Myrtyneen näköinen mies "ME EMME TARVITSE KIELISOTAA!

kielisotaa mutta samassa yhteydessä sanoo, että meidän täytyy reagoida kun meitä syytetään etuoikeuksista.
- Tottakai kielisota on heti valmis alkamaan jos vielä tosiasiat aiotaan kieltää. Juuri tosiasioiden kieltäminen sen kielisodan aloittaa.

Ruotsinkielisyyden taakkaa on ilmeisen raskasta kantaa täällä suomenkielisessä Suomessa.
Ruotsalaisia emme ole emmekä venäläisiksi tahdo tulla. Kiitos kuitenkin Venäjälle kun vapautti meidät RUOTSINVALLAN orjuudesta.

mm. seuraavasti:

Vanhanen Herra Sattuma pohjoismaisessa kanssakäymisessä

Se että pääministeri Matti Vanhanen (Kesk) ei puhu ruotsia johtuu siitä, että hän on Herra Sattuma, joka sai asemansa vahingossa.

Näin sanoo entinen ulkoministeri Pär Stenbäck (RKP).
Sanoo mitä sanoo Stenbäckistä, mutta hän ei pelkää sanoa mitä mieltä hän on. Kun hän Merkkivuoden kunniaksi järjestetyssä Ruotsin pääkonsulaatin tapaamisessa viime viikolla puhui Suomen ja Ruotsin välisistä yhteyksistä niin hän korosti henkilösuhteita; elleivät ne toimi niin ei toimi myöskään yhteistyö, tai toimii huonosti.
Kun pääministeri Vanhanen valitsee puhua ”huonoa englantia” pääministeri Reinfeldtin kanssa niin suhteet ovat sen mukaisia. Ja miksi näin kävi?
Stenbäckin selitys on, että se ei ollut koskaan tarkoituskaan, että Vanhasesta tulisi pääministeri. Hän on kuin elokuvan Herra Sattuma, puutarhurimestari josta vahingossa tuli USA:n presidentin neuvonantaja.
Stenbäck ei peitellyt kutsua Vanhasta työtapaturmaksi. Normaalia Suomessa on, että poliitikkona edetään askel askeleelta ja sitten kun lähestytään huippuasemia mennään ruotsin kurssille (ellei ennestään osaa kieltä).
Mutta kun Anneli Jäätteenmäki joutui lähtemään niin keskustan piti nopeasti löytää uusi henkilö tilalle ja se oli suhteellisen tuntematon Matti Vanhanen.

Suomen ja Ruotsin väliset suhteet eivät ennenkään ole aina olleet ensi sijalla mutta silloin se on johtunut enemmän henkilökemiasta kuin kielestä.
Presidentti Kekkosella oli isällinen suhde nuoreen kuningas Kaarle XVI Kustaaseen ja se vaikutti toimivan hyvin.
Presidentti Koivistolla oli enemmän kahtiajakautunut suhtautuminen Ruotsiin. Muun muassa hän ei koskaan uskonut siihen, että ne olivat neuvostoliittolaisia sukellusveneitä jotka pyörivät ruotsalaisessa saaristossa. Nyt paljon osoittaa, että hän oli oikeassa mutta se vaimensi kuitenkin ilmapiiriä.
Stenbäck mainitsi edelleen Olof Palmen ja Kalevi Sorsan joiden kanssakäymiseen vaikutti se, että molemmat halusivat vaikutusta Euroopassa - kilpailutilanne toisin sanoen.
Ja on yleisesti tunnettua, että Paavo Lipponen ja Göran persson eivät sopineet yhteen.
He kuuluvat Stenbäckin mukaan siihen joukkoon jotka haluavat mieluummin itse olla valokeilassa kuin kuunnella muita.


Jos vertaa 30-40 vuotta ajassa taaksepäin niin yhteydet sisar- ja veljespuolueiden ja hallitustasolla ovat muuttuneet paljon. Poliitikot eivät tunne toisiaan, he eivät edes ole tietoisia toisistaan ja silloin ei ole pohjaa yhteiselle kanssakäymiselle joka antaisi jatkossa vakaata yhteistyötä.
Kieli on yksi edesauttava syy. Yhä useampi suomenkielinen poliitikko valitsee Vanhasen tavoin puhua englantia (heikkoa sellaista) ruotsin sijasta pohjoismaisissa yhteyksissä.
Ja viimeisen 15 vuoden ajan on EU ollut mukana ja kilpaillut huomiosta.
Pikemminkin nielaissut sen pohjoismaisen kustannuksella.
Samanaikaisesti voisi vakaa pohjoismainen yhteistyö antaa hyvän alustan pohjoismaisille vaatimuksille EU:ssa. Nyt ei niitä resursseja käytetä kun taas välimeren- ja Benelux-maat eivät epäröi mennä yhdessä eteenpäin.

Niin mitä tehdä?
Stenbäckin resepti on valikoida poliittisesti kiinnostuneita 18-24 vuoden iässä olevia nuoria tapahtumiin joissa keskustellaan yhteisesti kiinnostavista kysymyksistä. Hän on vakuuttunut siitä, että jos nuorisopoliitikoiden eliitti saisi tavata ja seurustella toistensa kanssa yhteisten aiheiden ympärillä jotka tuntuvat heille tärkeiltä niin he samalla rakentaisivat elinikäisiä koko elämän kestäviä kontakteja.
Ongelmana tänään on se, että ei ole kovinkaan montaa poliittisesti aktiivia nuorta. Ehkä pitäisi laajentaa näköpiiriä käsittämään aktiivit nuoret eri aloilla, sillä ne ovat kuitenkin ne aktiivit joista tulevat poliitikot muokataan.
Stenbäckin toivomus oli myöskin, että Ahvenanmaa olisi enemmän aloitetteellinen Suomen ja Ruotsin kattavassa kentässä.
Sellaista voisi olla asettumalla kohtaamispaikaksi nuorelle eliitille joka jatkossa pitäisi yhteyksiä elävinä. Jos nämä yhteydet luodaan Ahvenanmaalla niin meillä on takuut, että tulevat vallankäyttäjät tietävät enemmän Ahvenanmaasta kuin tänään on laita.

Aitosuomalaiset tarvitsevat kielisotaa, JOS mikään muu ei auta. Tämä tiedoksi arkkisvekolle.

Sitäpaitsi sveko ovat sitä kielisotaa käyneet AINA. Kun suomalaiset kerrankin vastaavat samalla mitalla, niin jo alkoi huuto ja parku.

Todella raukkamaista sakkia nuo surusvekot....