvannut historiallisena tapahtumien kulkuna sitä, millä tavalla Lopperi olisi virkaansa toimittaessaan tahallaan rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa. Siten haastehakemus on jäänyt niin puutteelliseksi, ettei se kelpaa oikeudenkäynnin perustaksi."
Rikosten selvittäminen ja esitutkinta on poliisin tehtävä. Esitutkinnan tarkoituksena on selvittää, onko perusteltua aihetta oikeudenkäynnin vireille panemiseen sekä hankkia tuomioistuinta varten tarpeellinen oikeudenkäyntiaineisto. Esitutkintalain 5 §:n (11.7.1997/692) 2 momentin mukaan esitutkinnassa asia on valmisteltava siten, että todistelu voidaan pääkäsittelyssä ottaa vastaan yhdellä kertaa.
Käräjäoikeus toteaa itse kyseessä olevan asian haastehakemuksen täydentämiskehotuksessaan minun liittäneen haastehakemukseeni Kymenlaakson poliisilaitoksen asian tutkintailmoituksen numero 8150/S/1934/10. Asia on heillä edelleen tutkittavana. Näin ollen käräjäoikeuden ilmoittama ratkaisun antamispäivä 17.8.2010 on ollut ennenaikainen ja jopa ilmeisen lainvastainen. Lisäksi olen asiassa sähköpostitse 6.7.2010 lähettänyt syyttämispyynnön Kaakkois-Suomen syyttäjänvirastolle, josta puhelimitse saamani tiedon mukaan asia on heillä vireillä ja jaettu kihlakunnansyyttäjä Jouko Kuutille.
Asia
Valitus rikosasiassa oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 1 §:n nojalla
Valituksenalaiset ratkaisut
1) Kymenlaakson käräjäoikeuden 17.8.2010 kansliassa antama päätös nro 10/1691, asianumero
R 10/1013, koskien virkavelvollisuuden rikkomista
2) käräjäoikeuden samassa asiassa 17.78.2010 antama päätös koskien tyytymättömyyden ilmoituksen hyväksymistä oikeudenkäyntivirheen johdosta
3) käräjäoikeuden kyseessä olevaan asiaan R 10/1013 liittyvä päätös koskien ratkaisupyyntöä Kotkan oikeusaputoimiston oikeusapupäätöksestä 16.7.2010 asianumero 102908210
Tyytymättömyyden ilmoitukset
1) ilmoitus oikeudenkäyntivirheen johdosta lähetetty sähköpostitse 12.8.2010
2) ilmoitus kyseessä olevaan käräjäoikeuden päätökseen 17.8.2010 nro 10/1691 lähetetty sähköpostitse 17.8.2010
Valittaja ja prosessiosoite
Sinivaara Jukka Tapani (s. 4.7.1952)
Kallionsivu 1 D 32, 48310 Kotka
puhelin: 041 728 0626
sähköposti: [email protected]
Vastaajat
1) kirkkoherra Jukka Lopperi,
2) Langinkosken seurakunta
Miltä kohdin käräjäoikeuden ratkaisuun haetaan muutosta
Muutosta haetaan koko päätökseen.
Mitä muutoksia käräjäoikeuden ratkaisuun halutaan tehtäväksi
Kymenlaakson Käräjäoikeuden päätös on kumottava virheellisenä ja lakiin perustumattomana ja asia palautettava käräjäoikeuden uudelleen käsiteltäväksi.
Oikeudenkäyntikulut
Langinkosken seurakunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikuluni ali- ja hovioikeudessa täysimääräisesti laillisine korkoineen.
Vuotuinen viivästyskorko on korkolain (20.8.1982/633) 4 §:n 1 momentin mukainen viivästyskorko.
Perusteet muutokselle
Suomen perustuslain (11.6.1999/731) 2 §:n 3 momentin mukaan Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.
