Suviseurojen ehtoollisjohossa (ruuhkassa) edessäni seisoi nainen jolla oli pienet korvakorut korvissaan. En saanut silmiäni niistä irti. Huomasin, etten kuule Jumalan sanaa, vaan katson korvakoruja. Jouduin taas keskittymään Jumalan sanaan, mutta paljon ehti mennä ohi sieluni. Siirryin lopulta kauemmas naisesta.
Ei niistä ole sellaista hyötyä joka voittaisi tällaisen haitan. Kukapa haluaisi tulla vältetyksi seuraväen keskuudessa.
Toivottavasti ehtoollispappi puhutteli ko. naista.
Ei niistä ole sellaista hyötyä joka voittaisi tällaisen haitan. Kukapa haluaisi tulla vältetyksi seuraväen keskuudessa.
Toivottavasti ehtoollispappi puhutteli ko. naista.
Vastaukset 35
Vanhimmat
voi tokkiisa teitin kaa... korvakorut nyt nayttaa taas puhuttavan hoitokokelaita...
eti hei elama
se Jumalan puhuttelu olikin niissä korviksissa . Näit jotain kaunista . Jospa ne papin sanat ei olleet niin tärkeitä kuin sinun inhimillisyytesi
niin opetettu pelkäämään korvakoruja, että menet niistä aivan sekaisin... Sama pätee moneen muuhun asiaan. Tärkeysjärjestys on todella hakusessa! Pelottelun tähden!
Pikkuasioillakin - kuten pienillä korvakoruilla - voi olla suuri symbolimerkitys.
Korvakorujen käyttö kertoo jotakin kantajansa asenteesta elämään ja itseensä. Korvakoruillahan ei voi peittää kauneusvirheitä tai muutenkaan kaunistaa. Korvakorut ovat minusta kevytmielisyyden osoitus.
Tuo kauhea kevytmielisyys...??? Siis mikä? Voitko tarkentaa.
Taitaa olla pieni "kevytmielisyys" pieni synti kaikenlaiseen ahneuteen verrattuna joka vl-sydämissäkin jyrää.
Rakkaudettomuudesta ja inhimiliisyyden puutteesta puhumattakaan. Jumala ei kyllä mielestäni todellakaan pahennu erilaisesta ja poikkeavastakaan ulkonäöstämme lainakaan! Ja on luonut meidät sellaisiksi, että meille tekee hyvää sekä fyysisesti että henkisesti olla riittävän keveällä mielellä!! Iloisia!!Tietenkään tilanteeseen nähden epäasiallisen paljastava pukeutuminen ei ole suotavaa. Hän katsoo todellakin sydämemme sisään!!! Asuuko siellä itsekkyys, tuomitsevuus, näsäviisaus, ahneus, oman vahvuuden kuori?
Kyllä on ulkokultaista henkeä! Uskomatonta!
Sanotaanko niin, että syvälliset ajatukset ja korvakorut eivät mahdu samaan päähän. Voi olla henkilökohtaista, mutta en osaa ottaa vakavasti ihmistä, joka on ripustanut killuttimia itseensä ja vielä päähänsä.
Vika on kyllä silloin ihan omassa päässäsi. Ihan todellakin. Olet tosi rajoittunut. Elämässä on montaa näkökulmaa ja montaa tärkeää asiaa ja vieläpä limittyvät ihan uskomattomiksi kuvioiksi, värispektreiksi ja ulottuvuuksiksia. Hieman luovuutta peliin. Voit löytää paljon uutta sisältöä elämääsi siten. Voi aueta uusia tärkeitä asioita. Nyt taitavat sinun "syvälliset" totuutesei olla aika yksioikoiset. Taidat elää kovin yksipuolisessa maailmassa ja todellisuudessa.
Voin vakuuttaa, että killuttimet ja paljon muutakin mahtuu samaan päähän! Ennakkoluulot sen sijaan sieltä paljon karkottavat!!!!
Voinee sen sanoa niinkin, että otan tavallista vakavammin sellaiset ihmiset, joilla en huomaa koruja korvissa, enkä kovin huomiotaherättäviä muuallakaan. Ei tietenkään pidä olla nenässä tai kielessä.
Kaikenmaailman koristelua sellainen kynsilakka.
samaan päähän..." Sanoi Kekkonen.
se olisikin niin ajatella, että järki ja tukka eivät pysy samassa päässä, mutta kyllä se minun kohdallani ainakin on niin, että tukattomuus tahtoo syödä sitä järkeä!
