-Sovitetaan reitti maastoon eikä autotiehen.
-Puron tms. ylityksissä vain 1,5 m leveä kevyt alumiinisilta.
-Yritetään piirtää pyörätie korkeuskäyriä pitkin, mutta välillä voi olla myös rappuja, joissa sivulla on sileä kohta pyörän renkaille.
-Välillä leveä yhtenäinen tie ja välillä 2 kpl 0,5m leveää asfaltoitua kaistaa molemmille kulkusuunnille, ja liikennemerkit osoittamaan kumpi kaista on kummalle suunnalle. Kaistat voi asettaa myös niin, että golf-kärry voi kulkea samaa väylää. ( golf kärrylle tarvitaan nimenmuutos )
-Joissain kohdissa on halvinta ylittää suo tai vesi upottamalla ruostumattomasta teräksestä valmistettuja kehikoita sillan reitille, kohdistamalla kehikoihin sillan maksimilastin paino vesiastioilla viikon ajan ja hitsaamalla kehikoiden päälle niiden asennon mukainen siltasovitin, jonka päälle sillan voi ruuvata.
-Jossain voi jakaa kustannuksia esim. hautaamalla valokaapeli kevytväylän alle.
Kuvitellaan, että kevytväylän suunnittelun tavoitteena olisi yhdistää 2 kaupunkia jotka ovat 100km etäisyydellä toisistaan. Rajoituksia on monia, joista yksi on hinta ja toinen, että reitin pituus voi olla korkeintaan 200km. Jos yritetään minimoida hintaa, niin pidemmän reitin käyttö saattaa auttaa, siis saattaa. Tehtävä on hyvin hyvin monimutkainen. Mahdollisia reittejä on valtavan paljon. Tuskin maanmittauslaitoksella edes on oikeantyyppistä riittävän tarkkaa dataa koko alueesta jolla alle 200km pituiset reitit voivat olla, ja vaikka olisikin, siitä datasta kiskotaan mahdottomia hintoja.
Miten joku pieni kansalaisjärjestö voi vaatia sellaista pyörätietä kun ei ole mitään mahdollisuuksia laskea hintaa?
-Puron tms. ylityksissä vain 1,5 m leveä kevyt alumiinisilta.
-Yritetään piirtää pyörätie korkeuskäyriä pitkin, mutta välillä voi olla myös rappuja, joissa sivulla on sileä kohta pyörän renkaille.
-Välillä leveä yhtenäinen tie ja välillä 2 kpl 0,5m leveää asfaltoitua kaistaa molemmille kulkusuunnille, ja liikennemerkit osoittamaan kumpi kaista on kummalle suunnalle. Kaistat voi asettaa myös niin, että golf-kärry voi kulkea samaa väylää. ( golf kärrylle tarvitaan nimenmuutos )
-Joissain kohdissa on halvinta ylittää suo tai vesi upottamalla ruostumattomasta teräksestä valmistettuja kehikoita sillan reitille, kohdistamalla kehikoihin sillan maksimilastin paino vesiastioilla viikon ajan ja hitsaamalla kehikoiden päälle niiden asennon mukainen siltasovitin, jonka päälle sillan voi ruuvata.
-Jossain voi jakaa kustannuksia esim. hautaamalla valokaapeli kevytväylän alle.
Kuvitellaan, että kevytväylän suunnittelun tavoitteena olisi yhdistää 2 kaupunkia jotka ovat 100km etäisyydellä toisistaan. Rajoituksia on monia, joista yksi on hinta ja toinen, että reitin pituus voi olla korkeintaan 200km. Jos yritetään minimoida hintaa, niin pidemmän reitin käyttö saattaa auttaa, siis saattaa. Tehtävä on hyvin hyvin monimutkainen. Mahdollisia reittejä on valtavan paljon. Tuskin maanmittauslaitoksella edes on oikeantyyppistä riittävän tarkkaa dataa koko alueesta jolla alle 200km pituiset reitit voivat olla, ja vaikka olisikin, siitä datasta kiskotaan mahdottomia hintoja.
Miten joku pieni kansalaisjärjestö voi vaatia sellaista pyörätietä kun ei ole mitään mahdollisuuksia laskea hintaa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Suotavaa olisi tasoittaa nousujen ja laskujen jyrkkyyttä kevyenliikenteenväylälläkin. Usein vituttaa kun vieressä menee tasainen autotie, mutta kevyenliikenteenväylä menee ylös, alas, ylös...
Raput eivät sovi kevyenliikenteenväylälle kuin poikkeustapauksissa. Väylällä pitää pystyä kulkemaan myös lastenvaunujen kanssa ja pyörätuolilla. Jos pyöräilystä halutaan vakavasti otettava liikennemuoto, reitin pitää olla ajettavissa koko pituudeltaan.
Oletus, että kevyenliikenteeväylä voidaan toteuttaa merkittävästi kevyemmin kuin varsinainen ajorata on pahasti virheellinen. Todisteita tästä löytyy kevyenliikenteenväyliltä joka puolelta Suomea. Kevyenliikenteenväylän kantavuutta ei saisi mitoittaa jalankulkijoiden ja polkupyöräilijöiden mukaan, vaan se pitäisi mitoittaa lähes 10 tonnia painavien kaksiakselisten kunnossapitokoneiden, auratraktoreiden ja hiekoitushiekan poistoon käytettävien kuorma-autojen mukaan.
Edes kevyelle liikenteelle 0,5 metriä leveä väylä ei riitä. Sille ei mahdu lastenvaunut eikä pyörätuolit, eikä pyöräilijä pysty ohittamaan jalankulkijaa. Ongelmia tulee myös talvikunnossapidon kanssa. Millaisella laitteella ne 0,5 metriä leveät väylät aurataan? Säästö rakennuskustannuksissa jää hyvin olemattomaksi. Tielle pitää kuitenkin tehdä kunnollinen pohja, ja pohjarakenteesta tulee väkisinkin leveämpi kuin 0,5 metriä. Hintaero kahden 0,5 metriä leveän kaistan ja yhden 1,5 metriä leveän väylän välillä lienee aika tarkkaan sama kuin ero asfaltointikustannuksissa.
Kaapelien ja putkien kaivaminen kevyenliikenteenväylän alle on varmasti hyvä ratkaisu rakennuskustannusten kannalta. Väylän käyttäjien kannalta se on kuitenkin erittäin huono ratkaisu. Kaapeli-, vesijohto-, ja viemäriverkkoihin pitää tehdä muutoksia ja korjauksia yllättävän usein. Työt katkaisevat aina liikenteen kevyenliikenteenväylällä. Tietä ei myöskään koskaan saada kaivuutöiden jäljiltä korjattua ennalleen, vaan päällystyksen jälkeen tielle jää aina töyssy tai kuoppa kaivuukohtaan.
Jos kevyenliikenteenväylä on tarkoitettu kulkuväyläksi eikä pelkäksi vapaa-ajan viettopaikaksi, väylä pitää linjata niin, että matkat paikasta toiseen kevyenliikenteenväylää pitkin eivät ole merkittävästi pidempiä kuin autotietä käyttäen.
Kuvaamasi kaltainen kevytväylä sopisi vapaa-ajan ulkoilureitiksi jalankulkijoille, mutta arkiliikenteeseen käytettäväksi kevyenliikenteenväyläksi siitä ei ole. Suomessakin pitäisi jo pikkuhiljaa oppia ajattelemaan kevyt liikenne osana LIIKENNETTÄ, eikä pelkkänä vapaa-ajan harrasteena.