Olen39 v mies ja olen hiljainen omasta mielestäni.En koe itseäni ujoksi kun pystyn olemaan isossakin porukassa ihan oma itseni.Ja kahden . kolmen hengen ryhmissä ei ole mitään vaikeuksia ja voin asioida julkisilla paikoilla omana itsenäni.Myös jutteleen tuntemattomien kanssa voin,ja tehdä itse alitteen.Mutta mua pidetään ujona silti kun en esimerkikisi punastelematta voi kertoa ison porukan edessä mittän oikein.Esimerkiksi nyt aloitin aikuisopiskelijana niin kun piti esitellä itsensä punastusta tuli ja ulosanti oli hieman jännittynyttä.Mutta mun mielestä se johtuu luonteesta kun olen aika hiljainen ja näitä esiintymisiä on aian ollut vähän ja olen myös jännittänyt niitä.Mutta täyttääkö nuo ujouden merkit?Luokassa en esim.ole ensimmäisenä vastaamaasa kun opettaja kysyy jotain.
Miten ujous määritellään?
ujo piimäkö?
3622
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Panit kyllä mietintämyssyn ainakin mun päähäni. :) Miten ujous määritellään... Todellakin!
Pitääkö sitä ylipäätään määritellä? Ja miksi tai ketä varten pitäisi?
Sun pohdinnat on täydellinen esimerkki siitä miten itsensä voi määritellä sisältä käsin ihan erilailla tuntevasti kuin mitä kukaan toinen pystyisi ulkoa käsin ikinä tekemään.
Ja mikä on ujon vastakohta? Rohkea?
Sinäkin kuulostat mun mielestä olevan rohkea ihan normaalissa mittakaavassa joten et sä ainakaan mun korviini kuulosta mitenkään erityisen ujolta... Sä olet kokematon esiintyjänä ja julkisesti itsestäsi puhujana, mutta niinhän on valtaosa ihmisistä! Koska arjessa me ei jouduta esitteleen itseämme kovinkaan usein porukan edessä. Se jännittää kaikkia, jopa niitäkin joilla kehon verenkierto ei aiheuta punastumista.
Suomalaiset ovat ujoa kansaa väitettiin jossain. Mutta onko se niin? Että kun meissä ei ole samaa kälätysintoa kuin vaikkapa suurella osalla jenkkiläisistä kuulostaa olevan niin me ollaan heti hiljaisia eli ujoja...
Joka puolella maailmassa on esim. maaseudulla ihmisiä jotka ovat huomattavasti hiljaisempia kuin kaupungissa elävät, joten ovatko siis kaikki maaseudun asukkaat muka ujoja?
Toisaalta, mitä väliä sillä on onko ujo, epävarma vaiko muuten vaan estoinen, jos se ominaisuus ei vaikeuta elämää mitenkään erityisesti. Eikös ujouden koekin vasta sitten kun on mihin verrata? Ainakin itsellä on se kokemus, vaikken koe olevani ujo ensinkään. Koen olleeni ujo tietyissä tilanteissa, mutta raja ujon ja esim. epävarman välillä on häilyvä...
Jatkakaamme pohdintaa :)
Mielestäni ujouden vastakohta on tempperamenttinen tai esiintymishaluinen. Tempperamentit ovat geneettisesti määräytyviä asioita ja suomalaiset ovat esimerkiksi latinoihin ja itä-eurooppalaisiin verrattuna rauhallisia. Ujothan voivat olla todella rohkeita. Moni esiintymisestä nauttivat voi pelätä hirveästi ratsastamista tai laskuvarjohyppäämistä tms.
Ujoudestaan kannattaa olla ylpeä, koska ujot ovat tutkitusti muita empaattisempia. Ujot ovat yleensä todella mukavia työkavereita, joustavia ja ystävällisiä. Tempperamenttiset ihmiset taas polttavat siltoja joka puolella. Ujous lievenee aina iän mukana. Amerikkalaiset ovat suomalaisessa kulttuurissa liian puheliaita ja heitä voidaan pitää sen takia epäkohteliaita ja tunkeilevina. Joskus pitää osata olla hiljaa. Ujo ei myöskään välttämättä ole epävarma, vaan esimerkiksi hidas saamaan suutaan auki ja puhumaan tai hänellä voi olla hiljainen ääni. Monesti ujot pohtivat kauan ennen kuin sanovat asiansa. Ujolla voi olla hyvä itsetunto ja hän voi myös olla sosiaalinen eli kiinnostunut toisista ihmisistä, toisin kuin joukon kovaäänisin ihminen.
Jokaisesta ihmisestä saadaan esiin ujo luonteenpiirre, kun ihminen joutuu täysin itselle tuntemattomaan paikkaan, jossa kokee, että häntä ei hyväksytä, eikä hän silloin uskalla sanoa mitään.
Minusta kuulostat ihan tavalliselta ihmiseltä, joka osaa olla sosiaalinen tarvittaessa. Omasta mielestä on luonnollista jännittää uusia tilanteita tai esiintymistä. Tietenkin ujoutta voi esiintyä kaikilla tietyissä tilanteissa, mutta eihän se ole huono asia.
Itsekkin olen miettinyt, että olenko ujo, jos kerta pystyn puhumaan tuntemattomille.
Itselläni on halu tutustua uusiin ihmisiin ja yrittää tulla toimeen. Olen hiljainen jos toiset puhuvat sellaisista asioista joista itselläni ei ole joko mitään hajua tai sanottavaa.
Totta kai on sitten vain aina yksinkertaisesti niin, etten tule aina kaikkienkanssa toimeen, mutta eihän sitä kaikkia voi miellyttää.
Tosin taas eri juttu on, jos olen vaikka ihastunut johonkuhun tai sitten on ihan uusi porukka niin silloin kyllä ujous saattaa iskeä ( riippuen millä mielentilalla olen), mutta onko se sitten luonnollinen asia?