Raittiutta takana jo muutamia vuosia ja taas kerran istun yksin viettämässä perjantai-iltaani, eikä ole viikonlopun muillekaan illoille suunnitelmia.
Missä voi raitis nainen (40 ) tavata vastakkaista sukupuolta? En viihdy pitkään baareissa vaikka saatan joskus ystävien kanssa "jatkoille" lähteäkin. Yökerhossa olen ollut tasan yhden kerran raittiuteni aikana. Matkustelen kyllä, mutta en etsi lomaromansseja. Tanssilavoja en harrasta eikä seurakuntatoiminta houkuttele.
Ystäviä, ystäväpariskuntia ja ystäväperheitä on paljon ja ihan hyvin kuluu aika heidänkin kanssaan, ja työ ja harrastukset antavat sisältöä elämään, mutta mahtuisi tähän parisuhdekin. Nettideittailua ei kannata edes ehdottaa, se on kokeiltu ja huonoksi havaittu.
Missä voi raitis nainen (40 ) tavata vastakkaista sukupuolta? En viihdy pitkään baareissa vaikka saatan joskus ystävien kanssa "jatkoille" lähteäkin. Yökerhossa olen ollut tasan yhden kerran raittiuteni aikana. Matkustelen kyllä, mutta en etsi lomaromansseja. Tanssilavoja en harrasta eikä seurakuntatoiminta houkuttele.
Ystäviä, ystäväpariskuntia ja ystäväperheitä on paljon ja ihan hyvin kuluu aika heidänkin kanssaan, ja työ ja harrastukset antavat sisältöä elämään, mutta mahtuisi tähän parisuhdekin. Nettideittailua ei kannata edes ehdottaa, se on kokeiltu ja huonoksi havaittu.
Vastaukset 10
Vanhimmat
etsiä ja ilmoittaa myös omat tietonsa ja hakukriteerinsä. Monille onnistunut.
"Nettideittailua ei kannata edes ehdottaa, se on kokeiltu ja huonoksi havaittu."
Sama juttu minulla vaikka olen mies niin yksinäisyys tuli sen seurauksena kun lopetin kuppiloissa käynnit.Kuten ei myöskään tärppää nuo treffit joissa ilmoitan etten ota kuppia.
islamilaisia maita niin sielä ei raitis nainen jää yksin.
ihmisiä,naisia ja miehiä löytyy harrastusten parista.löytyy ihmisiä vaikka kuulaana syyspäivänä lähdet ilman kiirettä kävelemään puistoon,vähän luonnon pariin.katselet ja kuuntelet luonnon tapahtumia ja kun sopiva mies tulee vastaan nii kysypä, osaisko hän selittää jotain siitä mitä näit.voi olla ihan hoopo juttukin mutta tikusta asiaa ja siitä sitten vaan.
miehet auttavat mielellään hieman tietämättömiä(ja sellaiseksi heittäytyviä) mielellään.
kyllä meitä poikamiehiä riittää.
"Ystäviä, ystäväpariskuntia ja ystäväperheitä on paljon ja ihan hyvin kuluu aika heidänkin kanssaan, ja työ ja harrastukset antavat sisältöä elämään, mutta mahtuisi tähän parisuhdekin"
Minä elän avioliitossa. Meillä ei ole ystäväpariskuntia saati ystäväperheitä yhtään kappaletta.
Ymmärrän miksi tunnet itsesi yksinäiseksi.
Se johtuu siitä että heidän kanssaan viettämäsi aika on loppujen lopuksi paljon paljon lyhyempi
ja pienempi kuin se miten aika kuluu mahdollisen oman kumppanin kanssa joka asuu saman katon
alla kaiket päivät. siinä se syy on.
sekä koirapuistoissa että metsässä ja kesäisin Kaivarissa, Ullanlinnanmäellä, Seurasaaressa, joskus tulee lähdettyä Nuuksioon asti. Tässä lähiympäristössä on paljon ulkonäkötuttuja joiden kanssa vaihdetaan pari sanaa säästä tai koirista tai luonnosta, mutta ainoa miespuolinen "ihailija" on naimisissa oleva mies.
