Tämän pitkään havittelemani pätkän sain vihdoin hommattua kohtuuhintaan netistä ja katsoinkin sen suurin odotuksin. Pohjustukseksi kerrottakoon, että eräs tuttuni nimesi tämän suoralta kädeltä parhaaksi näkemäkseen elokuvaksi. Rima oli siis viritetty korkealle. Special edition on todella hieno paketti. Erittäin tyylikäs pakkaus pitää sisällään kaksi levyä ja vihkosen.
Elokuva on yli noin kaksi ja puolituntinen pläjäys. Jo alun kymmenminuuttinen junan odotus panee odottamaan jotain todella hienoa. Eikä Sergio-setä petä näitä odotuksia.
Elokuva on silkkaa taidetta, elokuvataidetta. Jokainen kuva ja kamera-ajo on tarkkaan mietitty. Jokainen katse ja liike on harkittu. Tämä on neron työtä. Vaikken ole koskaan pitänyt westernejä elokuvan historian kannalta merkittävinä, täytyy tämän leffan jälkeen muuttaa mielipidettään. Kertakaikkiaan loistavaa työtä kaikin puolin. Ainoa ihmetys hiipi kahdesti mieleen: 31 minuutin kohdalla hevosajurin hahmo muuttui hetkeksi sahalaitaiseksi ja sama toistui myöhemmin.
Ennio-sedän hillitty musiikki kruunasi nautinnon. Olin todella yllättynyt siitä, että tässä elokuvassa oli kuitenkin kunnollinen juoni, jota tuki aivan loistava casting. Aliarvostettu Bronson teki kenties elämänsä roolin, eikä sovi unohtaa ihanaa Claudia Cardinalea eikä muitakaan kaikkensa antaneita päähenkilöitä.
Pakko tälle on kellottaa täydet viisi tähteä.
Elokuva on yli noin kaksi ja puolituntinen pläjäys. Jo alun kymmenminuuttinen junan odotus panee odottamaan jotain todella hienoa. Eikä Sergio-setä petä näitä odotuksia.
Elokuva on silkkaa taidetta, elokuvataidetta. Jokainen kuva ja kamera-ajo on tarkkaan mietitty. Jokainen katse ja liike on harkittu. Tämä on neron työtä. Vaikken ole koskaan pitänyt westernejä elokuvan historian kannalta merkittävinä, täytyy tämän leffan jälkeen muuttaa mielipidettään. Kertakaikkiaan loistavaa työtä kaikin puolin. Ainoa ihmetys hiipi kahdesti mieleen: 31 minuutin kohdalla hevosajurin hahmo muuttui hetkeksi sahalaitaiseksi ja sama toistui myöhemmin.
Ennio-sedän hillitty musiikki kruunasi nautinnon. Olin todella yllättynyt siitä, että tässä elokuvassa oli kuitenkin kunnollinen juoni, jota tuki aivan loistava casting. Aliarvostettu Bronson teki kenties elämänsä roolin, eikä sovi unohtaa ihanaa Claudia Cardinalea eikä muitakaan kaikkensa antaneita päähenkilöitä.
Pakko tälle on kellottaa täydet viisi tähteä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Huuliharppukostaja ei ole MITÄÄN verrattuna edeltäjäänsä: The Good, The Bad And The Ugly eli hyvät pahat ja rumat päihittää tuon huuliharppukostajankin. Saman miehen Leonen tuotantoa tämäkin. Suosittelisin katsomaan...
Enpä ollut tuota "Once opon a time in the west"iä ollut koskaan aikaisemmin nähnyt ja Hyvät, pahat ym. olen katsonut pariinkin otteeseen, tosin aika junnuna. Täytynee poistaa pätkä, kunhan lähtee inhimilliseen hintaan. Hommahan on niin, että leffasta kuin leffasta ei koskaan makseta kahtakymppiä enempää.
