Kaipaisin asiallisia kommentteja teiltä joilla on lapsia ja opiskelette tai olette opiskelleet.
Aikomuksenani on hakea oikeustieteelliseen ensi vuonna.Nyt olisinki kaivannut vinkkejä kuinka yhdistää perhe-elämä sekä pääsykokeisiin lukeminen.Monet sanovat lukeneensa/lukevansa noin 8h päivässä,mutta itselläni on kaksi pientä lasta joiden kanssa olen kotona joten ei ole mahdollista pitää 8-16 pituisia lukupäiviä.Olisiko käytännön kokemuksia?
Aikomuksenani on hakea oikeustieteelliseen ensi vuonna.Nyt olisinki kaivannut vinkkejä kuinka yhdistää perhe-elämä sekä pääsykokeisiin lukeminen.Monet sanovat lukeneensa/lukevansa noin 8h päivässä,mutta itselläni on kaksi pientä lasta joiden kanssa olen kotona joten ei ole mahdollista pitää 8-16 pituisia lukupäiviä.Olisiko käytännön kokemuksia?
Vastaukset 35
Vanhimmat
Mieti nyt asiaa lastesi kannalta. Kaikenlaisen juristikokemuksen kerääminen asianajotoimiston astianpesukoneen tyhjentäjänä ei kyllä elätä kaksihenkistä perhettä. Muutenhan työtä tällä alalla ei saa, vaikka olisit kuinka pätevä valmistumisen jälkeen.
kyllä äiti ja kaksi lasta tekevät yhteensä kaksihenkisen perheen..
Ensinnäkin hienoa, että on taas yksi joka jaksaaa haaveilla ja ilmeisesti pyrkiä elämässään eteenpäin. -Jos nyt unohdetaan hetkeksi saivartelut siitä, että juristi-tutkinto ei takaa varmaa työpaikkaa (Mikä takaa??) ja takaako se, myös ettei mitään muutakaan odottamatonta ja ei toivottua ikinä satu? Hieman asiallisemmin kyllä meillä suomessa on tällähetkellä juristeista, kuten monesta muusta vielä suurempi ylitarjonta korkeasti koulutettuja... Ja jos vielä nyt ohitamme puheet siitä, että lapset ovat vain kerran pieniä -en kyllä tiedä joko he ovat saavuttaneet sen verran kypsyyttä, että nukkuvat yönsä ilman useampaa heräämistä, tai kulkevatko "jo" omilla jaloillaan .., mutta menkäämme asiaan
Aluksi mieti mitä elämässäsi on tärkeätä. Tulipas suureellinen jatko (/aloitus), mutta tarkoitan sitä, että on hyvä mieltää, mitkä asiat ovat itselle oikeasti tärkeitä, sillä valmistautuessa pääsykokeisiin useimmat joutuvat raksimaan pois kalenteristaan vähemmän tärkeitä asioita. Ja sitten on niitä, oita meidän jokaisen on hyvä ja usein välttämätön tehdä mieluiten päivittäin. Kuten hyvä ystäväni sanoisi kyse on elämisen rytmittämisestä. Kärjistäen: ilman tv:n saippuaoopperoita selviää kuka vain parikuukautta, mutta syödä ja nukkua pitää jokaisen parinkuukauden aikana.
Eli huomaa myös mahdolliset luppoajat, kuten kuinka paljon käytät esimerkiksi aikaa television katseluun? Teetkö itse jokapäivä ruoan alusta, vai voisitko tehdä samalla kertaa useamman päivän annokset? Mihin aikaan käyt nukkumaan? Voisitko herätä ainakin muutamana aamuna aikaisemmin lukemaan? -mitä teet "omana aikanasi" ylipäätääni? (Kai joku muukin välillä lapsistasi huolehtii, kuin vain sinä? Jos ei nyt niin ainakin tulevaisuudessa..)
Tarkoituksena on siis etsiä ennenkaikkea sinulle aikaa pääsykoekirjoille, sillä niiden opetteleminen on "se juttu" millä oikeustieteellisenn ovet aukeavat.
Eli (viitaten jo edellä kirjoittamaani) pääsykokeisiin valmentaumisessa mielestäni olennaisinta on säännölisyys. Ja se, että pyrkii kohti tavoitettaan. (_Tyhjän saa pyytämättäkin!)
-Säännölisyys tulee esiin siinä, että pyrkimisen voi ottaa, ikäänkuin projektityönä, tai urheilu suorituksena; ei ole mielekästä ajatella, että lukee yhden kuukauden aikana (kärjistäen) 24/ 7h -päiviä mieluummin alussa vähän ja loppua kohden kasvatten vauhtia.
Aluksi voi olla ihan hyvä jos vaikka aloittaa vain selaamalla kirjaa ja kuten jo edellä mainittu ystäväni sanoisi yksiparhaista osista kirjaa kuin kirjaa on sen sisällysluettelo, eli vaikka pääsykoekirjat usein odotetaan pääsykokeessa osattavan ulkoa, niin järjen käyttö ei ole kielletty. Sisällysluettelo on myöhemmin oiva apu kerratessa asioita. Mutta varo jäämästä kiinni vain osiin kirjoista. kokonaisuus ennen kaikkea. (Kokonaisuus koostuu palasista eli vaikka jokin aia ei heti loksahtaisi, niin se saattaa avautua kun jatkaa lukemista eteenpäin).
Toisinaan saattaa olla helpotusta jos yrittää piirtää itselleen asioita. (Ovatko mind-mapit tuttuja?) Kirjassa olevat käsittet ja termit kannattaa opetella, juuri, niin kuin ne on kerrottu kirjassa, jotta niitä myöhemmin osaa käyttää _oikein_.
Esimerkiksi Saarenpää jakaa [oikeuskäsitteen] itsemääräämisoikeuden seuraaviin viiteen keskeiseen osaan, jotka ovat Oikeus sisäiseen vapauteen, oikeus ulkoiseen vapauuteen, oikeus kompetenssiin ja oikeus valtaan ja oikeus tietoon. - Edellä oleva lista ei ole varmastikkaan tyhjentävä, muistan itse mahdollisesti vain osan juuri nyt mutta se auttanee ymmärtämään sitä kuinka meillä on arkikielessä olemassa termejä ja/ tai käsitteitä, joihin oikeustiede pyrkii liittmään oman sisältönsä.
Käsiteenä _Itsemääräämisoikeus_ joka on siis lyhyesti sanottuna "se" oikeuskäsite ja tai ajatusmalli, jota tarvitaan kuvattaessa liittymistämme ympäröivään yhteiskuntaan.
kirjoittamani esimerkki ei ollut aivan rautalangasta väännetty, mutta ehkä se sai sinut ymmärtämään sen, että moni arkipäiväisessä kielenkäytössä oleva termi tai käsite saa vain usein laajemman merkityksen juridiikan kautta. Toinen esimerkki voisi olla vaikkapa, että jokaisella ihmisyksilöllä on oikeus nimeen tai nimiin (etu -ja sukunimeen) jokaisella meistä on varmasti käsitys siitä, mikä on sopiva nimi vaikkapa etunimeksi, kuitenkin "yhteiseksi parhaaksi" on olemassa myös nimilaki, joka antaa puitteet siitä, millaisen nimen voimme saada itsellemme esimerkiksi sukunimeksemme; sen sijaan että jokainen voisi aivan vapaasti kaikkina aikoina valita itselleen sopivan sukunimen, (tänään virtanen huomenna korhonen joulukuun kuudentena mannerheim..) Elämä kun luultavasti kävisi paljon hankalammaksi, jos nimemme olisi joka päivä erilainen...
Ei juridiikka ole mitään salatiedettä ja luulempa, että moneen luonnontieteen tai taiteiden koulutusohjelmaan on paljon vaikeampi päästä. Mutta sellaisia ei kannta miettiä silloin kun on itse hakemassa vaan keskittyä omaan suoritukseen.
onnea tulevaan!
"Poromies" kommentistasi :)
Olen toki punninnut asiaa monelta kantilta ja niinkuin sanoit - mikään tutkinto ei takaa varmaa työpaikkaa. Mutta uskon myös, että unelmiaan on tavoiteltava ja oikeustieteellinen on omalla kohdallani yksi sellainen.Enkä kuvittele mitään liian ruusuisia kuvitelmia alasta,vaan olen aidosti kiinnostunut juridiikasta,todella mielenkiintoista (iltalukemiseni koostuu alan kirjallisuudesta). Ideaali tilanne toki olisi se, että opiskelut olisi suoritettu ennen lapsia, mutta elämässä aina kaikki ei mene käsikirjoituksen mukaan joten näillä mennään nyt :)
Kiitos vielä - vastatuksesi oli aikalailla tyhjentävä ja valoi uskoa tulevaan :)
Valitat, että olet kotona ja on vaikea lukea. Mutta muut ihmiset ovat pitkät päivät töissä ja lukevat myös pääsykokeisiin, tai jo kirjoilla yliopistossa lukevat tentteihin päivittäin.
Itlalehdessä oli väittämä että Nokian uusi tj Elop tekee päivässä 27 tuntia työtä. En kovin uskoisi, kun miehellä on 5 omaa lasta ja lisäksi hankittu 1 adoptiolapsi Kiinasta. Tuo lapsiluku ja adopitolapsen hankinta viittaa siihen, että mies istuu enimmäkseen kotona perheensä kanssa ja hänellä on paljon vapaa-aikaa perhelleen ja lapsilleen.
Ainakin suomalaiset johtajat yleensä istuvat työaikana pyörittämässä lapsiperheiden arkea ja työpaikalla ollaan erittäin lyhyitä päiviä. Jos on leimauspakko, sitten kävellään vain leimauskoneellle jasieltä takaisin autoon ja kotiin. Sitten jälleen illalla tullaan leimauskoneelle tai puoleksi tunniksi näyttävästi näyttämään paikallaoloaan.
Elop tekee päivässä 2t tuntia töitä ja 9 päivää viikossa. Sä olet 2 lapsen kanssa kotona ja et saa mitään aikaan?
Minä en huomannut, että aloittaja "k" olisi valittanut, että lukeminen olisi hänelle hankalaa tai, että hän ei saisi mitään aikaan. Sen sijaan hän kyseli vinkkejä, kuinka "yhdistää perhe-elämä sekä pääsykokeisiin lukeminen."
