Olen 3-kymppinen nainen. Ongelmani on jännittäminen ja sosiaalisten tilanteiden pelko. En kertakaikkiaan osaa olla rennosti uusien ihmisten kanssa ja jään aina ulkopuoliseksi. Olen ala-asteelta lähtien jäänyt porukan ulkopuolelle tai ollut kolmantena pyöränä. Olin arka ja ujo lapsi jota kiusattiin jättämällä yksin.
Olisi ihanaa, jos olisi edes yksi tosiystävä, jonka kanssa jakaa ilot ja surut, mutta en vain tutustu koskaan keneenkään. Olen todella yksin. Olen jopa jättänyt kouluja kesken, sillä opiskelu on käynyt mahdottomaksi jännityksen takia. Jos esim. joudun esittelemään itseni luokalliselle ihmisiä, ääni katoaa, sydän hakkaa eikä siitä tule mitään. Ryhmätyöt on yhtä painajaista, koska jännittäessäni teen jatkuvasti virheitä enkä osaa toimia kunnolla. Tuntuu, että kaikki karttelevat minua. Esitelmiä en uskalla edes ajatella. Lisäksi kun tarpeeksi stressaannun alan saamaan paniikkikohtauksia. Nyt olen jälleen aloittanut opiskelun, päätin kuitenkin vielä yrittää. Työelämässä olen pärjännyt kohtuu hyvin, sillä työpaikoissani on ollut vain vähän ihmisiä.
Olen välillä miettinyt, että voisin vaikka tappaa itseni, kun ei tästä elämästä näytä tulevan yhtään mitään. Vuodet vierii, eikä mitään edistystä tapahdu.
Onko kukaan vastaavasta kärsivä saanut apua lääkehoidosta? Toisaalta en haluaisi jatkuvasti syödä lääkkeitä, mutta jos niistä olisi apua ja saisin sitä kautta lisää itsevarmuutta niin voisin kokeilla.
Olisi ihanaa, jos olisi edes yksi tosiystävä, jonka kanssa jakaa ilot ja surut, mutta en vain tutustu koskaan keneenkään. Olen todella yksin. Olen jopa jättänyt kouluja kesken, sillä opiskelu on käynyt mahdottomaksi jännityksen takia. Jos esim. joudun esittelemään itseni luokalliselle ihmisiä, ääni katoaa, sydän hakkaa eikä siitä tule mitään. Ryhmätyöt on yhtä painajaista, koska jännittäessäni teen jatkuvasti virheitä enkä osaa toimia kunnolla. Tuntuu, että kaikki karttelevat minua. Esitelmiä en uskalla edes ajatella. Lisäksi kun tarpeeksi stressaannun alan saamaan paniikkikohtauksia. Nyt olen jälleen aloittanut opiskelun, päätin kuitenkin vielä yrittää. Työelämässä olen pärjännyt kohtuu hyvin, sillä työpaikoissani on ollut vain vähän ihmisiä.
Olen välillä miettinyt, että voisin vaikka tappaa itseni, kun ei tästä elämästä näytä tulevan yhtään mitään. Vuodet vierii, eikä mitään edistystä tapahdu.
Onko kukaan vastaavasta kärsivä saanut apua lääkehoidosta? Toisaalta en haluaisi jatkuvasti syödä lääkkeitä, mutta jos niistä olisi apua ja saisin sitä kautta lisää itsevarmuutta niin voisin kokeilla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9316459#comment-45824125 Tässä linkki.
lääkkeitä pahimpiin paikkoihin, ei niitä tarvi kokoaikaa syödä. Ja muista että sosiaalifobian oireisiin kuuluu tapahtuman negatiivisten puolien liiottelu. Saattaa esim. olla että ihmiset hieman vierastaa kun jännittelet, mutta fobia liiottelee sitä, jolloin ehkä tuntuu että kaikki karttelevat.
Itse en hyväksyisi noita ylipessimistisiä kuvitelmia toisten reagoinnista, koska ne kuuluu vain siihen fobian oireisiin.
Ei niihin lääkkeisiin kannata turvautua kuin tilapäisesti, tärkeämpää olisi selvittää paniikin syy. Voisit ihan itsekseenkin seurata, milloin jännitys alkaa ja jos jännität jatkuvasti, yritä laukaista jännitys lenkkeilemällä tai jollakin tavoin. Elimistön ollessa jatkuvassa jännitystilassa et pysty hahmottamaan tilanteita.
Jos pieni ryhmä ei aiheuta jännitystä, hakeudu sellaisiin tilanteisiin, joissa koolla on vain muutamia.
Kaikki pelkäävät esiintymistä, jopa näyttelijät.
Itse hikosin kädet ja kainalot märkinä, tutisin ja änkytin, kun piti esiintyä. Pian alkoi huulien tutina tavallisessakin keskustelussa. Onneksi elämässni sattui suuria asioita, joihin jouduin sopeutumaan, että unohdin koko jännittämisen.
Ala seurata muiden käytöstä niin huomaat, että hekin törttöilevät.
Olet kova yrittämään, toivon että jokin tilanne avaa silmäsi huomaamaan, että ei kukaan ole tärkeämpi toista.
Pysy pois seurasta, joka syö itsetuntoasi, etsi ihmisiä, jotka ovat kypsiä ja kasvattavat minä-kuvaasi.
Miksi jännität=...
Tuttua, tutta, erittäin tuttua.
Hakeudu terapiaan ja pyydä hyvät lääkkeet, niin voit olla taas oma itsesi. Venlafaxin taitaa olla käytetyin, mutta Propral hyvä lääke fyysisiin oireisiin. Kaikilla ei SSRI/SNRI-lääkkeet auta, jolloin voi kokeilla esim. Rivatrilia, joka on tehokkain olemassa oleva lääke sos. fobioihin. Tosin kannattaa kokeilla sitä viimeisenä vaihtoehtona, sillä aiheuttaa helposti riippuvuuden. Jos ei käytä säännöllisesti, niin mieletön apu ja itsetunnon kohottaja!