Minulla on 15 viikkoinen koiranpentu. Se on todella ärhäkkä luiden perään ja muiden sen mielestä "herkullisiin" asioihin. Kun koiran lähelle menee sen syödessä esim. luuta se alkaa murista kovaa ja irvistelee hampaillaan ja yrittää näykkäistä. Olen yrittänyt rapsutella sitä ja jutella sille napakalla äänellä että otan nyt sen luun. Kun lopulta rupean luuhun tarraamaan koira käy käteen kiinni niin että hampaan jäljet jää. Silloin tarraan koiraa niskasta kiinni ja painan sen maahan jotta saan sen lopettamaan murisemisen ja irroittamaan otteen kädestä. Tätä on toistettu useamman kerran mutta ei mitään tulosta. Aina yhtä äkäinen. Mitä teen väärin? Miten saisin pois tämän tavan koiralta ennen kun se kasvaa ja silloin sille ei varmasti pärjää.
Koira on ärhäkkä luista yms
ongelma123
22
2633
Vastaukset
- Ajatuksia.
Unohdat yhden tärkeän vaiheen. Kun olet rapsuttanut sitä, saanut sen tarraamaan käteen, sekä ottanut niskaotteen, vaihda siinä kohdassa puhetyylisi ihan erilaiseksi. Älä käytä vihaista, älä toruvaa tai torjuvaa äänensävyä. Vaan sellaiseen herttiseen pikkusievään lässytykseen "elä sie haukkussei viissi, siehä häviä nää matsit kuitennii, ota rennosti vaa". Samantien helläät otetta ja alat rapsuttamaan uudelleen. Kun sama kuitenkin jatkuu, niin sinäkin teet uudelleen sen niskalenkin, urahdat vihaisesti. Ja taas vaihdat samantien siihen lässyttävään leikkisään tyyliin.
Toinen tapa millä voit myös lähestyä ongelmaa, on että kun olet antamassa luuta koiralle, laitat sen vaikka taskuun tai villapaidan alle piiloon. Sitten asetut itse maate lattialle ja vilautat luuta koiralle, ja annat sen itse kaivaa sen sieltä taskusta tai minne nyt sitten oletkin sen laittanut. Pääasia että koira tottuu häsläämään kanssasi sen luun saadakseen. Kannattaa pyrkiä siihen että koira sitten aina kaluaisi sitä luuta vierelläsi lattialla, ehkä kainalossasi.
Ylipäätään kannattaa nyt nuorena totuttaa koira myös siihen että ruokakupin ääressä voi olla joku, eli vietä itse aikaa koiran vierellä kun se syö. Istut vierellä ja rapsuttelet hiukan ja juttelet mukavia, niin silloin ei tule myöhemminkään sellaista ruokakuppiansa vahtivaa äkäpussia.- huippu-hurtta
Voit pitää luuta kädessä,ja antaa sen järsiä sitä siinä.Lopeta "selätys" sillä koiralle on luonnollinen tapa puollustaa ruokaansa,sillä se on viidakon laki"heikot kuolee,vahvat selviää".Koirallasi on vain normaali eloonjäämisvietti. Koita pois ottamisen sijaan juuri tuota kädestä syöttämistä,ja istut siinä,ja juttelet rauhallisesti.Kun koira on valmis,ja luottaa sinuun ettet "varasta"sen ruokaa.Pyydä sitä irrottamaan ote luusta,katsele luuta hetki,ja puhu liiotellusti kuinka hieno se on,ja anna se sitten takaisin.Ei ihme ettei koirasi ole lopettanut murinaa,ja se tulee pahentumaan.Jos jatkat samalla tyylillä,koska olet luonut tilanteesta kilpailu-tilanteen.Olet suoranaisesti haastanut koirasi,ja se on vastannut haasteeseen.Sillä on luu ja yrität ottaa,sitä väkisin. Mikä saa pennun puollustamaan luutaan hanakammin,se ei luota siihen että saisi sen sinulta takaisin.Mitä jos sinulle oltaisiin annettu neljäntähden illallinen,ja sinä olisit todella nälissäsi.Minä ihminen johon et luota tulisin,nappamaan lautasen nenäsi edestä omalle lautaselleni.Sinä hämmentyisit,ja huudahtaisit"hei".Minä pistäisin sinut maihin,ja sanoisin"kaikki on mun mitä mä haluan"kunniottaisitko,ja luottaisitko minuun.Pitäisitkö minua johtajana.Sitten kun koiralla on luottamus siihen ettet vie sen ruokaa lopullisesti,niin voit ottaa sen suusta melkeimpä mitä vaan ilman minkäänlaista taistelua :)
- Mikä rotu?