Luulisi ymmärtävän yksinkertaisemmankin, että kaikilla ei ole mahdollisuutta, saati aina edes halua paneutua pääsykoekirjojen opiskeluun satapprosentisesti, jos on jo perhettä tai mukana työelämässä. Typerää on alkaa kilpailemaan siitä, että kumpi on vaikeampaa (kodinulkopuolisten) töiden ohella pääsykokeisiin lukeminen vai se, että on, ehkä "vain" kotona lasten kanssa. Molemmissa on puolensa.
Luulempa, että jokainen joka on elänyt vähääkään pidemmän ajan lasten kanssa lähinnä kodinpiirissä ymmärtää sen, että pienikin uusi virike, tai vinkki joka auttaa jaksamaan on tervetullut.
Tämä ei tarkoita sitä kotielämä olisi virikkeetöntä tai arvotonta. - Päinvstoin! Kodin "taikapiiri" saattaa olla niin mukaansa tempaava, ettei hetkeen pysty ajattelemaan mitään muuta. Ja olen kuullut, että monelle tulee melkein syyllinen olo kun ajatteleekin "omaa -elämää" jossa ei ole lapset kiinni. Ja kun sitten voi, niin on jo melkein hukassa. pelkää että päivässä ei tunnit riitä ja "unohdetaan" että lapset kasvavat ja pikkuhiljaa hekin alkavat pärjäämään itsekseen ja voivat mennä vaikka tarhaan osaksipäivää ja/tai lapnset alkavat "vain"nukkumaan suurimman osan yöstä ilman useita öisiä kitinöitä.(..)
Pientä lohtua kyllä on siitä, että on suunnilleen samassa tilanteessa olevia vanhempia, mutta muiden elämää ei voi elää. Ja sitäpaitsi milloin, niitä lapsia oikein pitäsi saada tehdä?? Sitten kun on suorittanut opiskelut ja uraa tehty niin pitkällä, että asuntolaina on maksettu?? Ainakin pääkaupunköissä seudulla moni lapsi jäisi syntymättä, silloin.
Toki jos ja kun on lapsia "jo" opiskeluaikana saatuna, niin vaikka saisi täydet lapsilisät opintotuen päälle, niin taloudellista tarkuutta tarvitsee enemmän ja monesta opiskelumenosta voi joutua luopumaan.
Toisaalta ei elämä ole "vain" maksamista ja ostamista. uskoakseni maailman parhaat asiat ovat usein ilmaisia ja/tai ainakin sellaisia, joita ei [pelkästään] rahalla saa.
Yhtäkaikki minusta on hienoa, että ihmiset pyrkivät elämään eteenpäin ja uskovat omiin unelmiinsa.
Ei lasten saanti saa tarkoittaa sitä, että omasta elämästä pitäisi luopua. Tai, että jos ei ole koulutuspaikkaa ennen lasten saamista, niin pitäsi astua syrjään ja katsoa, että minusta ei voikan sitten enää tulla opiskelijaa.
Yhtä typerää on ajatella, että jos on päätynyt työelämään -lasten saannin jälkeen tai vaikka kokonaan ilman lapsia - ei lasten saanti ole mikään mitta! - Niin pitäisi ajatella, että se mitä tekee olisi ainoa työ, mitä olisi lupa, oikeus ja velvollisuus tehdä maailman loppuun asti. Ja, jos, sitten joutuisi työttömäksi, -syystä tai toisesta-. niin loppuelämänsä voisikin odottaa ihmeitä. Tai ainakin käyttää työttömänä-oloaika maailman matkantkailuun, oopperan ja viinien harrastamiseen. Samalla tietysti muistaen käydä istumassa lähipubissa ja seurata Salkkareita ja big brotheria/ enenmmän muiden elämää kuin omaansa.
Voi apua...junan tuoma poromies oli siis ainoa joka ymmärsi mun alkuperäisen viestin...ainoa joka osasi lukea...
En ole valittanut ettenkö saisi mitään aikaan - kysyin vaan nimenomaan niitä teidän ( ihanien kanssa ihmisten) vinkkejä siitä kuinka te olette yhdistäneet opiskelun ja perhe-elämän.Ja se mitä sanoin,etten voi pitää 8-16 pituisia lukupäiviä, tarkoitti vain ja ainoastaan sitä että haluan viettää aikaani myös lasten kanssa. Tästä syystä olisin kaivannut niitä käytännön esimerkkejä teiltä jotka jo olette saman kokeneet. Mulla on vakituinen työpaikka, ei ole siitä kyse vaan nimenomaan juuri unelmien toteuttamisesta.
Poromies on kyllä hienosti osannut kiteyttää tämän asian - kiitos sinulle :)
Teille muille vaan, että hieman tarkkuutta tohon luetun ymmärtämiseen.
Hei,
Eli itse pyrin, ja pääsin sisälle vuonna 2009. Olen kolmen lapsen yh. Tuolloin nuorin lapsi oli reilu vuoden ikäinen, joten hän oli kotona kanssani, kaksi vanhinta laitoin päiväkotiin pääsykokeisiin lukuajaksi.
Nuorin lapsi oli kesäkuun loppuun asti puistotädillä ma-to välisen ajan aamupäivällä n. klo 9-12 välisen ajan.
