Tartu hetkeen ja kuuntele sydäntäsi. Urhoollisuusmitalia ei jaeta huonossa suhteessa elämisestä. Kukaan ei kiittele kuolinvuoteellasi, että urheastipa elit läpi kaikki onnettomat vuodet. Että kiitos, kun olet käyttänyt kaikki elämäsi vuodet siihen, että kärvistelit huonossa suhteessa ja hauisvoimin pidit pystyssä liittoa, vaikka sydän huusi muualle...
Kuuntele sydäntäsi
<3
562768
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
sydän huutaa muualle
ja rakkaus kaivertaa rintaa...
Sitä vaan yrittää uudelleen,uudelleen,uudelleen kuin hamsteri
kärryn pyörää pyörittää ja samaa tahtia ylläpitää
eikä uskalla hypätä vauhdissa pois.. öitä!
niin yksinkertaisia ja eikö joistain asioista olisi parempi puhua henk.koht. kuin palstoilla ?
Sivulliset ei voi tietää kenenkään suhteesta yhtään mitään. Jokaisessa suhteessa voi olla sekä hyvää että huonoa, kuka minkäkin esim. huonoksi mieltää. On tuhansia tapoja elää ja rakastaa siten ettei muut sitä välttämättä ymmärrä! Voiko kellään olla 100% huonoa suhdetta? Ehkä ne suhteen vähät hyvät puolet merkitsee kokonaisuuden kannalta eniten.
Olen samaa mieltä, kaikkea ei kannattaisi palstoilla kertoilla, toisaalta monet purkavat tuntojaan täällä jos ei muuta keinoa ole. No jokainen tekee niinkuin parhaaksi kokee. Ap kirjoitukseen sen verran, että kyllä pitemmän päälle huonossa suhteessa kärvisteleminen syö ihmistä. On vain tämä yksi elämä ja soisi jokaisen käyttävän sen niin, että voi kuolinvuoteella sanoa eläneensä hyvän elämän. Näin ajattelen itse ja toivon että myös käy. Ratkaisut eivät ole aina helppoja ja vaativat rohkeutta mutta tärkeintä olisi olla itselleen rehellinen. Ei ole helppoa, tiedän.
Olen täysin samaa mieltä!
Ihmettelen näitä, jotka jaksavat "sääliä" onnettomassa suhteessa eläviä. Taitaa olla niin, että ap:lla on oma lehmä ojassa, ja odottaminen ottaa voimille.
Niin, ei todellakaan helppo..
Ei ole
mieltä.
Ei niinkään odottelu, vaan sen toisen tilanteen näkeminen. Se tuntuu pahalta. Kun rakas ihminen väkisin yrittää pitää jo hajonneesta kiinni ja tuntee vielä syyllisyyttä siitä että ei onnistu, että kaipaa enemmän. En voi tehdä silti mitään muuta kuin ottaa avosylein vastaan, hän päättäköön onko se sen arvoista. Minulla on jumittuneena ojassani lainalehmä josta eräs 'heluna ei pidä huolta.
Jos toinen osapuoli kertoo olevansa onneton. Yrittää vain jatkaa koska oletetaan että niin kuuluu tehdä. Valitettavasti maailma on täynnä onnettomassa suhteessa eläviä, mistä löytyisi rokeus näille löytää onni ja rakkaus?
nuorena, että kuolinvuoteella pitäisi katua päätöstäni. Minulla on syyni ja painavat ovatkin, vaikken ns. oikeassa suhteessa olekaan. Lasten etu on tärkein etu ja tähän on turha tulla selittämään miten lapset kärsii jos äiti ja isä ei rakasta toisiaan. En käy asiaa enempää selittelemään. Lapset kärsii huomattavasti vähemmän näin kuin jos nostaisin kytkintä.
Lapset eivät ole kuitenkaan pieniä aina, vaan kasvavat ja kun aika on kypsä tai tapahtuu jotain mikä muuttaa nykyisen tilanteen toisenlaiseksi niin sitten on minun vuoro =)
on tehtävä valintoja, joissa muiden ihmisten onni on tärkeämpi kuin oma. Se on kait sitä oikeaa rakkautta.
Juuri näin. Siinä punnitaan selkäranka ja onko toisen ihmisen luottamuksen ja rakkauden arvoinen. Joskus on vaan jätettävä valitsematta joku itseä kiehtova juttu jottei sotke muiden elämää ja onnea. Toisinaan kokonaisuutta punnitessa joutuu tunteet laittamaan romukoppaan. Kaikki ei aina voi olla itselle sitä parasta ja ihaninta. Elämän ikäviä tosiasioita.
ja olen valmis..
Yks oikoista ole se ,et mulla ois hyvä olla ei tarkoita että muilla (lapset , suku ) on hyvä olla. Ja tuskin siitäkään mitään urhoollisuusmitallia jaetaan, et olimpas itsekäs, elin niin kuin halusin vähät muista.
Tämä on yksi puoli asiasta, mutta asia on tapauskohtainen ja jokinen tekee omat päätöksensä, äesyttää vain tuo omaan napaan tuijotus.
Kuolinvuoteella elämänkumppani kiittää. Kenet muunkaan silloin viereesi silloin haluaisit?
http://www.youtube.com/watch?v=sREk3WmG7Ao
"Kun on sinulla vaikeaa
Ja kun tarvitset auttajaa
Silloin ystävyys punnitaan
Menee muut menojaan
Siitä tunnet sä ystävän
Kun on vierelläs vielä hän
Turhat tuttavat luotas ois
Hävinneet pian pois"
on vähän eri asia kuin parisuhteet
Säkö uskot tuohon sontaan, että joku todella istuu sun rinnalla aina ja joka hetki.
