Olen 19 vuotias nuori aikuinen.Tuntuu että masennus alkaa viedä voiton..Mielessä ei ole mitään muuta kuin itsemurha.Aamulla kun herään ajattelen aina ensimmäisenä että taas samaa paskaa päivästä toiseen.Juon lähes joka päivä alkoholia masennukseen että olotila helpottuisi.En jaksa yhtään mitään.En jaksa iloita mistään mitä minulla on,en jaksa tehdä yhtään mitään.Paljon kavereita on ja rahastakaan ei ole pulaa mutta se ei vain riitä.En ole onnellinen.Vaikka saisin kuun taivaalta niin en olisi siltikään onnellinen.Olen ollut masenutunut 12 vuotiaasta lähtien.
En vain näe mitään iloa missääs asiassa.Kaikki tuntuu niin turhalta.
Tätä paskaa en jaksa enään ollenkaan,kaikki on niin turhaa,miksi on pitänyt syntyä tähän paskaan maailmaan,ei täällä ole hyvä olla,ainakaan minun.
Kyllä taidan lähteä oman käden kautta tästä maailmasta ei vaan jaksa tämä maailma ei vain ole mua varten.
En vain näe mitään iloa missääs asiassa.Kaikki tuntuu niin turhalta.
Tätä paskaa en jaksa enään ollenkaan,kaikki on niin turhaa,miksi on pitänyt syntyä tähän paskaan maailmaan,ei täällä ole hyvä olla,ainakaan minun.
Kyllä taidan lähteä oman käden kautta tästä maailmasta ei vaan jaksa tämä maailma ei vain ole mua varten.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tee niinkuin minä, muuta pois. Itse muutin australiaan enkä ole päivääkään katunut.
Mulla on ollut kans samoja ajatuksia vuosikaudet. Kesällä tuntu että !KAIKKI! elämän aikana koettu paska kaatu päälle ja olin varma, että nyt saa riittää. Ahdistuneisuus oli sanoinkuvaamaton. Viinaakin tuli vedettyä. No nyt ollaan tässä ja en oo vielä itteeni narun nokkaan vetämässä. On tasaisen tyyni olo mutta mikään ei oo pohjimmiltaan muuttunu. En syö lääkkeitä enkä apua ole hakenut, vielä. Onneksi syksy tuli. Huomas jotenkin, että elämä jatkuu..
Sen voin sanoa, että heitä alkoholin käyttö pois ja varaa aika lääkärille. Ite aion vähentää alkoholilla läträämistä ja jos tulee aivan vitun vaikeeta taas niin varaan ajan kyllä lääkärille. Jos se ei auta, niin on aika huono ennustus mun tulevaisuuden suhteen. Pitää mennä nyt päivä kerrallaan...
Jaksamisia sinulle.
Olet arvokas ihminen ja sinut on tarkoitettu elämään. Hakeudu hoitoon, eli ensin psykiatri ja sitten terapia. Uskon että se auttaisi. Toisaalta, olen itse samassa tilanteessa. 55-vuotias, joka ei jaksa tällä hetkellä. Mutta minulla on sen verran toivoa, että läheiset ovat apunani. Kunhan sen ensin tunnustin, että voin todella huonosti. Yritin itsemurhaa. Kaameinta oli herätä sairaalassa, jossa melkein kaikki kohtelivat minua kuin paskaläjää. Olin itse aiheuttanut heille työtä ja harmia. Useita "kunnon" sairaita ihmisiä oli jonossa. Minä vein heiltä paikan. Kun pääsin sieltä kotiin, oli pelkkä helpotus, vaikka ensin olin katkera, että miksen saanut mennä pois tästä kaikesta.
Nyt elän pelossa, koska minun pitää mennä työhön. Tuntuu etten enää jaksa, haluan olla kotona turvassa. Elän päivä kerrallaan, käyn terapiassa ja ensi viikolla on myös psykiatri mukana.
Hae apua! Sinulla on ystäviä, kerro heille ihan oikeesti miltä sinusta tuntuu. Jos sinulla on oikeita ystäviä, he auttavat.
Lue kirjoitukseni ketjun alkupuolelta. Halauksia ja rohkeutta!
minäki oon sitä mieltä että kannattaa hakea apua lääkäristä ja terapiasta.
(mielenterveystoimistosta)
ja viina pahentaa asioita! on kuin kusisi pakkasella housuunsa; hetken lämmittää mutta pian on taas entistä kylmempi!
masis voi johtua aivojen kemiasta. jotain välittäjäainetta tms. on liikaa tai liian vähän tai jotain.. silloin lääkitys auttaa.
samaan tapaan kuin diabeetikon haima ei tuota insuliinia, niin sitä täytyy ITSE ottaa.. ei se sen kummempaa oo.. ei tartte aatella et on jotenki hullu ja ettei lääkkeitä voi syödä.
tsemppiä ja haleja. älä luovuta!
Ymmärrän osittain, mutten kokoneen koska en ole samanlaisessa tilanteessa ollut. Hermomyrkky jota alkoholiksi kutsutaan ei ole ollenkaan hyvä juttu. Se masentaakin. Menisin sinuna pikaisesti lääkäriin ja kertoisin tuon kaiken. Masislääkkeitä ei tarvitse pelätä. Sitä tarvitsee, kauanko kestää että oikea lääke sulle löytyy, mutta sullakin voi olla niin hyvä tuuri kuin mulla että heti 2.lääke tärppäsi. SSRI teki väsyneen unettoman zombien minusta (sepram) kun taas Efexor:in (SNRI) avulla elän lähestulkoon normaalia elämää. Ei-normaaliosuus on se, että aamuisin joutuu nielemään pillereitä, kaikki muu onkin sitten sitä "normaalia".