ihminen ei osaa koskaan tehdä sitä kuin toinen koira eli se pahentaa aina, lopeta tai asiat vain pahenavat. Syötä luuta alusta saakka kädestä pitäen, äläkä mene ottamaan sitä kesken kaiken pois.
- TEET VÄÄRIN
Mieti syömistä koirasi kannalta. Se syö ja sinä menet ottamaan ruoan pois. Eläin luonnostaan puolustaa ruokaansa, se ansaitsee ruokarauhan. Sitten sinä menet vielä ja selätät sen väkisin.
Koiralle tulee entistä pahempi olo syömistapahtumasta, se vahtii epäluuloisena koska omistaja taas tulee, vie sen ruoan ja käy käsiksi. SINÄ teoillasi kokoajan pahennat asiaa. Koirasta tulee entistä ärhäkämpi ruoan suhteen, ajanmyötä kaiken muunkin ja esim kohti tulevaa (silittävää, rapsuttavaa) kättäkin kohtaan siitä tulee ajan kanssa epäluuloinen, koska se onoppinut että kohti tuleva käsi on paha, se vie ruoan tai käy fyysisesti päälle.
Laita ruoka rauhaall paikkaan ja anna koirasi syödä rauhassa.- Eleen00dR
Koiraa ei kannata kiusata usein ruuan/luun poisviemisellä.. mutta on se syytä siihen opettaa, että tarvittaessa sen viet ilman murinoita!
1. Laita vaikka luun päälle kinkkua kun koira syö, joten tietää että lähestyvä käsi ei tee pahaa
2. Jos siltikin murisee, vaikka ruualla koitat osoittaa olevasi hyvillä aikeilla, anna sille napakampi pöllytys.. Itsellänikin pentuni toimi niin, että vaikka ruokaa miten annoin niin oikeat luut puolustettiin suu irvessä. Joka ikinen kerta kun murina alkoi, otin niskasta kiinni ja ravistin ja päälle vielä eristin eri huoneeseen.
Nyt koirani lähestyessäni luuta luovuttaa sen heti ja siirtyy sen luota pois. Olen käynyt aina laittamassa ruokaa kun koira siirtyy luun päälle, ajansaatossa on mennyt niin että voin vaikka pääni tunkea koiran ruokakippoon sen syödessä..
Eli vaikka käyttäisi "kovaa kättä" niin ei se tarkoita, että koiralla lähtisi luotto. Päinvastoin, joskus on pakko.
- Kukkahatuton setä
Lainaanpa itseäni tuolta saksanpaimenkoira-osiosta, jos ruokailurutiinien muutoksella saisit tätäkin hallintaan. Itse en ole vuosikausiin antanut enää koirille oikeita luita, kun niistä tuli koirien kesken ihan turhia tappeluita eli kumiluilla/purulelulla mennään nykyisin.
1. kerää runsaasti päättäväistä asennetta ja päätät, ettet pelkää puremista lainkaan
2. hanskat käteen, jos koira näykkii tai puree
3. lähestyt päättäväisesti koiraa ja sanot "kiitos", ennen kuin tartut luuhun (näin koira ehdollistaa "kiitos" irtipäästämiseen ja lopettamiseen)
4. Otat luun pois ja jos koira ei irrota, niin toinen käsi leuan alle ja kevyt puristus sormilla ikenistä, niin luu irtoaa
5. Laitat luun pöydälle ja odotat minuutin
6. Käsket koiran istumaan (jos jo osaa) tai siirrät "omalle paikalle" ja laitat luun lattialle. Jos koira lähtee heti ryntäämään luun kimppuun, nostat sen taas pöydälle odottamaan
7. Toistat tätä niin kauan kunnes oppii odottamaan "ole hyvä" komentoa eli lupaa ottaa. Jos koira menettää kiinnostuksensa luuhun, niin jatkat seuraavalla kerralla uudestaan.