Erittäin vähätukkaisena naisena joudun jo mielenterveyteni, ja muutenkin vaatimatonta ulkonäköäni kohentaakseni käyttämään peruukkia jatkuvasti. En ole mitenkään sairas, mutta Luoja on minulle vain tällaisen ominaisuuden antanut.
Olen sopeutunut omaan tilanteeseni kuitenkin melko hyvin, vaikka nuorempana ( peruukittomana ), koin aina olevani muita ihmisiä paljon huonompi ja niin ruma, ettei kukaan halua olla kanssani.
Samoista ovista kuitenkin olen kulkenut, ja kuljen, kuin muutkin ihmiset ja työni olen hoitanut, joskin olen huonommuuden tunteessani jättänyt suuremmin kouluttautumatta, mitä nyt vähän kadun. Ehkä sitä "tukatonta järkeä" olisi voinut riittää muuhunkin kuin nykyiseen työhöni?
Kadehdin hyvätukkaisia naisia kuitenkin välillä. Se kateus onkin mielestäni suurempi synti kuin naisellinen turhamaisuuteni. Myös se on mielestäni synti, jos suree ulkonäköään niin, että muu elämä jää elämättä. Silloin onkin mielestäni parempi yrittää kohentaa ulkonäköään vaikka pienellä meikillä, tai ilahduttaa itseään uusilla korvakoruilla. Luonnonkauniit ovat sitten asia erikseen. He eivät kai kohennuksia tarvitse?
Ja onhan se jo kohteliaisuuteenkin kuuluva asia, ettei naisihminen ole kuin sen entisen vanhan saarnamiehen vaimo, elikkä kuin "ruttuun polettu syylinkä"!
Lienen monen kunnon vl-uskovaisen mielestä silti hepsankeikka ja kauhea syntinen raitavärjättyine peruukkeineni ja korvakoruineni?
Minua ei varmasti hyväksyttäisi vl-yhteisöön tallaisena peruukkipäänä, vaikka esim.moni vl-uskovainen vanhempikin työtoverini on erittäin tarkka viimeisestä vaatemuodista, silmälasien mallista, tai asuntonsa kalustamisesta tyylikkääksi. tms.
Jotenkin tuntuu, että tällaiset korvakoru-ym pikkusynteihin takertuminen johtuu liian pienissä piireissä pyörimisestä. Kytätäänkö siellä seuroissa vain toisia uskovaisia? Mennäänkö sinne myös näyttäytymään, vähän niin kuin teatteriin?
Orjuuttaako seuravieraita esim. muodin seuraaminen ja toinen toistaan hienommat autot pihoilla, vai ovatko korvakorut ainoat olemassa olevat orjanmerkit?
Jos vl-uskovaisetkin jalkautuisivat esim. ulkomaille vaikkapa lähetystyön kentille, he voisivat ehkä huomata, että Jumalan lapsi voi palvella Häntä ja toisia ilolla, vaikka olisi renkaita nenä ja korvalehdet täynnä ja kaikenlaiset käädyt killuisivatkin kaulalla. Eiköhän se ole se sydämen tila se ratkaiseva asia?
ihmisen kun hän avaa suunsa. Usein ulkonäkö voi pettää. Rajujen (vanhojen) tatuointien taakse voi kätkeytyä syvällinen, herkkä, ujo ihminen, jonka ajatuksissa ja teoissa on paljonkin järkeä. Mutta on toki tosi että ensivaikutelmana ei ole oikein positiivinen, sinusta killuttimet ja minusta tatuoinnit!
naurattaa
On, on. Hienoja avauksia on. Vl-väki on jumissa lillukanvarsissa.
........
että tuohon valhepropagandaan kukaan uskoo? Et usko itsekään.
Hyvä yritys kuitenkin.
Pienet korut menettelevät korvissakin, jos niitä varten ei ole tehty reikiä luojan luomiin nipukoihin. Mutta killuttimia ei pidä olla.
Neulanpiston verran pistoa eli reikää luojan luomassa ruumiissa. Mitenkä olet voinut teettää hammasimpantin; ilmeiseti et voi, koska silloin luojan luomaan ikeneen tulee reikä. Sitäpaitsi korvan reijätkin kasvat umpeen, jos korut poistaa. Arpi tosin voi jäädä. Mutta arpihan jää haavaan tehdystä ompeleestakin. Ei minulla ole korvakoruja, enkä sellaisia ole suunnitellutkaan, mutta mutta... Uskon Kristukseen, en korvakoruihin suuntaan tai toiseen. Tulehdusriskin takia en ottaisi minkäänlaisia lävistyksiä yhtään mihinkään. Jotenkin minua kammotta myös ajatus siitä, että jos se tarttuu kiinni johonkin, syntyy ehkä repeämä. Sama kuin en polta tupakkaa sen terveysvaikutusten ja turhuuden takia, mutta ei sekään vaikuta siihen katsotaanko minut uskovaiseksi tai epäuskoiseksi. Kuten ei oikeasti se korvakorukaan. Kun minulla ei ole sellaista koskaan ollut, olenko siis ikäni ollut vanhoillislestadiolainen uskovainen sen perusteella? Ei tietenkään. Miksi sitten toisinpäin.
