Uhrauksia..?

Juttuhan on nyt niin, että me miehen kanssa tavattiin netissä (ihan vahingossa), tuli mahdollisuus tapaamiseen in real life ja näin teimme.. Siitä juttu sitte lähti luistelemaan ja olemme pitäneet yhtä lähes 2 vuotta.

Minä muutin pohjoisesta Suomesta mieheä lähemmäs etelään.. Koitin saada opiskelupaikkaa / töitä, puoleksi vuodeksi sellaista irtosikin. Mutta minulla ei ole täällä etelässä mitään muuta kuin tämä mies; kaverit, perhe & koti pohjoisessa, luultavasti opiskelupaikkakin irtoaisi sieltä hieman helpommin. Alkaa pikkuhiljaa turhauttamaan tämä tilanne, mies ei edes suostu harkitsemaan muuttoapois kotoaan, vaikka hänellä on vakiotyöpaikka, auto, elämä muutenki jeesilleen (mutjuu, nuoria olemme kumpikin, minä 20 ja hän 19).. Ja pk-seudulta on vaikeaa löytää itselleen kohtuuhintainen kämppä, kaksin se olisi helpompaa :/

Tuntuu, että minä olen tässä suhteessa tehnyt niin paljon uhrauksia ja hän ei mitään.. Olen koittanut puhua asiasta hänelle, mutta hän ei osaa tällaisia asioita käsitellä kovinkaan hyvin.. Tyytyy vaan toteamaan että eikös ole kiva kun nyt asutaan näin lähekkäin ja voidaan nähdä millon huvittaa..

Mahtoi olla sekavaa tekstiä, mutta avauduinpahan vain.
0203
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Fizzzzzy kirjoitti:

Juttuhan on nyt niin, että me miehen kanssa tavattiin netissä (ihan vahingossa), tuli mahdollisuus tapaamiseen in real life ja näin teimme.. Siitä juttu sitte lähti luistelemaan ja olemme pitäneet yhtä lähes 2 vuotta.

Minä muutin pohjoisesta Suomesta mieheä lähemmäs etelään.. Koitin saada opiskelupaikkaa / töitä, puoleksi vuodeksi sellaista irtosikin. Mutta minulla ei ole täällä etelässä mitään muuta kuin tämä mies; kaverit, perhe & koti pohjoisessa, luultavasti opiskelupaikkakin irtoaisi sieltä hieman helpommin. Alkaa pikkuhiljaa turhauttamaan tämä tilanne, mies ei edes suostu harkitsemaan muuttoapois kotoaan, vaikka hänellä on vakiotyöpaikka, auto, elämä muutenki jeesilleen (mutjuu, nuoria olemme kumpikin, minä 20 ja hän 19).. Ja pk-seudulta on vaikeaa löytää itselleen kohtuuhintainen kämppä, kaksin se olisi helpompaa :/

Tuntuu, että minä olen tässä suhteessa tehnyt niin paljon uhrauksia ja hän ei mitään.. Olen koittanut puhua asiasta hänelle, mutta hän ei osaa tällaisia asioita käsitellä kovinkaan hyvin.. Tyytyy vaan toteamaan että eikös ole kiva kun nyt asutaan näin lähekkäin ja voidaan nähdä millon huvittaa..

Mahtoi olla sekavaa tekstiä, mutta avauduinpahan vain.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu