Kyllä oli kaverilla pokkaa väittää että "kaikki on kiinni itsestä ja positiivisesta ajattelusta, KAIKILLA on vaikeita aikoja elämässä ja KAIKKI joutuu välillä kärsimään, kyse on vaan omasta ajattelusta, uskon että kaikilla on mahdollisuus onneen ja selviytymiseen".
Onhan tuo osaksi totta, mutta minun mielestäni elämä vaan sattuu olemaan epäreilua eikä kaikkeen voi itse vaikuttaa. Jokaiselle on annettu ns.omanlaiset ja epätasa-arvoiset eväät elämälle, ja jonkun on tehtävä enemmän töitä kuin toisen eikä omaan jaksamiseensakaan voi täysin vaikuttaa koska sekin riippuu luonteesta jonka synnyinlahjaksi saamme.
Joku syntyy huonoon perheeseen, joku parempaan. Joku saa reippaamman luonteen, joku heikomman. Joku on kauniimpi, joku rumempi. Tämä kaverini vaan sattuu olemaan reipas, kaunis ja menestyvä. Entä jos hän olisikin saanut synnyinlahjaksi erilaisen luonteen, erilaiset vanhemmat, olisi tullut koulukiusatuksi, syrjityksi, saanut ruman naaman ja puhehäiriön? Sanoisiko hän silloin että kaikki on kiinni vain itsestä?
Hän sanoi, että vaikutan jotenkin katkeralta ja että antaisin vaan menneiden olla. Toki osaan yrittää ja tehdä elämästäni parempaa ja voin vaikuttaa siihen, mutta kaikkeen ei kuitenkaan voi vaikuttaa.
Jos hän olisi kokenut saman kuin minä ja omaisi samat elämäneväät niin olisiko hän edes näin hyvässä asemassa kuin minä vai vajonnut masennukseen? Tuota ei voi kukaan tietää.
Onhan tuo osaksi totta, mutta minun mielestäni elämä vaan sattuu olemaan epäreilua eikä kaikkeen voi itse vaikuttaa. Jokaiselle on annettu ns.omanlaiset ja epätasa-arvoiset eväät elämälle, ja jonkun on tehtävä enemmän töitä kuin toisen eikä omaan jaksamiseensakaan voi täysin vaikuttaa koska sekin riippuu luonteesta jonka synnyinlahjaksi saamme.
Joku syntyy huonoon perheeseen, joku parempaan. Joku saa reippaamman luonteen, joku heikomman. Joku on kauniimpi, joku rumempi. Tämä kaverini vaan sattuu olemaan reipas, kaunis ja menestyvä. Entä jos hän olisikin saanut synnyinlahjaksi erilaisen luonteen, erilaiset vanhemmat, olisi tullut koulukiusatuksi, syrjityksi, saanut ruman naaman ja puhehäiriön? Sanoisiko hän silloin että kaikki on kiinni vain itsestä?
Hän sanoi, että vaikutan jotenkin katkeralta ja että antaisin vaan menneiden olla. Toki osaan yrittää ja tehdä elämästäni parempaa ja voin vaikuttaa siihen, mutta kaikkeen ei kuitenkaan voi vaikuttaa.
Jos hän olisi kokenut saman kuin minä ja omaisi samat elämäneväät niin olisiko hän edes näin hyvässä asemassa kuin minä vai vajonnut masennukseen? Tuota ei voi kukaan tietää.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kaverisi haistakoon paska. Ei tiedä mistään mitään.
Olen itse selvinnyt hieman helpommalla kuin monet muut, mutta tajuan nimenomaan että se ei ole omasta itsestä mitenkään aina kiinni.
Tää onkin just meidän yksinäisten pahin synti. Muiden syyttely. Itsekin olen yksin, en niin komea ja helvetin ujo. En mä silti hae syyllistä mistään muusta kuin itsestä. Kavereita on jokaisen mahdollisuus löytää, itselläkin on muutamia. Siihen ei ulkonäkö vaikuta, ujous vaikuttaa mutta silti olen löytänyt kavereita. Tyttöystävän löytäminen onkin hankalampaa. Ulkonäkö merkkaa aika tavalla ja ujous on aika todellinen hidaste. En silti senkään takia ihan täysin ole toivoani menettänyt. Töitä tarvii tehdä varmaan kymmenen kertaa enemmän kuin ihan normi ihmisen, mutta ehkä se joskus tuottaa hedelmää. Niin, ja siis yksinäisyys on kuin itsesääliä. Tulee just noita "muilla menee aina hyvin ja itsellä päin persettä" ajatuksia. Joo, toivottavasti joku edes ymmärtää mitä ajan takaa. Todennäköisesti saan vaan kettuilua ja peukkuja alaspäin..
kärsit vain itse. Elämä voi olla epäreilua, ihmiset voivat olla epäreiluja, kohtalo voi olla epäreilu... mutta ainoa joka kärsii katkeruudesta ja negatiivisista ajatuksista olet sinä itse.
... tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa; rohkeutta muuttaa, mitä voin; ja viisautta erottaa nämä toisitaan.
Noin sanoo vanha teksti
Minulla on rumat geenit, persoonallisuushäiriöinen äiti ja (ehkä sen seurauksena?) poden keskivaikeaa masennusta. Välillä surettaa, välillä vihastuttaa, mutta katkeruus on kaikkein turhin tunne. Teen elämästäni parhaan mahdollisen näillä eväillä. Ihmiset (miehet) eivät ole kiinnostuneita mutta onneksi lemmikkieläimet eivät välitä ulkonäöstä.
Kateellisuus ja katkeruus on pahasta, mutta siitä huolimatta olen paljolti samaa mieltä tekstisi kanssa. Olen jopa käynyt samantapaisen keskustelun kaverini kanssa.
Maailma on epäreilu, tai sanotaanko epätasa-arvoinen paikka. Kyllä toisilla on paremmat lähtökohdat tässä elämässä kuin toisilla. Ei voi olla ottamatta päähän, kun kovasta työstä huolimatta ei pysty toteuttamaan haaveitaan, ja toisille se on niin helppoa.
Mutta, uskon että on kuitenkin itsestä kiinni, mitä elämällään tekee ja miten siitä osaa nauttia. Uskon siihenkin, että itse voi vaikuttaa onnellisuuteensa ja selviytymiseensä. Esim. vaikka olisi syntynyt köyhään perheeseen, se ei estä lukemasta itselleen hyväpalkkaista ammattia.
Paljon on itsestä kiinni, muttei kaikki. Oma tilanteeni: Positiivinen luonne, sisarusparven vanhin, elättänyt itseni ja sisareni äitini 16 vuotiaasta ja siinä sivussa hoitanut kodin ja kouluttanut itseni ammattiin, josta nyt saan hyvää palkkaa. En enää asu sisarteni kanssa samassa taloudessa, mutta jatkuvasti osa palkastani menee heidän ylläpitämiseen= harrastuksiin ja menoihin. Molemmat sisareni opiskelevat, ja autan opintokuluissa sen minkä voin. Maksan äitini velkoja pois vielä vuosien ajan. En kykene ostamaan omaa asuntoa velkojen takia, asun vuokralla. Olen kuitenkin tyytyväinen, että sisarillani on koti, ruokaa ja lämmintä, minuun he voivat turvata. Ja ikää minulla on 36 vuotta.
Silti minusta tuntuu, että elän vain puolittain siten, kun voisin...
Mitä ihmettä sinä makselet muiden aikuisten ihmisten velkoja ja kuluja? Kuulostaa siltä, että sukulaisesi käyttävät sinua hyväksi. Elä omaa elämääsi ja nauti siitä niin paljon kuin pystyt.
Sanonpa teille kaikille "rumille" jotka valitatte ulkonäkönne olevan syynä yksinäisyyteen, että ei se kauneus todellakaan tuo onnea. Itse tiedän että olen nätti, ja monesti ovat ihmiset kehuneet, mutta eipä mun seuraa kukaan kaipaa. Tytöt pysyy poissa varmaankin kateuden takia, ja pojat tulee vaan panotarkotuksissa lähestymään. Että sellasta
Miksi odotat sitten vain muiden lähestyvän? Etkö itse yritä ottaa yhteyttä muihin ihmisiin?
Mistä tiedät, että miehet lähestyvät vain panotarkoituksissa? Ehkä olet etsinyt sitten ystäviäsi väärästä seurasta/paikoista?
Minusta kun miespuolisena henkilönä on alkanut tuntumaan, ettei yhdenkään naispuolisen henkilön kanssa pysty olemaan pelkkää kaveria ellei yritä jotain flirttiä pitää yllä koko ajan...
Mistä se sitten on kiinni, jos ei itsestään? Jokaisella itsellään on se suurin vaikutus omaan itseensä. Ja muistakaa, että harva jaksaa olla teidän kaverinne, jos te itsekään ette ole kaveri sille toiselle. Suurimmalla osalla tänne kirjoittelevista, kun tuntuu olevan se asenne, että itse ei tarvitse tehdä ystävyyden eteen mitään ja maailma on velkaa kaikesta ja vain se kaikki parhaimmat A-luokan kriteerit täyttävä kelpaa kaveriksi. Tämän kirjoitan sen perusteella, mitä nyt olen itse yrittänyt olla kaveria muiden yksinäisten kanssa viimeisen parin vuoden aikana mm. tämän palstan kautta...
kyllähän se aika paljon on itsestäkin kiinni