Minkä ikäisenä olette hankkineet ensimmäisen vauvanne?
Ensimmäinen vauva..
kykyd
34986
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Ä32 I34. ekasta yrityksestä tuli, yhdessä 6v ja naimisissa 3 v ennen yritystä.
Olin 22v kun eka syntyi. Tämä toinen syntyy ensivuoden alussa ja silloin olen kohta 27v.
olen 19-vuotias täytän 20 marraskuussa.
ja lapsen on määrä syntyä tammikuussa. :)
ja Esikoinen siis.
tänään käytiin rakenne ultrassa ja poika tulossa :)
asumme mieheni kanssa yhdessä ja vanhemmat ja ystävät tukena.
Miten kaverisi on ottanut tämän sinun raskautesi? Ovatko miettineet miksi niin nuorena tai jotain muuta vastaavaa? :)
hyvin on kaverit ja ystävät ottaneet asian:) ei me heidän mielestään olla enään edes mitenkään erityisen nuoria. esim.minun suvussani lapset on tehty aina noin 16-22 vuotiaana :)
ja kaikki ovat pärjänneet hienosti.
tottakai joitakin mietityttää että kun mieheni on selkäleikkauksen vuoksi pitkään työkyvytön ja minä opiskelen että miten pärjäämme rahallisesti ja on se meitäkin mietityttänyt,mutta onneksi suomessa on hyvät tuet :)!
että kyllä sitä pienemmälläkin pärjää.
ikinä en olisi aborttia edes ajatellut.
moni minun kaverini on saanut jo ennen minua vauvan joten heilläkin on jo kokemusta :) ! ei tässä enään teinejä olla.
Olen 19-vuotias ja mieheni 25-vuotias, asumme avoliitossa ja heti ensiyrityksellä nappasi, tytär nyt 7 kuukautta. Syntyi 2 kk ennen aikojaan, 1700 grammaa painava tyttövauva tuli. Mutta nyt on kaikki hyvin, neuvolassa jopa ihmetellään kuinka huimaa vauhtia tyttö kasvaa ja osaa jo ryömiä :)
on jo pian 6-vuotias:)
Sain hänet 28-vuotiaana.Mies oli 24-vuotias silloin.
Taitaa jäädä ainoaksi,ellei vahinkoa käy.Silloin vauva saisi tulla.
Mutta ihan ehkäisyä käytetään,kondomia ja joskus varmoja päiviä...
Täytin 29v kahden kk:den päästä rakkaan ainokaisen syntymästä.
Sanonkin aina että yritys on toinen lapseni:)Mutta se on vaan rakas kun
lapsi on MAAILMAN IHANIN!
Ensinmäinen hankittiin 17 vuotiaina :)
melkein 36v.
Ikää 35v ja esikoista odotellaan syntyväksi marraskuussa. Avoliitossa asun pari vuotta nuoremman mieheni kanssa ja yhdessä olemme olleet 7 vuotta.
Keväällä syntyi jolloin olin vielä 34v.
Minä 24v ja isä 25v, eli melko "vanhoina"..
..kai tää oli vitsi.. olihan?
ps. Ensisynnyttäjien keski-ikä on 28v.
Ei ollut vitsi. Omasta mielestäni en ole mikään nuori äiti..
siinäpä ristiriita, nainen kun on hedelmällisimmillään siinä 16-17 ja siitä hiukka ylös päin. suomen ensisynnyttäjät alkaa olee biologisesti katottuna jo aika vanhoja.
Ite "hankin" ekan 23v ja tokan 24v, aikasemminkin olis saanu tulla.
Ekan Saimme kun olimme ä25 ja i26, toinen vuoden päästä ä26 ja i27, jos nyt oo raskaana syntyneen siten , että ä on 27 ja i 28..
Esikoisen sain 19v iässä.
me ei hankittu vaan saatiin. olin 27 kun aloin odottaa isä 30. eikä tarvinnu "tehdä" saatiin kyllä alulle heti kun päätettiin että saa tulla jos on tullakseen ja ajoitus heti ekalla "yritys"kerralla osui nappiin. ajoitettiin niin että molemmat oli käynyt koulut ja äitikin tehdä muutaman vuoden työtä jotta tulot oli vähän järkevämmät lapsia ja omakotitaloja laitella tulemaan. ihan mietittyä siis.