Tällä tarkoitetaan sitä, että viranomaisten on toimittava siten, että he tekevät sen mitä laki ja siihen ja siihen perustuvat asetukset sekä ylempien viranomaisten päätökset määräävät eivätkä tee mitään sellaista, minkä laki kieltää. Oikeuskäytännössä katsotaan, että tuomioistuinten on viran puolesta tunnettava laki ja muut oikeusohjeet.
Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) 7 luvun 9 §:n mukaan, jos käsittelyä 6 §:n 1 momentin mukaisesti jatketaan, asiassa on toimitettava valmistelu, jollei sitä toimitetun esitutkinnan johdosta tai muusta erityisestä syystä pidetä tarpeettomana.
Valmistelussa on selvitettävä:
1) asianomistajan vaatimukset ja niiden perusteet;
2) vastaajan kanta vaatimuksiin ja niiden perusteisiin;
3) mitä todisteita asiassa tullaan esittämään ja mitä kullakin todisteella halutaan näyttää toteen; sekä
4) tarvitaanko asiassa lisäselvitystä tai muita valmistelevia toimenpiteitä ennen pääkäsittelyä.
Käräjäoikeuden perustelujen virheet ja puutteet
Pääasian osalta
Käräjäoikeus on perustellut haastehakemukseni tutkimatta jättämistä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 7 luvun 5 §:n 1 momentin nojalla haastetta antamatta seuraavasti: "Sinivaara ei ole hänelle annetusta kehotuksesta huolimatta muutoinkaan kuvannut historiallisena tapahtumien kulkuna sitä, millä tavalla Lopperi olisi virkaansa toimittaessaan tahallaan rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa. Siten haastehakemus on jäänyt niin puutteelliseksi, ettei se kelpaa oikeudenkäynnin perustaksi."
Rikosten selvittäminen ja esitutkinta on poliisin tehtävä. Esitutkinnan tarkoituksena on selvittää, onko perusteltua aihetta oikeudenkäynnin vireille panemiseen sekä hankkia tuomioistuinta varten tarpeellinen oikeudenkäyntiaineisto. Esitutkintalain 5 §:n (11.7.1997/692) 2 momentin mukaan esitutkinnassa asia on valmisteltava siten, että todistelu voidaan pääkäsittelyssä ottaa vastaan yhdellä kertaa.
Käräjäoikeus toteaa itse kyseessä olevan asian haastehakemuksen täydentämiskehotuksessaan minun liittäneen haastehakemukseeni Kymenlaakson poliisilaitoksen asian tutkintailmoituksen numero 8150/S/1934/10. Asia on heillä edelleen tutkittavana. Näin ollen käräjäoikeuden ilmoittama ratkaisun antamispäivä 17.8.2010 on ollut ennenaikainen ja jopa ilmeisen lainvastainen. Lisäksi olen asiassa sähköpostitse 6.7.2010 lähettänyt syyttämispyynnön Kaakkois-Suomen syyttäjänvirastolle, josta puhelimitse saamani tiedon mukaan asia on heillä vireillä ja jaettu kihlakunnansyyttäjä Jouko Kuutille.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oikeusapupäätöksen osalta
Käräjäoikeus perustelee Kotkan oikeusaputoimiston oikeusapupäätöksen 16.7.2010 asianumero 102908210 muuttamatta jättämistä seuraavasti: "Oikeusapulain 1 §:n 1 momentin mukaan oikeusapua annetaan valtion varoin henkilölle, joka tarvitsee asiantuntevaa apua oikeudellisessa asiassa ja joka taloudellisen asemansa vuoksi ei kykene itse suorittamaan sen hoitamisen vaatimia menoja. Oikeusapua annetaan vain oikeudellisissa asioissa. Sinivaara ei ole kuvannut tarpeellisessa määrin niitä tosiseikkoja, jotka ovat hänen rangaistusvaatimuksensa perusteena. Oikeudellinen asia, johon hän on hakenut oikeusapua, on jäänyt yksilöimättä. Sen vuoksi oikeusapua ei voida antaa."