Minun ajatukseni juonnu lähde uskonnollisista lähtökohdista, koska en ole uskonnollinen ihminen. Juttelenpa vain omista mieltymyksistäni ja ajatuksistani (ennakkoluuloistani?). Ehkä eivät kuuluisi tälle palstalle, mutta kun täällä on puhetta asiasta muutenkin...
Terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät toimenpiteet ovat hyvän tekemistä lähimmäiselle, toisin kuin korvakorut, jotka on tarkoitettu ulospäin näkyviksi. Ne ovat merkki ulospäin, että sydämessä asuu rakkaus maailman koreuksiin.
Syy on siis se sydämen tila, joka saa ne korvkorut laittamaan.
Kaikki muut helistimet ja killuttimet passaa, mutta korvakorut ovat merkki rakkaudesta maailmaan.
= Vl-logiikkaa
"Ne ovat merkki ulospäin, että sydämessä asuu rakkaus maailman koreuksiin. "
Kun katon niitä tavallisia mammoja joita näkee kadulla päivittäin siis oman äitini ikäluokan 70-90 vuotiaiata mummojakin on heillä korvakoruja kun on ollut koko ikänsä. kun heitä vertaa niihin nuoriin neitosiin joita ry:llä näkee niin kummastelen todellakin korvakorujen nostamista keskiöön.
Jos minulla olisi korvakorut olleet käytössä (varmaankin pienet sellaiset) tuskin tekisin niille yhtikäs mitään. Olen ja kuljen omana itsenäni. Sieluni ei ole niisä ulkoisissa kiinni. Ihmisen usko aina siellä ulkoreunalla, jos sen olemassaoloa alkaa mitaamaan tai miettimään sen kautta voinko olla se mikä olen, kelpaanko Jumalalle sellaisena ihmisenä millaiseksi elämä on minut tehnyt. Enemmän minä pidän maailmallisuuden syntinä sitä, että näitä asioita vatvotaan ja ihmisten ajatukset kiinnitetään niihin, kuin että ne jätettäisiin kokonaan huomioimatta.
Siis eivät juonnu uskonnollisista lähtökohdista.
ainakaan meikäläisellä ole minkään arvoinen.
Joten julista ahdasmielisyyttäsi ennemminkin sieltä Ry:n saarnaspöntöstä, kiitos.
Voit pyytää perättömän ja julkisen herjasi julkisesti anteeksi, tai se jää sinun ja Jumalan väliseksi asiaksi. Velvollisuuteni on muistutta sinua ja nyt olen sen tehnyt.
Eikö Lenitallakaan?
korvatonta tunti korvissa korua box
70-luvulla koko Kiimingin siionin saatanalle kerralla!
Karponkin dokumentista löytyy todisteet tästä.
Oliko teillä siellä jollakin siis korvakorut, vai mitä muuta erityisen pahaa olitte tehneet?
ei kai nyt kukaan sentään lähimmäistä vältä korvakorujen vuoksi. Hei haloo.
OLLAAN IHMISIKSI!!!!!!! EIKÖS NIIN VL VÄKIKIN!!!!!!!!!!!!
ota heti...
Olipa vahinko kun joku sekuntti meni jumalansanasta ohi korvien niiden korvakorujen näkemisesen vuoksi, sitä em. sanaa ei kuule kun parituntia viikossa.
Tässä lausuit viisaasti:
"Kukapa haluaisi tulla vältetyksi seuraväen keskuudessa."
Tämä jos mikä on juuri sitä ahdasmielisyyttä, jota lahkoissa harrastetaan. Ei voi kun ihmetellä...
Jokaista kiusaa hänen oma syntinsä...
Ja mikähän mahtoi olla se synti, joka sinua kiusasi niin kovin noissa naisen pienissä korvakoruissa?
Suviseurojen ehtoollisjohossa (ruuhkassa) edessäni seisoi nainen jolla oli pienet korvakorut korvissaan. ** Mitä pahaa siinä on, Raamattuhan käskee naisen kaunistua.
Job 28:1 Hopeallakin on suonensa ja löytöpaikkansa kullalla, joka puhdistetaan;