Aamulla vein vanhemmat lapset (6 ja 3-vuotiaat) tarhaan ennen yhdeksää, pienempi puistotädille, minkä jälkeen aamupäivän luin/tein tehtäviä, puolen päivän aikoihin hain nuorimman puistosta, söimme yhdessä, minkä jälkeen nuorin meni päiväunille, minkä ajan jälleen luin. Kun nuorin heräsi päiväunilta, söimme välipalan, ja haimme vanhemmat lapset hoidosta, ja vietimme yhdessä aikaa iltaan asti. Lapset menivät nukkumaan yleensä viimeistään kahdeksalta, minkä jälkeen jatkoin lukuja.
Ja ehdin kyllä pitämään muutaman vapaapäivänkin, ja katsomaan illalla telkkariakin, jos lukemiset eivät aina inspanneet, mutta kyllähän siinä hieman priorisoimaan joutui asioita. Itselle tuolloin tärkeintä oli lapset ja pääsykoe, joten mihinkään siivoukseen yms. kodin töihin en juuri uhrannut aikaa, samoin ystävät jäivät vähemmälle, lähinnä muita perheellisiä tapasi illalla, kun lapset olivat hereillä. Mutta eihän tuo aika ole kuin pari hassua kuukautta, joten sen kyllä jaksaa.
Viimeisen 9 päivän ajan ennen pääsykoetta lapset olivat isällään, jolloin sain rauhassa keskittyä asioiden kertaukseen, tästä kiitos myös eksälle.
Ja ei ole kaduttanut, tekisin saman uudestaan. Opinnot ovat lähteneet hyvin sujumaan, ekan vuoden ajana nuorin oli kotihoidossa (kiitos mm. HYY:n lapsiparkille, jossa oli muutamien luentojen/tenttien ajan) kaksi vanhinta oli päiväkodissa. Nyt siis kaksi nuorinta on tällä hetkellä päiväkodissa, vanhin aloitti koulun, joten opiskeluille saa pyhitettyä enemmän aikaa.
Toivottavasti kertomuksestani oli apua sinulle, olen sen joskus aiemminkin muistaakseni tänne laittanut, kun joku kyseli, mutta en jaksa lähteä etsimään linkkiä siihen.
PS. Ai niin, en muuten ollut ainoa "lapsellinen" päästessäni sisälle, enkä edes ainoa kolmen lapsen äiti...
Täällä myös eräs tänä vuonna sisään päässyt kahden lapsi äiti :) Kotona hoidin muksut ja kävin viikonloput töissä, iltaisin lueskelin ja kävin valmennuskurssilla (suuret kiitokset tästä ihanalle miehelle ja isälle joka otti suuren vastuun lapsista ja kodin hoidosta tämän muutaman kuukauden ajan :) ). Ensimmäistä kertaa pyrin ja loppupeleissä yllätyin, kuinka "helpolla" sisään pääsi, kun en todellakaan pystynyt täysin keskittymään vain pääsykokeisiin lukuun, ne olivat vain yksi osa kevään puuhista :) Muutaman kerran luin alueen läpi, yhden kerran näistä kunnolla (alleviivauksia, merkintöjä sivun reunaan tärkeimmistä asioista yms ajatuksen kanssa) ja kaksi muuta kertaa nopeammin. Valmennuskurssilla olin ja pidin sitä hyödyllisenä, mutta varmasti ilmankin voi sisään päästä jos vain itsekuria yksin opiskella ja opetella asiat riittää :) Ehdottomasti suosittelen hakemaan, eipä tarvitse ainakaan katua myöhemmin ettei edes kokeillut! :)
Tietysti äidit ovat erilaisia, toiset pystyvät keskittymään kotityön ja lastenhoidon ohessa, mutta en itse pysty mitenkään käsittelemään abstrakteja pitkiä lukualueita lasten kanssa ollessani, joko asioita menee ohi, tai ärähtelen lapsille. Luin pääsykokeisiin isoissa lukusaleissa, muut hoitivat lapset, ja luen edelleen tentteihin sillä tavalla. Missään tapauksessa älykkään ja sivistyneen ihmisen ei tarvitse lukea 8h/päivä, noin 4-5h oikeasti tehokasta aikaa riittää vallan mainiosti. Käytä apunasi mind mapiä, tee listoja, testaa itseäsi, eli älä pelkästään paahda ulkoa. Mutta suosittelen lastenhoitoavun hankkimista, jotta homma ei mene puihin. Joudut joka tapauksessa sisään päästyäsi tekemään aloitusopintoja, jotka onnistuvat vain paikalla käymällä, joten voi olla hyvä "ajaa lapset sisään" päivähoitojärjestelmään jo nyt esimerkiksi osapäiväpaikkojen avulla. Päivähoidon aloittaminen on lapsellekin aina shokki.
Ajankäyttö on ikuinen ongelma, erityisesti työelämään siirtyessä. Varsinkin asianajo- ja konsulttiala työskentelee iltapainoitteisesti ja yli yhteiskunnan normaalin 7,5-8h/päivä, joten lasten haku normaalistakin päivähoidosta ja tavallinen lapsiperhe-elämä tulee olemaan vaikeaa. Kannattaa miettiä asioita pidemmälle kuin vain sisäänpääsyn kannalta. Ottaa selvää opiskelun vaativuudesta ja todellakin tuosta työelämä-puolesta.