Pari tuntia, päivää tai viikkoa menee ja koira kuin koira tuon oppii, jos luu tai ruoka on riittävän rakas asia. Vaatii vain pahimmillaankin vain runsaasti toistoja...
-----
Meillä on ollut lapsilla sakemanneja ympärillä alusta alkaen eli voisi sanoa, että ovat tottuneet koirien kanssa olemiseen eikä yhdenkään koiran kanssa ole tarvinnut lasten tai aikuisten ruoka-asioista tapella, kun on alusta asti pidetty seuraavat säännöt voimassa vuodesta toiseen - poikkeuksetta.
1. Ennen ruokailua koirat menevät aina odottamaan "omalle paikalleen" (= peti), jo ihan 7-8 viikkoisesta asti ja voin vakuuttaa, että pienikin pentu oppii tämän todella nopeasti (parissa viikossa viimeistään)
2. Siellä odotetaan se aika, että ruoka laitetaan kuppiin sekä valmistetaan seuraava ateria jääkaappiin odottamaan ja omalta paikalta ei koirat omin päin tule kupille, vaan koirat kutsutaan syömään "ole hyvä", jonka jälkeen tullaan odottamaan ruokaa istuen
3. Tämän jälkeen kupit lattialle ja jos joku yrittää aloittaa ruokailun ilman lupaa, niin kupit takaisin pöydälle ja koirat istumaan
4. Odotetaan niin kauan, että tilanne on rauhallinen ja koirat istuvat rauhallisesti (tämä aika lyhenee kerta kerralta) ja annetaan lupa tulla kupille - "ole hyvä"
5. Nyt koira on rauhallinen ja popsii eväänsä reippaasti, eikä koiraa häiritä silloin kun on ruoka-aika
6. Kun mennään ottamaan kuppia, niin sanotaan aina ennen kupin ottamista "kiitos", jos koira on vielä nuoleskelemassa kuppia niin koira tietää että kuppi tullaan ottamaan pois
7. Ruokakuppeja ei koskaan jätetä lattialle, mitään välipaloja ei anneta (paitsi treeniherkut) ja ruoka-ajat ovat aina samat
Lapsille opetettiin nämä manööverit ihan pienestä pitäen ja ruokakupin kautta lapset hankkivat oman auktoriteettinsa koiriin jo ihan pienenä taaperona. Ja vaikka ovat nyt jo siinä iässä, että ovat kotoa lähdössä opiskelemaan, niin samat temput toistetaan nykyisten koirien kanssa yhä edelleen ja ruokailu sujuu kuin tanssi.
Ei se sen vaikeampaa ole, kunhan muistaa että vanhemmat ovat aina vastuussa siitä, miten hommat sujuvat ja ennen kaikkea myös lasten tekemisistä. Siispä, ilman valvontaa ei saa jättää koiria, saatikka lapsia.- ongelma123
Kiitos kaikille neuvoista :) Koira on rodultaan kultainennoutaja. Luut eivät ole ainoita mitä koira puolustaa. Asumme maalla ja meillä on iso pihamaa. Koira saa juoksennella vapaasti pihalla. Ulkoahan löytyy vaikka mitä, esim. kivet, heinämultakokkarepaakut jne jne mitkä kiinnostavat koiraa. Niinkuin koiranpennut yleensä se syö vähän kaikkea mitä ulkoa suuhunsa saa. Esimerkiksi se on innokas syömään kiviä. Kun huomaan että koira on taas jotain kiveä syömässä menen luokse ja otan sen pois suusta (väkisin nopeasti sormet suuhun ja kivi pois). Koira ei tykkää että otan kiven pois sen suusta ja näykkäisee sen jälkeen, mutta ei ole kuitenkaan yhtä niin ärhäkkä mitä luiden perään. Jos koiralla on suussa jotain sitä vähemmän kiinnostavaa mitä se esim. löytää lattialta (nappi, purkka, klemmari jne) niin silloin ne saa kaivella ihan vapaasti sen suusta pois ilman näykkäisyä tai ärinää. Mikä on tuo kauhea kivien syönti vimma niin että pitää välillä näykkäistä jos kiven ottaa suusta pois?