Esikoinen syntyi, kun olin 38v.
Ennen neljää kymmentä saan vielä toisen vauva, viikoja 25.
Odotan esikoistani, jonka syntyessä tulen olemaan 34-vuotias.
Olen kohdannut omassa elämässäni hyvin ristiriitaisia näkemyksiä siitä, milloin nainen on nuori/vanha tulemaan ensimmäistä kertaa äidiksi. Ensimmäinen mieheni väitti, että olin 24-25-vuotiaana ihan liian nuori. Hän olisi ymmärtänyt jotenkin, jos 10 vuotta vanhempi nainen haluaisi jo lapsia. Tulin kuitenkin suunnittelematta raskaaksi ja se päättyi keskenmenoon. Toinen mieheni piti minua liian nuorena vielä yli 30-vuotiaanakin ja sanoi, että neljän-viidenkympin välillä ehtisi vielä hyvin. Mies itse oli jo yli 40. Että mikä kiire tässä vielä on. Nyt neuvolassa minua käsitellään jo iäkkäänpuoleisena ensimmäisen odottajana. Sellaisina kohdellaan itse asiassa paikkakunnasta riippuen joko yli 25-vuotiaita tai yli 30-vuotiaita. Heidät ohjataan raskausaikana ikänsä perusteella suoraan sokerirasituskokeeseen. Olen myös perhevalmennusryhmäni vanhin, vaikka ikää ei vielä omasta mielestäni valtavasti ole.
Vähän kaduttaa, että annoin entisten miesteni määrätä liian pitkälle sen, että tulen äidiksi vasta nyt. Toiveeni oli aina saada useampia lapsia, mutta eipä siinä taida olla enää mieltä, kun lapsirakkaiden kumppanien puuttuessa odotan nyt tätä ensimmäistä yksin enkä välttämättä halua olla sitten nuoremmille lapsille oikeasti aika iäkäs äiti. Raskaus siis alkoi hedelmöityshoidolla ja olen tuleva yksinhuoltaja omasta päätöksestäni. Ei ollut muitakaan vaihtoehtoja. Olisin ollut kuitenkin terveempi ja kaikin puolin jaksavampi silloin alle kolmekymppisenä kuin nyt.
No, elämä ei aina mene niin kuin haluaisi. Lapsen haluaminen tai haluamattomuus näkyy olevan parisuhteissa joskus hirmuinen ristiriitojen aihe. Syynä on ollut omalta osaltani tietysti se, että suostuin aloittamaan suhteita lapsia "toistaiseksi haluamattomien" tai "en tiedä haluanko niitä koskaan" -miesten kanssa. Tiesin varmasti että haluan niitä itse, joten ristiriitojahan siinä vain tilasin suhteeseen. Lapsiasiaan ne myös sitten kaatuivat, koska ei tuollaista ristiriitaa pysty oikein ylittämään muuten kuin jatkamalla eri suuntiin.
Minäkin sain ekan lapseni 34v. ja tuolla makuuhuoneessahan se jo tuutii, meidän 5kk tyttömme.
Hänen tuomalla kokemuksella ajattelen että olisin parhaimmillani tässä pestissä 35vuotiaan elämänkokemuksella, mutta 18vuotiaan fyysisillä kyvyillä. Tai ei muuten, mutta silloin sitä jaksoi valvoa. Lauantai-aamuna saattoi kotiutua reissusta klo 4.30, nukkua 1,5h ja lähteä seitsemäksi töihin. Vähän aamupäivällä väsytti ja oli hutera olo, mutta iltapäivällä oli jo aika normaali olo. Nyt varmaan kuolisi moisessa menossa, jo ennen aamukymmentä ;)
Se on totta että kumppanien haluamiset ja haluamattomuudet vaikuttavat tähän lapsiasiaan suuresti, samoin elämäntilanteet ylipäätään. Ei elämä mene niin että 18v. teen sitä ja 25v. teen tätä. Tai voihan niin suunnitella, mutta voipi päätyä ihan toisaalle poluillaan.