Pyrin Helsinkiin -08 kun lapseni olivat 2kk, 2v ja 4v, kaikki siis kotihoidossa. Kirja oli kädessä aamusta iltaan samalla kun tein muita hommia, televisio, lehdet ja muut kirjat olivat pannassa nuo kuukaudet, mies tietysti oli paljon lasten kanssa. Valmennuskurssi etänä. En kyllä tällä konstilla päässytkään sisään (pisteitä 42) mutta suoritin samalla lukusysteemillä opintoja JOO-oikeuden kautta. Uudestaan en ole ainakaan vielä jaksanut yrittää :)
Hei! Me kaikki ollaan melkein 100%:sesti töissä, mikä tarkoittaa sitä, että puolet päivät yliopistoslla ja puolet pävästä töissä, joten lukuaikaa on mahdotonta saada riittävästi kasaan. Ei aikaa jää siivomiselle kotona eikä telkkarien edessä lojuumiseksi, puhumattakaan kauniin sään nautiskelusta ulkona.
Sä itket, että olet päivät pitkin kotona ja saat lapsiesi kanssa pyörittää kotiarkea.
Se on sitten se hetki, kun saat niitä lapsia, niin asia alkaa valkenemaan. Lasten kanssa oleminen ei useimmissa tapauksissa ole ihan samanlaista kuin sinkun oleminen kotona, tai edes työnteko. Se uuvuttaa täysin, koska koko ajan on toimittava ainakin kahdella tasolla aktiivisesti. Useimmat äidit huokaisevat helpotuksesta päästessään takaisin työelämään ja nauttivat työelämän rentoudesta, vaikka huomaavat samalla tehokkuutensa kasvaneen. Kotona oleminen lasten kanssa on todella harvalle rentoa hengaamista.
"Kun" saat lapsia? Miten niin kun? Jotkut ovat katsos tarpeeksi fiksuja ja tajuavat olla hankkimatta niitä. Saa rentoutua töissä ja etenkin siellä kotona...
teinix siellä uhoaa.
Elämä opettaa aikanaan..
Kirjoitin tuon viestin, enkä ole teinix, vaan kolmenkympin korvilla ja olen aina ajatellut samoin tästä asiasta, joten elämä on jo opetuksensa opettanut :) Vapaaehtoinen lapsettomuus on loistavaa!
Lapset 2v ja 4v. Onnistuu hyvällä suunittelulla. Opiskelin ja tein koko ajan töitä. Unesta tosin jouduin nipistämään. Juhlapyhät menivät lukiessa. Oma motivaatio vaikuttaa paljon. Muutamassa työssä tullut vastaan kun lapset täytyy hoidostakin hakea. Kartota kaikki mahdolliset tukiverkostot ja hanki hoitoapu aikavälille, jolloin olet virkeimmilläsi muistin kannalta. Perheen ja juridiikan yhdistäminen on mahdollista ja suotavaa. Muutama työpaikka on livennyt sinkuille,mutta hyvä niin. Työssä kun pitäisi viihtyäkin jos meinaa siellä kauan aikaa olla:) Olen oppinut ottamaan pienet unet ja jatkamaan lukemista. Kannattaa tehdä itselleen kokonaisuuksista selkeä aineksen punainen lanka. Lämmin kannustus sinulle ja suunitelmillesi.
Teille äideille kannustavista vastauksista :)
Muut kommentit jätän omaan arvoonsa....
Pääsykokeisiin lukemisesta en osaa sanoa sillä sain esikoiseni vasta ekana opiskeluvuonna oikiksessa, mutta siitä eteenpäin voin kertoa kokemuksistani. Kävin kyllä töissä samaan aikaan joten sen voin todeta ettei siihen aamusta iltaan lukuja tarvita eikä edes jokapäiväisiä. Arvioin että luin 5 päivänä viikossa n. 6 tuntia päivittäin. Joka ainoa viikko pidin 2 vapaapäivää luvuista paitsi pari viikon ajan ennen pääsykoetta.
Koko opintoaikani pidin lapset kotihoidossa. Yh en ole mutta puoliso teki pitkiä työpäiviä ja työmatkoja joten ei juuri lastenhoitoon osallistunut. Aamulla kävelimme puistotädin luo jolloin sain 3 tuntia lukuaikaa yksin. Lisää lukuaikaa sain illalla lasten mentyä nukkumaan ja päikkäriaikaan. Kun esikoinen ei enää nukkunut päikkäreitä laitoin tarvittaessa lastenohjelmat pyörimään siksi aikaa. Ei kannata potea siitä huonoa omaatuntoa. Meillä katsotaan tv:tä normiperhettä vähemmän mutta tähän tv on hyödyllinen. Ja ellei tv:n katselu ole jatkuva tapa on se myös kiinnostavampi kun ruudun äärelle vihdoin pääsee ja lapsi jaksaa katsoakin sitä ohjelmaa ja äiti saa oikeasti lukuaikaa.
Lastenhoitoapua kyllä tarvittiin esim. tentissä käymiseen ja kieliopintoihin joissa pakollinen osallistuminen 75% tunneista. Lapsia piti tuolloin satunnaisesti joku ystävä tai mamman ystävä tms eli täysin ilman apua ei pärjää koska joskus on pakko yliopistolla käydäkin. Tietysti osa-aikainen tarhapaikkakin hyvä tähän kohtaan kun ainakaan puistotoiminta ei osu tenttiaikojen kanssa kohdilleen. Kävin myös vapaaehtoisilla luennoilla välillä ystävien avulla sekä puiston aikaan. Kurssikaverini kävi työssä opiskelun ohella ja vuorottelimme luentoja ja vaihdoimme muistiinpanoja. Varsin nopeasti oppii millä luennoilla kannattaa käydä ja mitkä voi suosiolla jättää väliin ja lukea vain tenttikirjat.