- perheen isä
ongelma123 kirjoitti:
Kiitos kaikille neuvoista :) Koira on rodultaan kultainennoutaja. Luut eivät ole ainoita mitä koira puolustaa. Asumme maalla ja meillä on iso pihamaa. Koira saa juoksennella vapaasti pihalla. Ulkoahan löytyy vaikka mitä, esim. kivet, heinämultakokkarepaakut jne jne mitkä kiinnostavat koiraa. Niinkuin koiranpennut yleensä se syö vähän kaikkea mitä ulkoa suuhunsa saa. Esimerkiksi se on innokas syömään kiviä. Kun huomaan että koira on taas jotain kiveä syömässä menen luokse ja otan sen pois suusta (väkisin nopeasti sormet suuhun ja kivi pois). Koira ei tykkää että otan kiven pois sen suusta ja näykkäisee sen jälkeen, mutta ei ole kuitenkaan yhtä niin ärhäkkä mitä luiden perään. Jos koiralla on suussa jotain sitä vähemmän kiinnostavaa mitä se esim. löytää lattialta (nappi, purkka, klemmari jne) niin silloin ne saa kaivella ihan vapaasti sen suusta pois ilman näykkäisyä tai ärinää. Mikä on tuo kauhea kivien syönti vimma niin että pitää välillä näykkäistä jos kiven ottaa suusta pois?
Voi olla koiran mahdollinen lisävitamiinien tarve jos syö multaa,kiviä ym. Tosin tuon ikäinen tutkii uusia asioita suullaan, pentumaisuuttaan.
- huippu-hurtta
perheen isä kirjoitti:
Voi olla koiran mahdollinen lisävitamiinien tarve jos syö multaa,kiviä ym. Tosin tuon ikäinen tutkii uusia asioita suullaan, pentumaisuuttaan.
Meidänkin pentu söi kiviä :) eläinlääkäri sanoi ettei ole vaarallista,ja se loppuikin aikanaan kun hampaat vaihtui pysyviin.Taisi kivien muljuttelu suussa auttaa ikenien kutinaan :) eipä se oli vaarallista..
- 1+3
huippu-hurtta kirjoitti:
Meidänkin pentu söi kiviä :) eläinlääkäri sanoi ettei ole vaarallista,ja se loppuikin aikanaan kun hampaat vaihtui pysyviin.Taisi kivien muljuttelu suussa auttaa ikenien kutinaan :) eipä se oli vaarallista..
Meillä kun tuo ongelma alkoi pennulla niin minä vain otin luun pois pennun mutinoista välittämättä ja laitoin pois . Muutamantunnin päästä luu uudelleen eteen ja sama homma . Lopulta ei enää sanonut mitään kun otin ja pidin luuta hetken ja annoin takaisin . Nyt voi kaivaa vaikka lihapullan suusta ilman että laittaa vastaa ...itseasiassa kun sanoo "anna" niin sylkäisee sen ihan itse käteen .
Ruokarauha meillä on koirilla mutta tarvittaessa täytyy päästä väliin ! Esim jos nappaa jotain lenkillä suuhunsa niin se on saatava heti pois . - OMA TOIMINTASI
ongelma123 kirjoitti:
Kiitos kaikille neuvoista :) Koira on rodultaan kultainennoutaja. Luut eivät ole ainoita mitä koira puolustaa. Asumme maalla ja meillä on iso pihamaa. Koira saa juoksennella vapaasti pihalla. Ulkoahan löytyy vaikka mitä, esim. kivet, heinämultakokkarepaakut jne jne mitkä kiinnostavat koiraa. Niinkuin koiranpennut yleensä se syö vähän kaikkea mitä ulkoa suuhunsa saa. Esimerkiksi se on innokas syömään kiviä. Kun huomaan että koira on taas jotain kiveä syömässä menen luokse ja otan sen pois suusta (väkisin nopeasti sormet suuhun ja kivi pois). Koira ei tykkää että otan kiven pois sen suusta ja näykkäisee sen jälkeen, mutta ei ole kuitenkaan yhtä niin ärhäkkä mitä luiden perään. Jos koiralla on suussa jotain sitä vähemmän kiinnostavaa mitä se esim. löytää lattialta (nappi, purkka, klemmari jne) niin silloin ne saa kaivella ihan vapaasti sen suusta pois ilman näykkäisyä tai ärinää. Mikä on tuo kauhea kivien syönti vimma niin että pitää välillä näykkäistä jos kiven ottaa suusta pois?