Oikeusapulain (5.4.2002/257) 1 §:n mukaan oikeusapua annetaan valtion varoin henkilölle, joka tarvitsee asiantuntevaa apua oikeudellisessa asiassa ja joka taloudellisen asemansa vuoksi ei kykene itse suorittamaan sen hoitamisen vaatimia menoja. Oikeusapuun kuuluu oikeudellinen neuvonta, tarpeelliset toimenpiteet sekä avustaminen tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa sekä vapautus eräistä asian käsittelyyn liittyvistä menoista siten kuin tässä laissa säädetään.
Oikeusapulain 7 §:n mukaan oikeusapua ei anneta, jos:
1) asialla on hakijalle vähäinen merkitys;
2) se olisi selvästi tarkoituksetonta verrattuna hakijalle siitä koituvaan hyötyyn;
3) asian ajaminen olisi oikeuden väärinkäyttämistä; tai
4) asia perustuu siirrettyyn oikeuteen ja on aihetta otaksua siirron tapahtuneen oikeusavun saamiseksi.
Apulaisoikeuskanslerin 13.6.2007 asiassa 478/1/07 antaman ratkaisun mukaan esitutkintalain 2 §:n mukaan poliisin on toimitettava esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muutoin on syytä epäillä, että rikos on tehty. Poliisilla on säännöksen mukaan velvollisuus esitutkinnan toimittamiseen, kun siinä mainitut esitutkinnan toimittamisen edellytykset ovat olemassa. Apulaisoikeuskansleri kiinnitti tutkinnanjohtajana toimineen poliisipäällikön huomiota poliisille esitutkintalain 2 §:ssä säädettyyn esitutkinnan toimittamisvelvollisuuteen ja siihen, että mainitusta esitutkintapakosta on mahdollista poiketa vain laissa säädetyillä edellytyksillä.
Olen jättänyt kysymyksessä olevassa asiassa Kymenlaakson poliisille tutkintapyynnön, mikä on poliisissa kirjattu numerolle 8150/S/1934/10. Näin ollen asialla on minulle vähäistä suurempi merkitys, eikä oikeusavun myöntäminen ole selvästi tarkoituksetonta tai asian ajaminen oikeuden väärinkäyttämistä.
Perustelut
Tämän vuoden elokuussa eläkkeellä olevan hovioikeuden presidentti Erkki Rintalan kirjoitus otsikolla "Suomea ei voi sanoa eturivin oikeus-valtioksi" julkaistiin Helsingin Sanomien "Vieraskynä"-palstalla. Tässä kirjoituksessaan Rintala toi voimakkaasti esiin maamme oikeusjärjes-telmään liittyviä epäkohtia: Rintala kirjoittaa: "Euroopan neuvoston vaatimukset kunnollisesta oikeudenkäytöstä eivät toteudu Suomessa", ja jatkaa "Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on toistuvasti tuomin¬nut Suomen maksamaan kansalaisilleen hyvityssakkoja oikeudenkäyttövirheistä. Virheet ja niistä saadut tuomiot lisääntyvät huolestuttavasti."
Rintalan kirjoituksen keskeiset väittämät ovat seuraavat:
- "Pahinta on kuitenkin, että olemme jättäneet toteuttamatta suurim-man osan niistä suosituksista, jotka EN on antanut kunnollisen oikeudenkäytön takeiksi. Merkittävimmät koskevat tuomareiden ammatillista koulutusta ja tuomioistuinten hallintoa.
- EU:n ja EN:n edellyttämä ammatillinen koulutus puuttuu Suomesta kokonaan. Suomessa tuomarit jakavat oikeutta yleistutkinnolla, jossa niin sanotut tuomariaineet voivat olla hyvinkin vaatimattomassa osassa. Esimerkiksi keskeisessä prosessioikeudessa tuomarilla saattaa olla alin mahdollinen arvosana. Oikeuslähdeopin opetus on tuo-marinvirkaa ajatellen lapsenkengissä.
