“Två språk som förenar oss till en gemensam identitet = Finland/Suomi.”
Yllä on suora lainaus HBL:n kommenttiosastosta.
Ovatko useimmat ruotsinkieliset rakentaneet itselleen näkemyksen maasta nimeltä Finland/Suomi, jossa jokainen suomenkielinen pakollisen ruotsinopiskelun ohessa omaksuu yhteisen Finland/Suomi-identiteetin, jossa on kulttuuriäidinkielenä suomen ja ruotsin yhdistelmä eikä sen kumpaakaan komponenttia voi tehdä vapaaehtoiseksi tuhoamatta identiteettiä, kansaa ja valtiota?
Jos näin on, ymmärrän, miksi vuoropuhelu on mahdotonta. Tämän “kaksikielinen kansa & kahden kielen kulttuuriäidinkieli” -ajatuksen omaksuneet pitävät tietysti sivisymättöminä niitä, jotka avoimesti sanovat, etteivät suomalaiset ole koskaan ajatelleet näin yhteisestä identiteetistä eivätkä tule koskaan ajattelemaankaan.
“Är det nu så tungt att läsa andra inhemska några fjuttiga timmar per år? Inhemskaspråken borde tidigare läggas så skulle det gråtas och oijas mindre.”
Tämä on jatkoa edelliselle lainaukselle. Siis ratkaisuksi pakollisen ruotsin aiheuttamaan itkuun ja valitukseen tarjotaan vain pakollisen ruotsin aikaistamista. Eihän sellainen muutaman vuosiviikkotunnin homma voi olla niin raskasta, sanovat pakollisen ruotsin kannattajat. Ehkei se olisikaan, jos unelma kulttuuriäidinkielestä olisi totta – mutta kun se ei ole.
Monet todella uskovat, että perustuslaki on tehnyt ihmeen ja “Finland/Suomi” on aidosti kaksikielinen valtio, jossa 5% = 50%. Näin suomenkielisten haluttomuus lukea ruotsia ei voi olla muuta kuin pahaa tahtoa, vihapuhetta ja alemmuudentunteesta kumpuavaa halua kieltää omilta lapsilta täysi kansalaisuus.
Miksi olemme antaneet tällaiselle “kaksikielinen kansa & kahden kielen kulttuuriäidinkieli” -puheelle alkujaankaan tilaa? Miksei sitä ole maan sivistyneistön piirissä kiivaasti kritisoitu?
Tietysti ruotsinkieliset ovat ok. Tietysti heidän kielensä on ok ja kuuluu maahamme. Muttei suomalaisten enemmistöstä tule koskaan kaksikielisiä yhdistelmällä suomi&ruotsi (yhä enemmän muilla yhdistelmillä), eikä suomalaisten moninaisia identiteettejä voi muovata kaksikielisyysideologian mukaisiksi.
Suomenkieliselle ruotsi voi olla vain yksi mahdollisista vieraista kielistä, joita opiskella, ei huono muttei muita tärkeämpi.
Miksei tätä sanota ääneen myös politiikkojen suulla – kaikella kunnioituksella ja ystävyydellä ruotsinkielisiä kohtaan?
Yllä on suora lainaus HBL:n kommenttiosastosta.
Ovatko useimmat ruotsinkieliset rakentaneet itselleen näkemyksen maasta nimeltä Finland/Suomi, jossa jokainen suomenkielinen pakollisen ruotsinopiskelun ohessa omaksuu yhteisen Finland/Suomi-identiteetin, jossa on kulttuuriäidinkielenä suomen ja ruotsin yhdistelmä eikä sen kumpaakaan komponenttia voi tehdä vapaaehtoiseksi tuhoamatta identiteettiä, kansaa ja valtiota?
Jos näin on, ymmärrän, miksi vuoropuhelu on mahdotonta. Tämän “kaksikielinen kansa & kahden kielen kulttuuriäidinkieli” -ajatuksen omaksuneet pitävät tietysti sivisymättöminä niitä, jotka avoimesti sanovat, etteivät suomalaiset ole koskaan ajatelleet näin yhteisestä identiteetistä eivätkä tule koskaan ajattelemaankaan.
“Är det nu så tungt att läsa andra inhemska några fjuttiga timmar per år? Inhemskaspråken borde tidigare läggas så skulle det gråtas och oijas mindre.”
Tämä on jatkoa edelliselle lainaukselle. Siis ratkaisuksi pakollisen ruotsin aiheuttamaan itkuun ja valitukseen tarjotaan vain pakollisen ruotsin aikaistamista. Eihän sellainen muutaman vuosiviikkotunnin homma voi olla niin raskasta, sanovat pakollisen ruotsin kannattajat. Ehkei se olisikaan, jos unelma kulttuuriäidinkielestä olisi totta – mutta kun se ei ole.
Monet todella uskovat, että perustuslaki on tehnyt ihmeen ja “Finland/Suomi” on aidosti kaksikielinen valtio, jossa 5% = 50%. Näin suomenkielisten haluttomuus lukea ruotsia ei voi olla muuta kuin pahaa tahtoa, vihapuhetta ja alemmuudentunteesta kumpuavaa halua kieltää omilta lapsilta täysi kansalaisuus.
Miksi olemme antaneet tällaiselle “kaksikielinen kansa & kahden kielen kulttuuriäidinkieli” -puheelle alkujaankaan tilaa? Miksei sitä ole maan sivistyneistön piirissä kiivaasti kritisoitu?
Tietysti ruotsinkieliset ovat ok. Tietysti heidän kielensä on ok ja kuuluu maahamme. Muttei suomalaisten enemmistöstä tule koskaan kaksikielisiä yhdistelmällä suomi&ruotsi (yhä enemmän muilla yhdistelmillä), eikä suomalaisten moninaisia identiteettejä voi muovata kaksikielisyysideologian mukaisiksi.
Suomenkieliselle ruotsi voi olla vain yksi mahdollisista vieraista kielistä, joita opiskella, ei huono muttei muita tärkeämpi.
Miksei tätä sanota ääneen myös politiikkojen suulla – kaikella kunnioituksella ja ystävyydellä ruotsinkielisiä kohtaan?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Suomalaisilla ei ole mitään identiteettiongelmaa. Suomalaiset kokevat vahvasti olevansa vain suomalaisia ja ovat ylpeitä suomalaisuudestaan. Suomalaisuuteen kuuluu kansallisuus, kieli, juuret ja perinne mm.
Suomessa asuvien eri vähemmistöjen mahdolliset identiteettiongelmat ovat täysin niiden asioita, eikä niitä pidä projisoida pääväestöön.