annat oikeasti loistavan palkan (oikeasti jotakin älyttömän hyvää herkkua) tilalle, näin koira oppii, että vaihtokauppa kannattaa. Kiinnistä myös huomiota omaan käytökseesi, jos lähestyt koiraa tuimana, käskevänä, aiot alistaa, huutaa, komenta vihaisena yms, niin tottakai se vaikuttaa koiraan. Ole siis rauhallinen, silti jämäkkä, selkeä, oikeudenmukainen, helläkätinen ja oikeudenmukainen. Tuottaa taatusti tulosta.
- ystävällisyydellä
OMA TOIMINTASI kirjoitti:
annat oikeasti loistavan palkan (oikeasti jotakin älyttömän hyvää herkkua) tilalle, näin koira oppii, että vaihtokauppa kannattaa. Kiinnistä myös huomiota omaan käytökseesi, jos lähestyt koiraa tuimana, käskevänä, aiot alistaa, huutaa, komenta vihaisena yms, niin tottakai se vaikuttaa koiraan. Ole siis rauhallinen, silti jämäkkä, selkeä, oikeudenmukainen, helläkätinen ja oikeudenmukainen. Tuottaa taatusti tulosta.
Meillä tämä toimii siis, sanon koiralle ystävällisesti :teetkö vaihtokaupan? koira tunteen lauseen, tiputtaa aina suustaan sen mitä siellä on, lelu tai ruokaa tai jotain ulkona ja istuu ja jää odottamaan, että mitäs hyvää sieltä nyt tuodaan.
- dogwish
ota yhteyttä asiassa minuun
[email protected]
jotta asia ei etene väärään suuntaan- kertoisitko?
Laittaisitko ajatuksiasi tännekin, ei se varmasti hukkaan menisi - voisi jopa auttaa jotakuta muutakin, jolla on samanlaisia ongelmia?
- dikdog
kertoisitko? kirjoitti:
Laittaisitko ajatuksiasi tännekin, ei se varmasti hukkaan menisi - voisi jopa auttaa jotakuta muutakin, jolla on samanlaisia ongelmia?
Ajatuksia kehiin
- dogwish
dikdog kirjoitti:
Ajatuksia kehiin
Koiran muriseminen puhutaan vaikka nyt luusta, koiralla on luu lähestyt ja haluat luun, koira murisee, tottakai koska luu on hänen.
Luu ja kaikki muu täytyyy saada koiralta pois, kun menet koiran lähelle, hän ei yleensä lähde karkuun luun kanssa vaan pitää siitä kiinni ja murisee. tällöin sinun täytyyy ottaa kenkä jalkaan ja painaa kengällä luuta lattiaa vasten, koira ei saa luuta itselleen, sinun on tehtävä selväksi että luu on nyt sinun, pidellessäsi luuta jalalla koira luovuttaa jossain vaiheessa ja ottaa askeleen taaksepäin, nostat jalan ja koira yrittää taas ottaa luun. taas painat jalan luuhun. jalan voi hyvin korvata myös harjalla tms.
kun koira lopulta luovuttaa luun sinulle eli ymmärtää ettei saa luuta sinulta, menet otat luun itsellesi nouset ylös otat pari askelta poispäin koirasta ja menet antamaan luun koiralle takaisin. jotta koira ymmärtää ettet halunnut vain kiusta, ja tätä pois ottoa täytyy harjoitella kaikkien luiden yms, kanssa jatkuvasti, koira tulee ymmärtämään ja kunnioittamaan sinua omistusoikeuksissa, tämä kannattaa opettaa koiralle mahdollisimman aikaisin, sillä voi tulla tilanne että olet lenkillä koiran kanssa ja koira ottaa suuhunsa jotain kauheaa otat joko sen pois tai komennolla irti, jolloin koira luovuttaa sen sinulle, siinä vaiheessa kun koira ymmärtää että sinulle täytyy luovuttaa mitä haluat voi mukaan ottaa komennon irti jolloin koira tiputtaa luun tms, sinulle.
jolloin kannattaa taas harjoitella kotona luun kanssa irti ja pari askelta ja takaisin luu koiralle, ei mukavaa ei tietenkään anneta koiralle takaisin mutta paljon kehuja koiralle kun luovutti esineen tms.