- Tuomareiden riippumattomuus ja omaehtoinen oikeudenkäytön laadun kehittäminen edellyttävät tuomioistuinten hallinnollista itsenäisyyttä. Periaate on vahvistettu monin kansainvälisin sopimuk-sin. Meillä periaate tarkoittaa, että tuomioistuinten hallinto olisi erotettava valtioneuvostosta ja oikeusministeriöstä. Siihen oikeusministerimme, puoluekannasta riippumatta, eivät ole suostuneet.
- Pahinta EIT:n tuomitsemissa hyvityssakoissa ei ole, että ne suistavat maatamme oikeusvaltioiden takariviin. Suurimpia kärsijöitä ovat ihmiset, joiden oikeutta on loukattu. Loukkauksella voi olla vakavia henkisiä tai aineellisia vaikutuksia koko loppuelämään."
Pian edellä olevan entisen hovioikeuden presidentti Erkki Rintalan jälkeen Helsingin Sanomien "Vieraskynä"-palstalla oli korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelon kirjoitus otsikolla ”Oikeusturva on pantava kestävään kuntoon”. Pauliine Koskelo kirjoittaa: ”Tarvitaan vakavaa kansallista harkintaa, jotta halutun tasoinen oikeusturva pystytään toteuttamaan myös käytännössä.
Muutamia kohtia Wahlbeckin ja Vuorenmaan kirjoituksesta:
- ”Yhteiskunnan voimavaroja ei nykyisellään ohjata riittävästi mielenterveys- ja päihdetyöhön.
- Nykyinen malli ei perustu asiakkaiden tarpeisiin, vaan se on syntynyt ammattikuntien halusta korostaa identiteettiään, asemaansa ja erilaisia lähestymistapojaan.
- Vanhentuneesta mallista on syytä pyrkiä eroon. Sen tilalle pitäisi rakentaa palvelujärjestelmä, jossa kansalaisten ja tarpeet otetaan nykyistä paremmin huomioon.
- Avopalvelut eivät ole kehittyneet toivotusti. Yhtenä syynä voi olla johtajuuden puute; kunnan mielenterveys- ja päihdepalvelujärjestelmä ei ole kenenkään käsissä."
Suomen perustuslain mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä (PL 21.1 §). Pelkkä muodollinen oikeus päästä tuomioistuimeen (access to court) ei siis riitä, vaan yhteiskunnan on taattava kansalaisille myös tosiasiallinen mahdollisuus saada oikeutta (access to justice). Oikeudenmukainen oikeudenkäynti on siis jokaiselle kuuluva perusoikeus.
Mikäli käräjäoikeuden menettely kyseessä olevassa asiassa olisi ollut lain tarkoitusta vastaavaa, olisin selvyyden vuoksi luovuttanut käräjäoikeudelle alla olevan Mikkelin hiippakunnan tuomiokapitulin lakimiesasessori Jyri Klemolan minulle 4.8.2010 lähettämän sähköpostiviestin, jossa hän muun muassa kirjoittaa "Diakoniatyön suunnittelua ja toteuttamista seurakunnassa on kuvattu oheistamassanne kirkkoherra Tanskan kirjeessä 30.12.2009. Diakoniatyön osalta viittaan kyseiseen kirkkoherran Tanskan kirjeeseen sekä oheistamaanne tuomiokapitulin päätökseen 13.10.2009 ja ohjaan teitä ottamaan yhteyttä niihin seurakuntiin, joiden diakoniatyöhön asia kytkeytyy". Kirkkoherra Tanskan kirje ja tuomiokapitulin päätös ovat käräjäoikeuteen toimittamani haastehakemuksen liitteenä olevan tutkintapyynnön liitteinä.
