Onko teilla paljon posliinikoiria?
Merimiehen koiriin liitetään myös hieman “likaisempi” tarina: On kuultu kerrottavan, että merimiehet saivat posliinisen koiran kuitiksi ilotalossa asioinnistaan. Alkuun merimiesten rouvat olivat mielissään isäntien tuliaisista, mutta kun koirien historia kävi selväksi myös naisväelle, ei merimiehet enää kehdanneet tuoda posliinikoiria kotiin, vaan ne viskattiin mereen kotimatkalla. Ja vielä näinä päivinäkin koiria tarinan mukaan löytyy meren syleilystä ryökkiöittäin…
Merimiehen koiriin liitetään myös hieman “likaisempi” tarina: On kuultu kerrottavan, että merimiehet saivat posliinisen koiran kuitiksi ilotalossa asioinnistaan. Alkuun merimiesten rouvat olivat mielissään isäntien tuliaisista, mutta kun koirien historia kävi selväksi myös naisväelle, ei merimiehet enää kehdanneet tuoda posliinikoiria kotiin, vaan ne viskattiin mereen kotimatkalla. Ja vielä näinä päivinäkin koiria tarinan mukaan löytyy meren syleilystä ryökkiöittäin…
Vastaukset 4
Vanhimmat
Että ihan posliini koiria...minä en ainakaan ole saanut ensimmäisestäkään ilotalosta KUITTIA niitäkin taloja on matkan varrella tullut kierreltyä useitakin..jos joku on saanut posliinikoiran kertokoot myös meille muille..
posliinikoiria ilotalosta....Posliinipillua siellä sai, ainakin joskus. Piti vaan olla pitkät kalsarit ja pikkuinen pili...
Raahessa on tänäkin päivänä tapana pitää posliinikoiria ikkunalla. Jos ukko on merellä, rouva kääntää toisen koiran katsomaan ikkunasta ulos. Tiedähäntä, kenelle tämä viesti on missäkin töllissä tarkoitettu. Tapa alkoi 1800-luvulla kun purjelaivaseilorit toivat niitä Englannista tuliaisinaan.
Sitkeä tarina kertoo että Englannin porttoloissa ei saanut maksaa suoraan tytölle, vaan oli asiakkaan muka ostettava posliinikoira. Sen kylkiäisenä tuli muutakin hoitoa...
Tämä huhu on kuitenkin vihantilaisten renkien, savolaisten tervan- ja viinanpolttajien ja muitten paskasaappaitaan laahaavien maajussien kateellista panettelua. Itse irstailivat talvikaudet kaupungissa kun omat pojat olivat merten takana. Mutta kun jäät sulivat, muuttui kaupungissa komento. Kaupungin järjestyssäännössä oli määrätty merimiehille kolmen päivän ryyppyvapaa sen jälkiin kun laiva oli möljälle asettunut. Tänä aikana ei esivalta pahemmin puuttunut merimiesten toilauksiin. Sillon saivat morsiamet posliinikoiransa ja renkimölleille tuli kaupungista lähtö.
Tämä tarina löytyy Samuli Paulaharjun kirjasta Wanha Raahe.
ei oo tullu vastaan kyllä yhtään posliini koiraa vastaan vaikka olen troolia,nuottaa,verkkoo,pitkää-siimaa ja rapu-mertoja lutannu monella merellä ja monessa paikassa... kaikkee muuta mielenkiintoista kyllä on jääny `haaviin`...