Ei kaikki puhu raskaudestaan! Itse esim. en, paitsi jos joku kysyy, eli silloin henkilöä kiinnostaa, mutta kerron vain kuulumiset ja jätän asian. Samoin koko ensimmäinen raskaus. Tiedostin sen asian että ne joilla ei ole lapsia, eivät ole aiheesta välttämättä kiinnostuneita ja jos ovat niin ottavat asian esiin itse. Eikä minulla ole tuttuja, jotka ovat samaan aikaan olleet raskaana, muutama ystävä on, jotka kovasti haluaisivat olla ja yrittävät sitä jatkuvasti. Tiedän että omasta raskaudestani puhuminen voi vaikuttaa erityisesti heistä "leuhkimiselta", enkä halua loukata ystäviäni.
Toisilla on tarve korostaa itseään, puhua jatkuvasti raskaudestaan ja lapsistaan, jatkuvasti vain. Kyllä siinä kaverit karisevat! Itse olen saanut kiinnostusta ja tukea osakseni aivan sitä kerjäämättä. Silloin tiedän että se on vapaaehtoista ja aitoa. Suosittelen muillekkin. Puhukaa lapsistanne sellaisten kanssa joilla jo itsellä on lapsia tai ovat raskaana. Itseäni ei sekään hirveästi jaksa kiinnostaa. Äiti ehdin olla kaiken muun ajan, silloin kun olen ystävieni kanssa, vauva yleensä aina mukana, keskityn ystäviini ja heidän asioihinsa. Pitää sitä olla muutakin kiinnostusta kuin pelkkä vauva, ainakin hyvät ystävät. Heitä näkee harvoin, vauvaa koko ajan. Hänelle riittää että olet läsnä ja välität, vaikket sitä koko maailmalle jatkuvasti toitotakaan. Ja sinä tiedät, se on kaikkein tärkeintä. Ei se tee sinusta huonoa äitiä vaikket koko ajan osoita ajattelevasi lastasi puhumalla hänestä. Itsekään en voi sietää sellaisia ihmisiä joilla ei muuta puheenaihetta olekaan, yritän kovasti välttää heidänlaisiaan.
Toisilla on tarve korostaa itseään, puhua jatkuvasti raskaudestaan ja lapsistaan, jatkuvasti vain. Kyllä siinä kaverit karisevat! Itse olen saanut kiinnostusta ja tukea osakseni aivan sitä kerjäämättä. Silloin tiedän että se on vapaaehtoista ja aitoa. Suosittelen muillekkin. Puhukaa lapsistanne sellaisten kanssa joilla jo itsellä on lapsia tai ovat raskaana. Itseäni ei sekään hirveästi jaksa kiinnostaa. Äiti ehdin olla kaiken muun ajan, silloin kun olen ystävieni kanssa, vauva yleensä aina mukana, keskityn ystäviini ja heidän asioihinsa. Pitää sitä olla muutakin kiinnostusta kuin pelkkä vauva, ainakin hyvät ystävät. Heitä näkee harvoin, vauvaa koko ajan. Hänelle riittää että olet läsnä ja välität, vaikket sitä koko maailmalle jatkuvasti toitotakaan. Ja sinä tiedät, se on kaikkein tärkeintä. Ei se tee sinusta huonoa äitiä vaikket koko ajan osoita ajattelevasi lastasi puhumalla hänestä. Itsekään en voi sietää sellaisia ihmisiä joilla ei muuta puheenaihetta olekaan, yritän kovasti välttää heidänlaisiaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse en ollenkaan jaksaisi koko ajan jauhaa raskaudestani, mutta lähipiiri vaatii sitä. Kaikki, ainakin melkein, mitä minulle puhutaan tai minulta kysytään, tuntuu liittyvän tähän raskauteen. Tuntuu, ettei minulla enää olekaan muuta merkitystä, kuin olla tuleva äiti.
Tuota ajattelin myöskin alkuperäistä viestiä kirjoittaessani. Tein asian selväksi kaikille heti ensimmäisen raskauden alussa, että minä en halua olla niitä äitejä jotka puhuvat vain ja ainoastaan yhdestä aiheesta. Raskaudesta ja vauvasta voi kyllä puhua, mutta itse en koskaan ota asiaa esille, ellei ole jokin ongelma johon kaipaan neuvoa. Onneksi kuitenkin ihmisiä raskauteni kiinnostaa, sehän olisi sääli jos ei kukaan mitään kyselisi. Vai mitä? Mutta voi aivan hyvin sanoa suoraan, että kysyt kyllä neuvoa jos tarvitset, ettei kaikkien tarvitse esim. neuvoja jaella jokaisen lauseen jälkeen jonka raskaudestasi sanot.
Hei,
minä kanssa samaa mieltä, että ollaan tässä sama rempseä mimmi vielä raskaana ollessakin... jutut tuntuu vain työkavereillakin muuttuneen.. ukkojen kanssa voi puhua sentään normaalisti, vaikka kyllä huomaa, että heilläkin muistot omasta vauvan odotuksesta herää nyt henkiin kun minä maha pysytyssä olen. Mutta naisväkin tuntuu olevan vain kiinnostunut mahastani ja voinnistani. Minäkin haluan elää normaalia elämää siitä huolimatta, että olen raskaana enkä kaipaa kenenkään neuvoja (pyytämättä!) saanko nostaa tuon raskaan laatikon tai saanko tehdä mieheni avuksi remonttia jne. Ihan kuin olisi joku sairaus todettu ja nyt (minusta) potilaasta kaikkien kanssaihmisten pitää pitää huolta.
Antakaa raskaana olevien naisten olla edelleen naisia isolla ännällä ja sitten vasta odottavia äitejä :)
Aivan totta kirjoitit - ja kyllä on kurja joka päivä kuulla työkaverin suusta ( varmaan hyvää tarkoittavat ) sanat "mites se pikkuäiti voi?"
Tekisi mieli jo jossain vaiheessa tunkea kaverin kieli kurkkuun - kun on tuota ikää kuitenkin jo yli 30 ja toinen lapsi tulossa niin ei sitä miksikään pikkuäidiksi tosiaan itseään tunne! Ja kun elämään mahtuu niin paljon muutakin kuin ainaiset kyselyt ja mahaan taputtelut ja ihmettelyt, että onpa se nyt pyöristynyt...