Sitä alkoi myös oppimaan että saman lukumäärän sai aikaan 4-5 tunnissa äitinä kuin sinkkuna 8 tunnissa. Ajan oppi käyttämään tehokkaammin kun oli pakko. Ennen lapsia kun pakkoa ei ollut lukuhetkiin mahtui aina jääkaapilla käymistä ja hanojen kiillotusta.
Valmistuin 2006 ja töitä sain heti ja kun halusin toisen työpaikan onnistui sekin heti. Lastenhoito-ongelmat eivät ole työhaastatteluissa tulleet edes puheeksi. Päinvastoin olen saanut positiivista kommenttia ahkeruudestani ja tehokkuudestani kun pitkä kotiäitiyteni opiskelun kanssa yhtaikaa on tullut esille. Lisäksi työnantajat eivät varmasti 4 lapsen äidin kohdalla pelkää tulevia äitiyslomia josta syystä sinkkuja naisia alallamme valitettavasti jopa syrjitään! Olen erittäin onnellinen uravalinnastani. Opetan ja pidän omaa toiminimeä siinä sivussa. Kotona olen aina klo 16 aikaan. Ehkä kerran viikossa teen illalla töitä kotona lasten mentyä nukkumaan ja joskus harvoin lastenkin nähden. Olen oppinut tekemään töitä lasten melusta huolimatta. (Tentteihin en näin pystynyt lukemaan vaan silloin piti odottaa sitä hiljaista hetkeä.) Iltoihin mahtuu vielä harrastuskuljetuksia ja ystäviäkin aina välillä. Juristin työn ja perheen pystyy aivan hyvin yhdistämään!
Minulla on myös perheellisiä juristiystäviä. Osa heistä tekee pitkää päivää, suurin osa on illat normaalisti kotona. Pitkää päivää tekevät tuntuvat sitä kyllä ihan vapaaehtoisesti, kunnianhimoisesti tekevän. Varmasti on niitäkin jotka haluaisivat olla enemmän kotona mutta niinhän on muillakin aloilla.
Pääsykoevalmennukseenkin on mahdollisuus mennä viikonloppuisin jos haluaa. Esim. Eximialla on viikonloppukursseja. Ei kuitenkaan mitenkään välttämätöntä. Lukemalla pääsee kyllä sisään. Joten tsemppiä sulle ja muista lukea kaikki vapaat hetket tehokkaasti! Tämä kaikki on mahdollista äideillekin:) Itse olen onnellinen niin perheestäni kuin työstäni ja elän omaa unelmaani.
Ja sille yhdelle valopäälle: 5+1=6. Ei adoptiolapsi ole mikään lemmikkieläin joka luetellaan muista perheenjäsenistä erillään. Itselläni on 4 lasta, sekä biologisia että adoptoituja. Kaikki omia. Jos nyt lasta ylipäätään voi omistaa.
Onnistuimpas muistamaan tämän viestiketjun, jota ennen Joulun pyhiä luin.
Ja luen nyt uudelleen hakeakseni tukea, kun tuntuu, että pää hajoaa ja on aivan maitohapoilla...
Olisi kiva kuulla, jos joku jaksaisi kertoa, miten teillä perheelliset/ lapselliset luvut on tähän asti on sujunut? Vai onkohan tämä väärä aika huhuilla täältä asiallisia vastauksia kun olette kuitenkin nenä kiinni kirjoisssa :)
No ei ainakaan enää tarvinne odottaa ylioppilaskirjoitusten tuloksia, mitä nuoremmat hakijat; kirjoituksista kun saa "hieman ekstraa" pääsykokeisiin; ) - En kyllä ymmärrä miksi oikiksessa joutuu lukemaan niin paljon jo pääsykoevaihheessa.
Mutta kuten sanottu mielenkiinnolla ja vaetaistukea(kin) hakien olisin kiinnostunut kuulemaan kuluvan kevään tunnelmia:
Onko kaikki mennyt suunnitelmienne mukaan? Onko tullut odottamattomia yllätyksiä? Millaisia?
Pääsykokeessa nähdään!
Hei Kaikki Vanhemmat Ja Lapselliset/ Laps(i)en Äidit Ja Isät
pääsykokeet takana ja tulokset tulleet jo jonkin aika sitten!
Millaisen päätöksen urakkanne sai? Tuottiko pääsykokeisiin pänttääminen tulosta ja miltä nyt tuntuu??