Yhdistystoiminnassa olen aktiivisesti mukana ja kuntoa hoidan uimalla ja kuntosalilla. Tuttujahan noista saa mutta ei mitään sen enempää.
Ei tämä elämä ole hassumpaa näinkään eikä arkisin ehdi ketään edes kaivata, mutta nyt taas kun viikonloppu tulee niin nousee mieleen että olisihan se kiva jonkun kanssa lähteä sienestämään tai vuokrata mökki tai vaikka vain katsella sohvannurkassa elokuvaa.
onkin sieniä noussut ihan rytinällä. jos asuisit( tai minä) vähän lähempänä niin voitais keskustellakin.
sata kilometriä on kuiteski aika paljon.
hyvät harrastukset sulla on ja jos vaihtaa ulkoilupaikkaa niin vaihtuu siinä näkymät.
Muut urheilupaikat ja kirjastosta, ihan mistä vain missä ei alkoholia käytetä voi löytya raittiita tai melkein raittiita vastakkaisen sukupuolen henkilöitä ja niin edelleen. Tanssilavat on hyvä paikka ei niitä tartte harrastaa vaan käy katselemassa olisiko siella fiksija miehiä joska ei liikaa läträä viinan kanssa.
Oma tilanteeni on samankaltainen kuin sinun. Olen nuorehko 30 v. mies ja ollut raittiina vajaat 2 v. Olen saanut huomata, että tässä yhteiskunnassa on yllättävän hankalaa saada selvällä päällä seuraa. Meiltä puuttuu aikuisten ihmisen viinaton seurustelukulttuuri, jossa tuntemattomat ihmiset voisivat kokoontua tapaamaan toisiaan epämuodollisissa merkeissä.
- Nettideittailu on jokseenkin perseestä. Ei tuota tulosta, kokeilipa millaista ilmoitusta tahansa, kuvalla tai ilman, vaikka olen aivan ihmisen näköinen, siisti, kohtuullisen älykäskin. Ilmeisesti noin ikäiseni fiksut naiset alkavat olla kaikki pariutuneet, ja nämä nettiin ajatuneet ovat jotenkin epätoivoisia tai heitä, jotka eivät edes tosissaan halua ketään elämäänsä, sellaiset kriteerit kumppanille on.
- Sinkkutoiminnasta: uskonnottomana ihmisenä en halua olla seurakunnan kanssa missään tekemisissä. Muu sinkkutoiminta tuntuu olevan omalla alueellani jokseenkin kuollutta.
- Harrastukseni ovat luonteeltaan yksilölajeja, lenkkeilyä ja kalastusta, joiden kautta potentiaalisia kumppaneita on jokseenkin mahdotonta tavata.
- Muussa arkielämässä julkisilla paikoilla, kuten kaupoissa, kirjastoissa, kahviloissa tms. seuran löytäminen tuntuu olevan paskapuhetta, sitä ei todellakaan tapahdu kuten elokuvissa. Ihmiset kulkevat toistensa ohitse mitäännäkemättömin ilmein ja ovat kiinnostuneita ennen kaikkia omasta hyvinvoinnistaan.
Mitä jää jäljelle? Baarit. Alkoholistille ei niitäkään, jos sairauttaan ei halua pitää aktiivisena ja etenevässä tilassa.
NIin, miksen hanki harrastusta, jotka ovat perusluonteeltaan sosiaalisempia?
- Miksi hankkisin, jos harraste itsessään ei kiinnosta? En viihdy porukoissa, suurin osa ihmisistä on ekstrovertteja taulapäitä, joita en työn ulkopuolella enää siedä.
vaikka seurustelukumppani olisikin raitis. Itse käytän alkoholia kohtuudella ja mikäli tämä ei häiritsisi toista niin ei siinä mitään ongelmaa olisi.