Koulutuksessa kun käytetään jalkaa tms, ei käytetä sanoja, tehdään vain selväksi että tämä on minun nyt.
[email protected] - perheen isä
dogwish kirjoitti:
Koiran muriseminen puhutaan vaikka nyt luusta, koiralla on luu lähestyt ja haluat luun, koira murisee, tottakai koska luu on hänen.
Luu ja kaikki muu täytyyy saada koiralta pois, kun menet koiran lähelle, hän ei yleensä lähde karkuun luun kanssa vaan pitää siitä kiinni ja murisee. tällöin sinun täytyyy ottaa kenkä jalkaan ja painaa kengällä luuta lattiaa vasten, koira ei saa luuta itselleen, sinun on tehtävä selväksi että luu on nyt sinun, pidellessäsi luuta jalalla koira luovuttaa jossain vaiheessa ja ottaa askeleen taaksepäin, nostat jalan ja koira yrittää taas ottaa luun. taas painat jalan luuhun. jalan voi hyvin korvata myös harjalla tms.
kun koira lopulta luovuttaa luun sinulle eli ymmärtää ettei saa luuta sinulta, menet otat luun itsellesi nouset ylös otat pari askelta poispäin koirasta ja menet antamaan luun koiralle takaisin. jotta koira ymmärtää ettet halunnut vain kiusta, ja tätä pois ottoa täytyy harjoitella kaikkien luiden yms, kanssa jatkuvasti, koira tulee ymmärtämään ja kunnioittamaan sinua omistusoikeuksissa, tämä kannattaa opettaa koiralle mahdollisimman aikaisin, sillä voi tulla tilanne että olet lenkillä koiran kanssa ja koira ottaa suuhunsa jotain kauheaa otat joko sen pois tai komennolla irti, jolloin koira luovuttaa sen sinulle, siinä vaiheessa kun koira ymmärtää että sinulle täytyy luovuttaa mitä haluat voi mukaan ottaa komennon irti jolloin koira tiputtaa luun tms, sinulle.
jolloin kannattaa taas harjoitella kotona luun kanssa irti ja pari askelta ja takaisin luu koiralle, ei mukavaa ei tietenkään anneta koiralle takaisin mutta paljon kehuja koiralle kun luovutti esineen tms.
Koulutuksessa kun käytetään jalkaa tms, ei käytetä sanoja, tehdään vain selväksi että tämä on minun nyt.
[email protected]Mistä sitten johtuu koirani käytös, kun haluaa lähes aina syödä luuta joko niin, että pidän sitä kädessä tai useammin niin, että röhnättää puolilksi sylissä kun istun tai makaan vaikka sohvalla. Tämä käytös on ollut lähes kaikilla koirillani vuosien saatossa. Tuntuu olevan hyvin tärkeä asia koiralleni.
- ongelmaa
perheen isä kirjoitti:
Mistä sitten johtuu koirani käytös, kun haluaa lähes aina syödä luuta joko niin, että pidän sitä kädessä tai useammin niin, että röhnättää puolilksi sylissä kun istun tai makaan vaikka sohvalla. Tämä käytös on ollut lähes kaikilla koirillani vuosien saatossa. Tuntuu olevan hyvin tärkeä asia koiralleni.
Samantyyppistä toimintaa meillä, mutta koira "vaatii" että mun täytyy olla lattialla röhnöttämässä sen kanssa. Ei tule sohvalle. Ihmettelen miksei? Osaisiko tää kouluttaja avittaa tässäkin ongelmassa, joka sinänsä pieni mutta olisi kiva kun koirakin joskus tulisi soffalle kanssani.
- hmmm...
Nämä syömisten poisottamisasiat tuntuvat olevan vähän henkilökohtaisia - itse en ole koskaan nähnyt tarvetta varsinaisesti koirien kanssa harjoitella minkään herkun ottamista kesken ruokailun, silti ahneimmatkin ovat mukisematta luovuttaneet herkut tarvittaessa pois. En kuitenkaan voi sanoa, että minulla olisi mitään ainoaa, oikeaa (tai välttämättä joka tapauksessa edes parasta) konstia toimia näissä tilanteissa. Lisäksi näiden nettikeskustelujen ongelma on aina se, että parhaankaan selostuksen luettuaan on äärimmäisen vaikea mennä sanomaan oikeastaan mitään, koska yleensä nämä tilanteet pitäisi aivan itse nähdä osatakseen muodostaa niistä kunnollista kokonaiskuvaa. Veikkaisin kuitenkin, että nykyisellään tuo luiden poisottaminen on enemmänkin sirkusta kuin määrätietoista, selkeää toimintaa.