---Alkuperäinen viesti----
Lähettäjä Jyri Klemola
Vastaanottaja 'Jukka Sinivaara'
Kopio [email protected] , [email protected] , 'Pirjo Pihlaja' , 'Seurakuntatoimisto Kotka' , 'Seurakuntatoimisto Kymi' , 'Seurakuntatoimisto Langinkoski'
Lähetetty 4.8.2010 9:34:09
Aihe VS: Puhelinkeskustelu ti 3.8.2010 Jyri Klemola / Jukka Sinivaara Kiitos viestistänne.
Puhelinkeskustelumme ja viestinne pohjalta katson, että teidän on syytä odottaa miten Marttaliiton Kymin piiri arvioi yhteistyön mahdollisuuksia hankkeenne osalta. Diakoniatyön suunnittelua ja toteuttamista seurakunnassa on kuvattu oheistamassanne kirkkoherra Tanskan kirjeessä 30.12.2009. Diakoniatyön osalta viittaan kyseiseen kirkkoherran Tanskan kirjeeseen sekä oheistamaanne tuomiokapitulin päätökseen 13.10.2009 ja ohjaan teitä ottamaan yhteyttä niihin seurakuntiin, joiden diakoniatyöhön asia kytkeytyy.
Jyri Klemola
lakimiesasessori
Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituli
PL 122, 50101 Mikkeli
gsm (050) 636 61
puh (015) 321 6021
Mikkelin hiippakunnan tuomiokapitulin päätöksen 13.10.2009 nro 642 / § 669 allekirjoittajina ovat piispa Seppo Häkkinen ja notaari Leena Silvonen-Jokinen. Kirkkojärjestyksen V luvussa (9.11.2002/1275 v. 2003) on säädetty hiippakunnan hallinnosta. Kirkkojärjestyksen 18 luvun 1 §:n mukaan piispa, kukin hiippakunnassaan, on seurakuntien ja pappien ylin kaitsija.
Piispan tehtävänä on
1) vaalia kirkon ykseyttä ja edistää kirkon tehtävän toteutumista hiippakunnassa;
2) valvoa, että kirkon tehtävään kuuluvia toimia hoidetaan seurakunnissa uskollisesti kirkon tunnustuksen, kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkon vaalijärjestyksen sekä niihin perustuvien määräysten ja ohjeiden mukaan;
3) tukea ja ohjata hiippakuntansa pappeja heidän työssään sekä valvoa, että he hoitavat pappis- ja papinvirkansa velvollisuudet;
4) edistää hyvää työyhteyttä seurakunnissa ja valvoa, että papit ja seurakuntien muut viranhaltijat ja työntekijät ovat oppinsa puolesta nuhteettomia ja käyttäytyvät elämässään kristillisesti;
5) edistää seurakuntien yhteistyötä ja talouden ja hallinnon tarkoituksenmukaista hoitamista sekä valvoa, että näissä toimissa noudatetaan voimassa olevia säädöksiä;
6) suorittaa hiippakunnassa vihkitoimitukset ja virkaan asettamiset tai määrätä muun papin suorittamaan tällaiset toimitukset, jollei 5 luvun 1 §:n 2 momentista muuta johdu; sekä
7) suorittaa muut tehtävät ja päättää ne asiat, jotka kirkkolain ja kirkkojärjestyksen mukaan hänelle kuuluvat.
Näin ollen tämä päätös on edellä tarkoitettu ylemmän viranomaisen päätös, joka määrää päätöksen tarkoittaman viranomaisen Suomen perustuslain (11.6.1999/731) 2 §:n 3 momentin mukaan Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.