Muttamutta: Uskon, että Harmonica vetelee hyviksiä silti alta lipan nimenomaan elokuvallisilla ansioillaan, vaikka henkisesti köyhempiä jälkimmäinen huumorillaan ja seikkailullisella asetelmallaan enemmän viihdyttäneekin.
joo mulla sama motto että ei mitään järkee maksaa leffasta yli 20€ paitsi TSH on poikkeus, niin mistä päin nettiä hait ton huuliharppu kostajan?
vai oliko vaan yksityinen.
sen, kuin monta muutakin löytöä Playsta. Maksoi suomiteksteillä ja kotiinkannettuna hiukan päälle 13 euroa
Italialaiset hallitsevat lännenjutut aina Tex Willeristä alkaen :)
Huuliharppukostajaa diggasin mielettömästi jo silloin, kun en edes noita elokuvataiteen seikkoja tuntenut vielä ollenkaan.
Hidastempoisuudessa on itse Tarantinokin vielä hiukan haparoiva verrattuna Leoneen! Kenen tahansa ohjaajan ei pidä lähteä leikittelemään hidastempoisuudella.
Charles Bronson on fuckin cool!
Lisäksi tuo elokuva kestää katselukertoja loputtomiin. On muuten ainoa elokuva josta saan aina jotain irti jopa 50 katselukerran jälkeenkin
pojot*****/*****
Sinäkin siis ihastuit tähän hiomattomaan
timanttiin, jota olen aina pitänyt Leonen
parhaimpana teoksena! :)
Bronson, aaaaaaah!!!! :)
tuota ei olisi paremmin voinut sanoa: "Hiomaton timantti", hienosti sanottu. Siis elokuva joka sisältää "huonouksia", mutta on silti yksi elokuvahistorian vaikuttavimpia tekeleitä(tämä siis minun mielipide edelleenkin, merkillistä tässä on se etten ole mikään lännenelokuvien fani)
Samansuuntaisia mielipiteitä heräsi leffan jälkeen. Alkoi tässä tehdä mieli katsoa raina uudelleen ja löytää siitä uusia juttuja---
Luin jonkun arvostelun jossa Huuliharppukostajasta kirjoitettiin, että se on tavallaan zombie- elokuvista jotain ideoitansa saanut(mieti mm. sitä alun kohtausta jossa pahikset tulee esiin sieltä pensaiden takaa varjomaisina hahmoina joista ei siinä vaiheessa tiedetä vielä mitään). Lieneekö syynä se, että muistaakseni toinen käsikirjoittajista oli Dario Argento, köh.
Viime syksynä puhuttiin samasta asiasta,
kopioin sieltä tämän mielipiteeni joka ei
ole muuttunut. :)
Elokuvan musiikki on otsassa lähtemättömänä.
Myös roolisuoritukset Bronsonin, Cardinalen ja Robartsin osalta ovat jotakin tajunnan yli kiitäviä asioita.
Mitenkään silti unohtamatta Fondaa pahiksena.
Elokuvassa vain kaikki loksahtaa kohdalleen,
eikä dialogiakaan sovi unohtaa.
Leonen maneeri lähikuvien koskettavuudessa
on paikallaan ja musiikki kulkee sivellen läpi teoksen, nousten yli kattojen ja ymmärryksen kohdissa, joita ei muuten voisi toteuttaakaan.
Kukapa ei rakastuisi Bronsonin vaitonaiseen soittajaan, kysyn minä? :D
Lisäyksenä sen verran,
että alun raakuudet perheen tappamisen osalta
järkyttävät vieläkin satojen katselukertojen
jälkeen.
Mutta Holbein saattaa olla oikeassa
Zombie-visiossaan, tappajat ilmestyvät kuin tyhjästä putsaten raa'asti koko pöydän!
Katso uudelleen ja kiinnitä huomiota musiikkiin
kohdassa, jossa Cardinale saapuessaan ei löydä ketään tuttua ja kävelee sisään juna-asemalle.
Kamera nousee yli rakennuksen katon
ja laajenee musiikin mukana. :)
Moni länkkärikammoinen pitää tästä elokuvasta.
Hiomatonta kohtaa löytyy, jälkiäänitys ei ole
paras mahdollinen, mutta se ei haittaa. :)
Elokuva jää ihanasti auki,
vaikka ekan katselukerran jälkeen huusinkin,
ettei VOI olla totta:
toinen lähtee ja toinen kuolee!!!
Siinä kuitenkin on osa elokuvan suolasta. ;)