Ihan ensin: millainen pentu on muuten? Miten se käyttäytyy vaikka kynsiä leikattaessa tai muuten normaalissa arjessa, vai onko tuo herkkuihin (ja kiviin) liittyvä ärhentely ainoa ongelma?
Toiseksi: miksi sinä rapsuttelet pentua kun menet ottamaan luuta ja murisee sinulle? Koiran ei pitäisi saada silittelyjä, rapsutteluja tai yleensäkään mitään hellyyttä osakseen silloin, kun se käyttäytyy selvästi ei-toivotulla tavalla. Mitään hyötyä siitä ei sinun kannaltasi ole, mutta saatat kylläkin vahvistaa koiran näkemystä siitä, että murina ja irvistely kannattavat.
Kolmanneksi: milloin nuo ongelmat alkoivat, miten ja millä tavalla silloin itse toimit?
Paras keino mennä ottamaan herkut tarvittaessa pois on se, että menet määrätietoisesti pennun luo, annat sille hetken aikaa tajuta mitä olet tekemässä ja sitten yksinkertaisesti otat luun. Ei juttelua, selittelyä, hyvittelyä eikä silittelyä. Ensimmäisestä murahduksesta tai muusta vastaavasta selkeä kielto. Määrätietoista, anteeksipyytelemätöntä ja itsevarmaa toimintaa alusta loppuun. Jos koira ehtii purra, olet jo todennäköisesti myöhästynyt sille tutun käyttäytymisketjun katkaisemisessa ennen puremista.
Mitä tulee tuohon maahan painamiseen.. jos sille linjalle lähtee, koiran pitää todellakin antaa periksi ennen kuin sen annetaan nousta ylös. Silloinkin pitää olla rauhallinen ja varma. Noh,näin meillä...
Keittiöpennuilla on paremmat lähtökohdat siihen,ettei ruokajutuista tarvi tehdä mitään draamaa.Ne on jo kasvattajalla tottuneet,että lähellä liikutaan ja ollaan.
Kun pentu tulee,sille jutellaan paljon ja mm.tilanteissa,jossa se on rauhoittunut.Se assosioituu ääneen.
Meillä myös opetetaan äkkiä nannasana.Kun pennulle laitetaan ruoka,sille jutellaan.Ensimmäiset ruuat saa tullessa syödä rauhassa,tosin kuljetaan ihan normisti ohi,sitten aloitetaan harjoittelut.Mennään kepolle,niin että koira huomaa,puhutaan sillä tutulla äänellä ja annetaan sitä nannaa.Alussa niin,että pentu näkee sen kädessä,kun laitetaan ruuan joukkoon ja samalla annetaan kädestä myös.Ja sitten annetaan jatkaa syömistä.
Seuraavaksi otetaan välillä kuppi pois,aina kerrotaan mitä tehdään",lisätään kippoon sitä nannaa,niin että pentu näkee ja ruokailu jatkuu.Myöhemmin ruokailuun liitetään jokin rauhoittumis ja pieni harjoittelutuokio,kun ne ensin on opetettu.Välillä olen myös antanut ennen keppoa pennulle ruokakeposta sormin ensin muutaman ruokapalan ja sitten vasta kipon.
Sitten luu.Ensin siis koiralle on opetettu,että ruokailu on ihan tavallista duunia.Siitä ei tarvi tehdä mitään elämää suurempaa draamaa,sitten siirrytään luuhun.Siis ihan ehtaan.Kun se on sen saanut ihmeteltäväkseen,niin ensin annetaan purka kunnolla ekat jännärit pois.Eli ei kiinnitetä huomiota.Kun on selkeästi rentoutunut ja popsinut sitä aikansa,niin kuljeskellaan muutama kerta ihan liki huomioimatta koko tapahtumaa.Loppupuolella kun ollan jo vähän väsähtäneitä hommaan,niin mennään normireippaasti,puhutaan ja otetaan se luu käteen,niin että näkee herkut tulevaksi ja saa tilalle taas jotain spesiaaliherkkua.Ja ennenkaikkea,annetaan se luu takaisin.Tuota sitten treenaillaan muutamia kertoja.