Hei! ei todellakaan mahdotonta päästä sisään vaikka lapsia! itselläni luku-urakan aikaan 6 ja 1- vuotiaat lapset molemmat kokopäiväisesti kotona. Rankkaahan se lukeminen oli, mutta kyllä siitä selvisi :) itse tein vain "pakolliset" asiat lukemisen aikaan. Eli tein ruuat, kävin kaupassa jne...muuten luin. ja periaatteessa joka paikassa voi lukea, eli käytiin puistoissa yms, ja itse luin samalla. sain myös lukuaikaa sillä että pakotin itseni heräämään 05 ja sain luettua 3-4 h ennenkuin lapset heräsivät. Se on mielestäni ihan omasta ajankäytöstä kiinni. jos todella sisään haluaa, sitä lukuaikaa repii mistä tahansa :) ja rautaisen keskittymiskyvyn saa ainakin hommattua kun pakottaa itsensä keskittymään vaikka lapset mölyää taustalla :D ja tietysti, aivan mahtavalta nyt tuntuu kun kuukauden päästä alkaa opiskelut alalla mistä on haaveillut. Eli jos päätät hakea, kovasti tsemppiä ja päättäväisyyttä :) välillä tekee mieli luovuttaa vamasti luku-urakan aikana, mutta kova työ palkitaan ja kun hyväksymiskirje tulee postissa, ei harmita enää mikään :)
Onnea sisäänpäässelle! Mille paikkakunnalle pääsit?
Ja kommentina, aikaisemmin olleisiin viesteihin, itse hain ja pääsin oikeustieteelliseen kolmen lapsen äitinä, ja voin kyllä sanoa, että osa-aikatyön ja opiskelun yhdistäminen se, että lapset päivähoidossa, on paljon iisimpi yhdistelmä kuin kolmen pienen lapsen kanssa kotiäitinä oleminen ;)
Onnittelut täältäkin sisäänpäässeille!
Tämän viestiketjun viestit antavat hurjasti potkua ainakin minulle ensi kevään luku-urakkaa ajatellen. Nyt olen tässä aikani kuluksi tehnyt valmisteluja lukuaikataulun/ päivärytmin muodossa ja lapsenhoitojärjestelytkin ovat osittain jo paketissa. Tietty valmennuskurssi on valmiiksi mietittynä, joten tässä nyt vaan odotellaan ja kasvatetaan lukemisen nälkää. Koen, että ainakin minun on helpompi ryhtyä lukupuuhiin, kun päivän lukurytmit on suunniteltu paperille valmiiksi. Keväällä sitten vain takapuoli penkkiin ja nenä kiinni kirjaan. Sitten se on menoa. :)
Olisi kiva kuulla, kuinka teillä tänä vuonna hakeneilla lukemiset sujuivat ja mitä mahdollisesti tekisitte toisin.
Palailen tänne kurkkimaan muiden kuulumisia ja olisi mukavaa, jos joku muukin ensi keväänä (2012) oikikseen pyrkivä äiti-ihminen ilmoittautuisi tähän pinoon. (Itselläni on kaksi pientä lasta.)
Ihanaa tietää, etteivät kaikki oikeustieteelliseen sisään päässeet ole mitään neroja vasta lukiosta päässeitä lapsia. Olen kyllä nähnyt pääsykokeissa raskaana olleita naisia ja varmasti yli 40v. miehiä mutta jotenkin sitä kuvittelee kaikki sisään päässeet nuoriksi, villeiksi ja vapaiksi lapsineroiksi.
Itselläni 3 hakukerta turkuun edessä, eikä ainakaan vielä lapsia tulossa ja jo nyt tuntuu hankalalta tehdä luku suunnitelmia.
Tsemppiä siis teille kaikille pyrkiville äideille ja muillekin, 2½ kuukautta on lyhyt aika mutta sen jaksaminen vaatii kovaa halua päästä sisään. :)
Nähdään ensi vuonna calonian edessä!! :D
Kirjoitat, että sinulla on jo lapset. Todennäköisesti, et ole mikä nuori enää. Karmea totuus on se, ettei mikään asianajotoimisto eikä valtion laitos työllistä enää yli kolmekymppisiä valmistujia tai oikiksen opiskelijoita.
aiheellinen kirjoitus silti vai onko? palstat on täynnä kirjoituksia siitä kuinka on mahdollista valmistua parissa-kolmessa vuodessa mutta tosielämässä ainakin ne pari mun tietämää kolmekymppistä on valmistuneet muutama vuosi sit, ei tosiaan millonkaan 2002-2005. vielä kun miettii että aikuisopiskelijat tuskin oppii tuntemaan ketään niin eipä ole mitään verkostojakaan.
Hei! Voisitko ystävällisesti kertoa, mihin perustat väitteesi vanhempien opiskelijoiden heikosta työllistymisestä? Olen itse nelikymppinen oikeustieteilijä Helsingin yliopistosta ja ainakaan minulla ei ole ollut mitään ongelmia opintojenaikaisessa työllistymisessä! Päinvastoin. Olen nyt opintojeni loppusuoralla ja työskentelen erittäin arvostetussa liikejuridiikkaan erikoistuneessa toimistossa. Palkkani on jo nyt yli 4000e/kk. Olen tosin ollut koko opiskeluaikani kyseisen toimiston palveluksessa.
Moni vanhempi lakimies on sanonut minulle, että ikäni on vain yksi positiivisista ominaisuuksistani. Tiesitkö muuten poju/tytteli, että liike-elämässä arvostetaan iän mukanaan tuomaa KOKEMUSTA. Eivätpä ne asiakkaat sitä tiedä, onko joku nelikymppinen sitten työkokemuksensa puolesta yhtä "pätevä", mutta ikä tuo arvovaltaa. Monet toimistomme asiakkaat haluavat vartavasten venhemman juristin palveluksia. Joten ainakaan meidän alallamme ikä ei ole rasite, pikemminkin etu!!!
