Minulla on 20 vuotias poika jolla on taustasairauksina dysfasia ja nyt juuri todettu Asperger-Syndrooma. Hän on aina ollut iloinen, kohtelias, toisia arvostava ja kiltti. Tosin kovin herkkätunteinen ja pahoittaa mielensä helposti. Dysfasia saa aikaan sen, että hänen verbaalinen ulosanti on kömpelöä.
Hän opiskelee viimeistä vuottaan erityisammati koulussa ja on hoitanut koulunsa hyvin ja mennyt kouluun mielellään. Loppukeväästä astui kuvioihin mukaan seurustelua.. Tytöllä lievä kehitysvamma, mutta todella
vahva luonne ja määräilevä. Aina oli komentamassa ja painostamassa minkäkin asian kanssa. Poikani käytös muuttui kesällä. hän meni esim. kauppaan ja varasti sieltä 4 juustoa ja puri palat kaikista. Ei koskaan ole
varastanut mistään mitään.. Myöhemmin kertoi, että tyttöystävä halusi juustokutsuja ja halusi miellyttää..
Nyt 8.9 hänen piti mennä aamulla kouluun ja olin työssä ja luulin, että hän on kouluunsa mennyt. Koulusta oli tullut viesti, että hän oli mennytkin työharjoittelu paikkaansa, jonka pitäisi alkaa huomenna. Hän oli alkanut tiskaamaan siellä.. Ja opettaja soitti perään ja pyysi menemään kotiin suoraan. Poikani raukka olikin mennyt mummin rappuun istumaan ja ihmetellyt missä mummi oikein on, vaikka tiesi hänen olevcan mökillä... oli yrittänyt sisään useita kertoja... yiritn soittaa hänelle, mutta hän ei vastannut... Hän oli mennyt 7 kerrokseen istumaan saunakerroksen portaille ja istunut siellä monta tuntia yksin..
Sain hänet kiinni ja hän ei tuntenut tietävänsä missä hän on... Oli soittanut isänsä ex-vaimolle joka asuu Vantaalla ja pyytänyt avaamaan ovea hänelle... Me haimme mieheni kanssa poikani pois ja veimme hänet
suoraan Aurooran päivystykseen.. Nyt poikani on Husissa.. Suru ja pelko on suuri.... Hän on saanut Risperdalin puolikkaan iltaisin ennen nukkumaanmenoaan...
Häntä on vaikeaa haastatella, koska Dysfasia saa sen aikaiseksi, että joskus asiat on vaikeaa ilmaista sanoin... Oli kertonut nähneensä enkelin rapussa jolla oli valtavat siivet ja puhui hänelle... Nyt on mielestäni ollut oma itsensä, kun olen käynyt katsomassa.. Vain kovasti väsynyt...
Hoitaja puhui, että käy paljon vessassa ja ollut siellä, kun tultu hakemaan syömään.. Minulle poikani kertoi, että päässä ei nyt höpöjä.. Huoli todella kova... Suvussa isän puolella on skitsofreniaa.. isän äidillä
ja veljellä..
Tiedän, että Asperger lisää mahdollisuutta saada psykooseja... kertokaa ihanat ihmiset omia kokemuksia ja
ajatuksia minulle... Onneksi tutkivat nyt kunnolla kaiken sairaalassa.. Myös somaattisen puolen.. Ja onneksi se tyttö jäi ja nyt kuvioissa vanha tyttökaveri joka on kiltti ja rauhallinen..
Poikani kertoi, että ex-pakotti seksiin, vaikka hän ei ollut vielä valmis.. Miten teillä muilla? oletteko koko loppuelämän lääkkeillä? terapiaa? tuleeko helposti uudestaan? Kiitos kaikista kommenteista..
Hän opiskelee viimeistä vuottaan erityisammati koulussa ja on hoitanut koulunsa hyvin ja mennyt kouluun mielellään. Loppukeväästä astui kuvioihin mukaan seurustelua.. Tytöllä lievä kehitysvamma, mutta todella
vahva luonne ja määräilevä. Aina oli komentamassa ja painostamassa minkäkin asian kanssa. Poikani käytös muuttui kesällä. hän meni esim. kauppaan ja varasti sieltä 4 juustoa ja puri palat kaikista. Ei koskaan ole
varastanut mistään mitään.. Myöhemmin kertoi, että tyttöystävä halusi juustokutsuja ja halusi miellyttää..
Nyt 8.9 hänen piti mennä aamulla kouluun ja olin työssä ja luulin, että hän on kouluunsa mennyt. Koulusta oli tullut viesti, että hän oli mennytkin työharjoittelu paikkaansa, jonka pitäisi alkaa huomenna. Hän oli alkanut tiskaamaan siellä.. Ja opettaja soitti perään ja pyysi menemään kotiin suoraan. Poikani raukka olikin mennyt mummin rappuun istumaan ja ihmetellyt missä mummi oikein on, vaikka tiesi hänen olevcan mökillä... oli yrittänyt sisään useita kertoja... yiritn soittaa hänelle, mutta hän ei vastannut... Hän oli mennyt 7 kerrokseen istumaan saunakerroksen portaille ja istunut siellä monta tuntia yksin..