Yksikään koira ei ole murissut ym.luustaan tai ruuastaan.
Oma periaatteni on se,että minä voin mitä vaan ja koska vaan ottaa suusta pois.Ihan miten haluan.Joko sormilla tai käskyttämällä irti.Mutta,vastineeksi siitä,on minun velvollisuutena toimittava niin,ettei koiralle koskaan tule tarvetta reagoida tilanteisiin negatiivisesti tai epävarmasti.Noitten puolustaminen on pääasiassa epävarmuutta.
Ja kuten tässä,kuin muussakin,tärkeintä on se,miten kokonaisvaltaisesti hyvin se suhde rakennetaan alusta asti.
Ja yksi,mitä en ikinä tekisi.Selättäisi tai kohtelisi koiraa nurjasti,jos minulle märähtäisi noista.Sehän olisi,kuin toteuttaisi koiran "pelot",omituisesta tilanteesta ja uhasta.- Kukkahatuton setä
Juuri kuten molossi totesi, omistajalla pitää olla ehdoton valta ottaa koiran suusta mitä tahansa ja milloin tahansa. Mitä pienempänä totuttaa koirat siihen, että käsi tulee suuhun ilman sen suurempaa draamaa tai huutamista, sen helpompaa se on sitten vanhempana. Itse en tuohon esineiden jalan alle laittamiseen lähtisi, sillä omistaja ei saa koiran suuta pelätä. Jos hampaat pelottaa, niin hanskat käteen.
Eipä tule mieleen itselläkään, että meillä koirat olisivat murisseet (terveinä) ruokakupilla minulle tai toisilleen, mutta meillä nuo ruokailut hoidetaankin kuin "armeijassa" ja kaikki höntyilyt tai edes sellaisen aikeet karsitaan pois jo pikkupennusta alkaen ;) Silloin kun koira on kipeänä, niin se saattaa murista ihan missä ja kenelle vaan, kun on huono olo ja sattuu. - perheen isä
Kukkahatuton setä kirjoitti:
Juuri kuten molossi totesi, omistajalla pitää olla ehdoton valta ottaa koiran suusta mitä tahansa ja milloin tahansa. Mitä pienempänä totuttaa koirat siihen, että käsi tulee suuhun ilman sen suurempaa draamaa tai huutamista, sen helpompaa se on sitten vanhempana. Itse en tuohon esineiden jalan alle laittamiseen lähtisi, sillä omistaja ei saa koiran suuta pelätä. Jos hampaat pelottaa, niin hanskat käteen.
Eipä tule mieleen itselläkään, että meillä koirat olisivat murisseet (terveinä) ruokakupilla minulle tai toisilleen, mutta meillä nuo ruokailut hoidetaankin kuin "armeijassa" ja kaikki höntyilyt tai edes sellaisen aikeet karsitaan pois jo pikkupennusta alkaen ;) Silloin kun koira on kipeänä, niin se saattaa murista ihan missä ja kenelle vaan, kun on huono olo ja sattuu."..ensin annetaan purka kunnolla ekat jännärit pois...jatkuu" tuo on tärkein pointti mikä pitäisi ymmärtää.
Avain koko hommaan, kun pennusta puhutaan
"jalan alle laittamiseen lähtisi, sillä omistaja ei saa koiran suuta pelätä."..varsinkaan pennun. En lähtisi minäkään tuohon "ralliin" tai kilpailuun. Tapa se on kai äänettömyyskin, mutta äänenpainot on eleitä tehokkaampi ja hyödyllisempi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad961605- 541083
Alastomat miehet seksikeinussa lasten nähden PRIDEssä!
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/adf62289-a0b6-4b4c-9672-9e19c01beb51 Eikö nyt muka mene jo aivan liian pitkälle että4151017- 166952
- 57782
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän126752- 51688
- 78675
Naiselle Kuuleppa Tämä
Tämä ei ole mikään vitsi. Minulla on ikävä sinua nainen! Naiselle mieheltä38655- 57651