Kyllä ensin kannattaa miettiä mitä elämältä haluaa ennen kuin alkaa lapsia tehtaileen liukuhihnalta.
Itselläni ollut aina selvää, että ensin hoidetaan opiskelu ja työ sille mallille, että pystyy turvaamaan lapsille kunnon lapsuuden niin taloudellisesti kuin fyysisestikin ennen kuin alkaa painamaan vaimoa / tyttöystävää raskaaksi.
Viimeistään opiskellessa täytyy oppia vastuullisuutta, jos aikoo menestyä ensinnäkin opinnoissa. Ensin työt, sitten huvit, niin kuin sanotaan.
Hyvä Juristi92,
Lapsia ei tehdä liukuhihnalta. Niitä ei ylipäänsä tehdä vaan niitä saadaan...jos saadaan. ;D Aina elämä ei mene niin kuin suunnittelee. Siihen on ihan hyvä myös varautua. Meillä "vanhoilla pieruilla" (ainakin sinuun verrattuna) saattaapi olla jo yksi pitkä työura takana. Ja mikä on sinusta "kunnon lapsuus"? Sekö, että lapsi viedään aamulla seitsemältä hoitoon ja haetaan viiden aikaan illalla kotiin? Sen jälkeen lapselle syötetään iltapala ja laitetaan melkeinpä suoraan nukkumaan. Itse ainakin arvostan lapsuutta, jossa vanhempi/ vanhemmat ovat läsnä. Taloudellinen tilannekaan ei liene välttämättä mikään huono. Tietysti tämäkin riippuu näkökulmasta, mutta mielestäni oma talo pääkaupunkiseudulla, kaksi autoa pihassa, laskut maksettuna, ruokaa jääkaapissa, mahdollisuus matkustella ym. ja ennen kaikkea mahdollisuus olla lasten kanssa kotona ovat mielestäni ihan passelin taloudellisen tilanteen merkki. Mielestäni ei hassumpaa. :)))
Nimimerkki "liian vanha!" puolestaan totesi: "Kirjoitat, että sinulla on jo lapset.". Ihmekös tuo, jos tämän keskusteluketjun nimi on "Lapset ja pääsykokeisiin lukeminen". :D
Kiitos kommenteista teillekin, mutta tämä ketju ei liene kuitenkaan suunnattu tuon otsikon mukaan teille. Kiitos ja NÄKEMIIN! :D
Heips! Haluaisin kysyä teiltä sisään päässeiltä mitkä olivat yo-kirjoitustenne arvosanat? Kiitos :)ev
Kysymykseni ei nyt liity niinkään pääsykokeisiin lukemiseen, sillä opiskelen jo kolmatta vuotta.
Haluaisin kuulla teiltä oikkarimammoilta vähän kokemusta siitä, miten olette onnistuneet yhdistämään vauva-arjen ja opiskelut? Pakolliset kieliopinnot ja muut alkaa olla jo pulkassa. Olen naimissa ja mieheni on jo opiskelunsa opiskellut ja erittäin hyväpalkkaisessa työssä. Rahan ja parisuhteen osalta lapsen hankkiminen ei siis tuota ongelmia.
Eniten mietityttää lapsen hankkimisen ajankohta. Olen jostain lukenut, että maisterin ei ainakaan kannata jäädä suoraan äitiyslomalle. Lisäksi olen kuullut, että 1-3 vuotta ovat kriittisiä uran käynnistymisen kannalta, eikä lapsia tuolloin kannattaisi tehdä.
Vauva olisi nyt jo tervetullut, mutta pohdiskelenkin tässä vielä sitä, mikä olisi paras ajankohta yrittää lasta. Tiedän myös, ettei lasta noin vain tilata.
Kiitos jo etukäteen asiallisista vastauksista!
Hei ! Joku kyseli, onko muita "lapsellisia" oikikseen hakijoita. Täällä ilmottautuu yksi kolmen lapsen äiti, joka ensi keväänä aikoo yrittää. Olen järjestänyt asiat niin, että töistä virkavapaata, lapset päiväkodissa ja koulussa sekä valmennuskurssille. Minulla yksi ammatti jo olemassa ja nyt lähden sitten kokeilemaan, josko unelmista tulisi totta. Yhden opiskeluelämän viettäneenä (silloinkin oli jo lapset), minulla on pieni aavistus, mitä opiskelu lasten kanssa on. Nyt ajattelin jo alkaa tutustumaan vanhoihin pääsykokeisiin ja virittäytyä tunnelmaan :) En malttaisi millään odottaa, että ensi kevät tulee, tosin sitä ennen on painettava hirvittävä määrä töitä, että saa kerättyä elannon kahdeksi kuukaudeksi, kun mistään ei tule rahaa...paitsi tietenkin miehen työn kautta. Tsemppiä tulevaan ja mielelläni tutustuisin muihinkin äiteihin, jotka aikovat ensi keväänä pyrkiä !!
Voi onnistua, mutta vaatii itsekuria, kuten lapsettomaltakin hakijalta vaaditaan. Onnistuin 2. kerralla. Molempina kertoina oli kaksi alaikäistä lasta. MInä kokoaikatyössä. Ryppyjä tuli naamaan. Olen mies, valmistuin muutama vuosi sitten.