Sain hänet kiinni ja hän ei tuntenut tietävänsä missä hän on... Oli soittanut isänsä ex-vaimolle joka asuu Vantaalla ja pyytänyt avaamaan ovea hänelle... Me haimme mieheni kanssa poikani pois ja veimme hänet
suoraan Aurooran päivystykseen.. Nyt poikani on Husissa.. Suru ja pelko on suuri.... Hän on saanut Risperdalin puolikkaan iltaisin ennen nukkumaanmenoaan...
Häntä on vaikeaa haastatella, koska Dysfasia saa sen aikaiseksi, että joskus asiat on vaikeaa ilmaista sanoin... Oli kertonut nähneensä enkelin rapussa jolla oli valtavat siivet ja puhui hänelle... Nyt on mielestäni ollut oma itsensä, kun olen käynyt katsomassa.. Vain kovasti väsynyt...
Hoitaja puhui, että käy paljon vessassa ja ollut siellä, kun tultu hakemaan syömään.. Minulle poikani kertoi, että päässä ei nyt höpöjä.. Huoli todella kova... Suvussa isän puolella on skitsofreniaa.. isän äidillä
ja veljellä..
Tiedän, että Asperger lisää mahdollisuutta saada psykooseja... kertokaa ihanat ihmiset omia kokemuksia ja
ajatuksia minulle... Onneksi tutkivat nyt kunnolla kaiken sairaalassa.. Myös somaattisen puolen.. Ja onneksi se tyttö jäi ja nyt kuvioissa vanha tyttökaveri joka on kiltti ja rauhallinen..
Poikani kertoi, että ex-pakotti seksiin, vaikka hän ei ollut vielä valmis.. Miten teillä muilla? oletteko koko loppuelämän lääkkeillä? terapiaa? tuleeko helposti uudestaan? Kiitos kaikista kommenteista..
Vastaukset 6
Vanhimmat
pojalle nyt diagnosoitu skitsofrenia? Toki sukurasitus lisää sen mahdollisuutta, asia jonka jo tiesitkin.
"tuleeko helposti uudestaan?" Mikä? Psykoosiko? Skitsofreniahan ei koskaan parane, remissiossa voi olla, mutta ei parane. Ja suuri osa lopun elämäänsä lääkityksellä.
Voimia teille
Ei ole vielä mitään diagnoosia antaneet tuon asian suuntaan. Ollut keskiviikosta sairaalassa.. Kun joutui psykoosiin... Itse, vain pelkään pahinta ja siksi kysynkin onko se heti skitsofreniaa? Vai voiko psykoosiin mennä muutenkin? olen peloissani ja surun murtama...Aikaisemmin ei koskaan ole ollut mitään erikoista..
voi mennä muutoinkin, on mm. psykoottista masennusta jne.
Ei ole välttämättä skitsofreniaa. Ja psykoosiin voi tosiaan mennä muutenkin, toi risperdal on psykoosilääke. Käytetään sitä skitsofreniassakin. Sun kannattaisi puhua huolistasi lääkärille. Skitsofreniakaan kun ei ole maailman loppu vaan siitä voi kuntoutua - vaikkei siis virallisesti koskaan paranekaan.
Kyllä skitsofreniasta voi ihan virallisesti parantua. Perustietoa skitsofreniasta jonka jokainen psykiatri taatusti tietää: kolmasosa paranee täysin, kolmasosa selviää elämässä melko hyvin lääkityksen avustuksella ja kolmasosa jää sairaaksi. Kehitysmaissa skitsofreniasta paranee jopa 60 %, arvellaan että tämä johtuu tiiviimmästä sosiaalisesta verkostosta ja siitä että ihmiset tekevät töitä jos suinkin pystyvät. Ehkä sillä että kehitysmaissa on vähemmän lääkäreitä, sairaaloita ja lääkkeitä on myös jotain tekemistä asian kanssa :-).
älä huoli. Pojallasi on ollut psykoosi, etsivät nyt pojalle sopivan lääkityksen ja kotiuttavat ja that`s it. Neuvo vaan poikaa, että ei ainakaan taistele hoitsuja vastaan. Lääkkeeksikin pitäisi riittää rispedalin oikea annos, mitä nyt jo siis menee. suosittelevat varmaan jatkamaan lääkitystä, mihin varmaan suostutkin, kun kerran on jo aikasempaakin kokemusta.
Itellä kokeiltu saman diagnoosin takia useita valmiasteita. Looetin kyllä lääkityksen omatoimisesti vähitellen ja olo ja vointi ja työkyky on mitäparhain. Lääkkeet aiheutti katkoksia ajatustoimintoihin, ja riippuvuutta.