Tällä perusteella Mikkelin hiippakunnan tuomiokapitulin päätös 13.10.2009 nro 642 / § 669 on ylemmän viranomaisen päätös, joka velvoittaa sen kohteena olevaa viranomaista, Langinkosken seurakuntaa, tekemään sen mitä tässä päätöksessä määrätään. Tämän päätöksen kohdassa
2. tuomiokapituli ohjaa minua tiedustelemaan Kotka-Kymin seurakuntayhtymältä ja sen seurakunnilta niiden osallistumisesta 22.9.2009 pidettyyn neuvottelukokoukseen, tämän päätöksen kohdassa
4. tuomiokapituli ohjaa minua osoittamaan Langinkosken seurakunnan toimintatietoja koskevan tietoluovutuspyynnön Langinkosken seurakunnalle.
Kymin seurakunnan kirkkoherra Juha Tanska kirjoittaa minulle lähettämässään kirjeessä 30.12.2009 muun muassa seuraavaa: "Tulkitsen viestinne niin, että olette pyrkinyt kiinnittämään seurakunnan viranomaisen huomion tärkeänä pitämäänne asiaan. Koska ette ole Kymin seurakunnan jäsen, ei teillä edustamassanne asiassa ole kuitenkaan aloiteoikeutta Kymin seurakunnan toiminnan suhteen. Koska ajamanne hanke sinänsä on tärkeä, merkitsen viestinne sisältämän asian tiedoksi, kun Kymin seurakunnan toimivaltaiset hallintoelimet pohtivat tulevien vuosien toimintalinjauksia, ennen kaikkea diakoniatyössä. Välitän edelleen asianne tiedoksi seurakunnan viranomaiselle omaan seurakuntaanne, Langinkoskelle."
Kirkkojärjestyksen 4 luvun 4 §:n mukaan seurakunnan ja sen jäsenten tulee edistää lähetystyötä, jonka tarkoituksena on evankeliumin levittäminen niiden keskuuteen, jotka eivät ole kristittyjä. Toiminnasta määrätään tarkemmin kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston hyväksymässä lähetystyön johtosäännössä. Suomen perustuslain 14 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon.
Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen kertoi kirkon maaseutuseminaarin avauspuheessaan 24.10.2009 Kouvolassa muun muassa seuraavaa:
- "Muun muassa edellä kuvaamieni syiden vuoksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkohallitus perusti vuonna 2001 maaseutupoliittisen neuvotteluryhmän vuosiksi 2002-2003. Ryhmän tehtäväksi annettiin käsitellä kirkon näkökulmasta valtion maaseutupoliittista kannanottoa ”Ihmisten maaseutu – tahdon maaseutupolitiikkaa, maaseutupoliittinen kokonaisohjelma 2001-2004”. Lisäksi neuvotteluryhmän tehtävänä oli maaseutua koskevan kirkon toimintalinjan hahmottelu. Ryhmä julkaisi vuonna 2003 puheenvuoronsa nimellä ”Kirkko ja maaseutu”. Siinä oli toimenpide-ehdotuksia kirkon maaseutuohjelmaksi, artikkeleita kirkosta ja maaseudun murroksesta sekä kirkosta keskellä maaseutua ja lopuksi maaseututeologiaa.
- Vuonna 2004 kirkkohallitus asetti kirkon maaseututoimikunnan vuosiksi 2004-2008. Sen tehtäväksi tuli seurata maaseudun kehitystä ja maaseudulla asuvien hyvinvointia kiinnittäen erityistä huomiota syrjäyttäviin kehityskulkuihin ja linjauksiin sekä arvioiden kehitystä kristillisen sosiaalietiikan näkökulmasta. Toimikunta järjesti kolme julkista maaseutua käsittelevää seminaaria. Se laati kokemustensa ja käymiensä keskustelujen perusteella strategiaehdotuksen. Kirkkohallitus hyväksyi kirkon maaseutustrategian keväällä 2008 nimellä ”Kirkon läsnäolo maaseudulla”.
- Maaseututoimikunta asetettiin uudestaan vuosiksi 2008-2012. Tämä toimikunta pyrkii toimikautensa aikana herättämään keskustelua maaseudun asioista järjestämällä maaseutuseminaareja yhdessä hiippakuntien kanssa. Tämä seminaari on niistä ensimmäinen.