Itse sain esikoiseni 28 v ja silloisessa tilanteessa ei lapsen pitäminen ollut automaattinen päätös. Keskustelin asiasta ensimmäisellä neuvolakäynnillä ja neuvolan kätilö totesi minulle että kyllä se lapsi kannattaa pitää jos suinkin mahdollista, varsinkin kun tuota ikääkin alkaa jo olla...
Sain ensimmäisen 35-vuotiaana ja tuossahan sitterissä mekastaa ja juttelee (3kk). Kiva kuulla että on näin paljon ikäisiäni ensisynnyttäjiä täällä. Luulin jo että olen ikäraihna. :)
esikoinen 18v. tosikko 19v ja kolmas kullannuppu 23v
syntyessä olin 37 ja lapsen isä 39. Tytär nyt 3 vuotias. Toisen lapsen yrittäminen juuri aloitettu:)
21v olin minä ja mies 23v. Nyt odotellaan toista syntyväksi ens vuoden alkupuolelle, ikää meillä silloin 23v ja 25v. Tää oli meille juuri sopiva ikä saada ensimmäiset lapset:)
ensimmäisen syntyessä Ä27 ja I29, toisen kohdalla Ä29 ja I31, kolmatta odotellaan.
Ensimmäisen syntyessä ehdin juuri täyttää 18v, toisen kohdalla 19v, kolmannen kohdalla 20v. itse olen huomannut pienissä ikäeroissa ainakin lasten kannalta etuja, vaikka melkoista hulinaa ensimmäiset vuodet olivatkin. vielä jos sen yhden iltatähden saisi...;)
Eka 17v toinen 20v ja kolmas 23v :)
Olen 31 v. ja odotan esikoista, joka syntyy kun olen 32. Mies saman ikäinen. Mulle ei olis tullut kuuloonkaan yrittää lasta aikaisemmin. Sain opiskeltua hyvän tutkinnon, asua monessa eri kaupungissa, elettyä nuoruuttani kyllästymiseen asti ja nyt mulla on kunnon työpaikka ja hyvä palkka. Haluan tarjota lapselleni kunnollisen kodin ja lapsuuden.
Omassa lapsuudessa oli puutetta ja köyhyyttä ja se oli kamalaa, kun ikinä ei saanut mitään uutta. Tämä lapsi jää meidän ainoaksemme, joten sikälikään ei huoleta vaikka ollaan näin "vanhoja". Jos haluaisin enemmän lapsia, olis varmaan voinut "alottaa" pari vuotta aikasemmin.
Sain lapsen 20-vuotiaana tai täytin pian 21 ja koen kyllä itseni välillä todella nuoreksi mutta hyvin on tämä ensimmäinen vuosi lapsen kanssa mennyt ja todella nopeasti. Ainahan sitä miettii minkälaista olisi jos saisinkin lapsen vasta vanhempana mutta turha sitä on liikaa miettiä, tämä on kuitenkin meidän päätöksemme ja meille paras ratkaisu.
Edelliseen viestiin haluan mainita vain että en minäkään lapsuuttani elänyt rikkaudessa enkä pahemmin saanut mitään uutta ja hienoa mutta olin silti onnellinen ja nyt kun itsekin olen vanhempi olen ymmärtänyt miten omat vanhempani uhrautuivat minun ja sisarusteni puolesta. He tekivät kaiken itse, eivät saaneet pahemmin apuja keneltäkään ja aina jotenkin pärjäsivät. Ovat hieno esimerkki minulle :)
äiti olen ollu,sain ensimmäisen 19.v,21-vuotiaana toisen,joka ei ollu suunniteltu....mut sitten kun olin 25 halusin vielä yhden,ja 26 vuotiaana saimme kaksospojat :) olen nuori,ja lapsia neljä,kuulostaa jopa omassa korvassa hurjalta,mut satumme nauttimaan perhe-elämästä niin ollaan pärjätty,olemme molemmat vielä työssä!!!
Olen tällä hetkellä rv32 3, ja ikää minulla on 35v. ja miehelläni 33v.
Ekan sybtyessä oli 31, mies 37. Toisen syntyessä 33 ja isä 39.
Hyvin ehdittiin. Kolmannestakin haaveilin