- Kirkon keskushallinnon linkki maaseutupoliittiseen yhteistyöryhmään on vakiintunut niin, että kirkkohallituksen edustaja on YTR:n jäsen. Ensimmäisellä kaudella minä olin YTR:n jäsenenä ja nyt jäsenenä on Kirkon maaseututoimikunnan puheenjohtaja kirkkoherra Hannu Komulainen.
- Edellä on jo todettu, että kirkkohallitus hyväksyi keväällä 2008 toimintaa linjaavan maaseutustrategian”Kirkon läsnäolo maaseudulla”. Sen taustalla on kirkon yhteinen strategia ”Meidän kirkko – osallisuuden yhteisö”. Sen mukaan ”Kirkon tehtävä on kutsua ihmisiä armollisen Jumalan yhteyteen, tuoda elämään kestävä perusta ja rohkaista välittämään lähimmäisistä ja luomakunnasta.”"
Nämä piispa Seppo Häkkisen avauspuheessaan mainitsemat näkökohdat vastaavat täysin valmistelemani Kymenlaakson Voimanpesä -hankkeen tavoitteita. Näin ollen Kymenlaakson Voimanpesä -hanke haluaa vastata kirkon kutsuun armollisen Jumalan yhteyteen tulosta.
Tästäkään huolimatta Langinksoken seurakunta ei useista yhteydenotoistani huolimatta ole vastannut minulle asiassa Mikkelin hiippakunnan tuomiokapitulin 13.10.2009 tekemän päätöksen tarkoittamalla tavalla.
Yhteiskunnan olemassaolo ja kehittyminen edellyttää rauhaa ja järjestystä. Tämän saavuttamiseksi ihmisten toimintaa ja käyttäytymistä ohjaamassa on oltava sääntöjä ja määräyksiä, joita yhteiskunnan jäsenet noudattavat. Nämä määräykset on voitava tarvittaessa myös pakolla toteuttaa. Oikeus pakon käyttämiseen voidaan antaa vain julkiselle vallalle. Siksi oikeussäännösten antaminen, oikeusjärjestyksen ylläpito ja oikeusturvan takaaminen kansalaisille kuuluu valtion perustehtäviin. Edellä olevan perusteella on todettava, että kysymyksessä on Mikkelin hiippakunnan tuomiokapitulin päätökseen 13.10.2009 perustuva viranomaismääräys ja asia on tärkeä, joten kyseessä olevan asian selvittäminen on viranomaisasia. Perustuslain 21 §:n nojalla asia on tarvittaessa käsiteltävä tuomioistuimessa ja sitä varten asiaan on myönnettävä minulle oikeusapua hakemallani tavalla.
Kyseessä olevan käräjäoikeuden päätöksen perusteluissa "Käräjäoikeus toteaa myös sen, että ratkaisu, jolla asia haastehakemuksen puutteellisuuden vuoksi jätetään tutkimatta, ei estä Sinivaaraa panemasta samaa asiaa vireille uudelleen uudella haastehakemuksella".
Edellä esittämäni pohjalta olen valmis laittamaan asian uudelleen ja uudelleen vireille. Varmasti ehdin kyllästymättä noin sata kertaa jättämään tässä asiassa haastehakemuksen käräjäoikeudelle, mutta ehkäpä minä jo 105 kerralla alan asiaan kyllästyä. Melkoisen määrän tällä tavalla saisin aikaan viranomaistyötä, eikä sitä voisi pitää edes oikeuden väärinkäyttämisenä. Perustuslain 21 §:n sisältämän oikeuteni saada asiani käsitellyksi asianmukaisesti kannalta katson paremmaksi tavaksi edetä asiassa sen, että hovioikeus palauttaa asian uudelleen käräjäoikeuden tutkittavaksi.
Tätä vieläm viimeistelen!