Minä en halua että ollaan teknisesti läsnä, olipa kyse rakastelemisesta tai kuolemasta, haluaisin syvempää henkistä yhteyttä..
Tarttuisin heti jos tietäisin että "vielä" kaipaat. Pitäisi nähdä tuolla maailmalla oikeasti ja kasvoistasi, silmistä näkisin tuttua niin sitten.
Jos kaipaan sitten tarvitsen monta yötä :)
:)
Tarkoitin että yhden yön jälkeen kaikki olisi selvää.
On aika helppoa täällä julistaa tälläistä. Uuden ihmissuhteen perustaminen tilanteessa, jossa on pieniä lapsia ja muutenkaan elämä ei mitä ilmeisemmin ole kaikkein kukoistavimmillaan, ei missään tapauksessa ole mitään mieltä alkaa umpirakastuneena sotkemaan jo valmiiksi vaikeata tilannetta. Jotkut pystyvät siihen, minä en. Vaikka se elämäni Rakkaus menisi ohi paremmille vesille. Vaikka ei mitään muuta halua, kuin viettää Hänen kanssa koko loppuelämä! Tekee vähän kovaksi ja kyyniseksi, mutta siitä huolimatta.
Parempi pieni pessimistisyys. Voisiko olla mitään kauheampaa, kuin pelehtiä pieni hetki-tulla pettyneeksi/aiheuttaa pettymys/ ei sitten kelpaa kuitenkaan tai jotain muuta, jonka vuoksi on sitte kaikkien elämä pilalla -työkyvystä puhumattakaan.
Täällä on pakko selvitä -ja joka tapauksessa vasstaat loppujen lopuksi vain itse omasta elämästäsi. Jos liitossaan selviää jollain keinolla, niin hyvä. Ja kun asiat ovat paremmin, voi miettiä, mitä seuraavaksi.
Jaa, taisi jäädä mysteerioksi, mutta lauseesi: "Jos liitoissaan selviää jollain keinoilla, niin hyvä". Kuulostaa kyllä aika masentavalta. Itse olen eroamassa eikä ole kolmatta osapuolta kuvioissa. En katsele maailmaa ruusunpunaisten silmälasien läpi, mutta ei kai pelkkä selviäminen liiotossa/parisuhteessa riitä. Odottaisin kyllä jonkinlaista yhteenkuuluvuutta toisen ihmisen kanssa, arvostusta ja tukea. En näitä saanut, joten päätin ottaa eron. Sinnittelin tosi pitkään ja ajattelin itsekkin, että kaipa tämä menee ihan näinkin, mutta sitten ei vain kertakaikkiaan enää jaksa. Seinä tuli vastaan. Totta, en itsekkään kaipaile vakavia suhteita tässä elämänvaiheessa (ellei sitten joku vedä kertakaikkkiaan jalkoja alta) Ero on lapsille aivan tarpeeksi rankka paikka ja pitää saada omatkin tunneasiat kuntoon ennenkuin alkaa säätelemään yhtään mitään. Tokihan se yksinäisyys välillä tuntuu tosi raskaalta ja kaipaa ihmisen kosketusta, mutta olenhan tähän yksinäisyyteen tottunut niin pitkään jo liitossa ollessani. Totta, jokainen vastaa itse omasta elämästään ja nyt oli viimein minun vuoroni. Meni ehkä vähän "ohi" itse aiheesta, mutta tuo lauseesi vain laittoi ajattelemaan.
VIHAAN ihmisiä jotka ovat näitä hiton "tartu hetkeen" tyyppejä. Pelkkiä selkäänpuukottajia ja rutisijoita, mennös ny kottiis ja rynkistele vähän...
"Älä turmele sitä, mitä sinulla on
haluamalla sitä, mitä ei ole;
sillä muista, että mitä sinulla nyt on,
se oli kerran niiden asioiden joukossa,
mistä vain uneksit"
Vai oliko sittenkään? Mitä siinä on mistä ei unelmoinnut? Mikä ei ole niinkuin haluais? Miksi unelmoi paremmasta? Siksikö, että ei osunnut oikein.
totta
minua tuo viesti kun ei ole sitä suhdettakaan. Ihan sinkkuna elelen.
Välillä näille sivuille kurkkailija.. Menen taas.. Heippa..
kyllä :) mutta sitä en teille kerro mitä sydämeni minulle kertoo ;) koska siitäkään en mitalia saa :D
on. Minua vain pelottaa, kun en tiedä mihin mennä.
"Kuuntele sydäntäsi" on oiva ohje narsistisille ja muillekin oman navan tuijottajille toteuttaa omia fantasioita "vapaudesta" ja itsenäisyydestä. Voit rynnätä esim. parisuhteeseen, olla viimeisen päälle ihana ja mukava puoliso niin kauan kuin se sinusta tuntuu hyvältä. Tietenkään puolisolle ei pidä mennä kertomaan, että tunteesi häntä kohtaan eivät ole todellisia, vaan että hän mahtuu tällä hetkellä sinun elämäntilanteeseesi sisällöntuottajaksi. Ja sitten kun ei enää sovi, voit lähteä kommentoiden puolisollesi asiasta tyyliin "ei kiinnosta enää" ja vaihtaa esim. uuteen. Sydäntään kuunnellen voi kumppaneitaan käyttää ja tehdä heistä kulutustavaraa tyyliin käytä ja heitä pois sen enempää murehtimatta millaisen katastrofin sillä aiheuttaa kumppanille tai hänen elämälleen. Sitäpaitsi, syitä puidessa eron syy on aina kumppanin, sittenkin vaikka lähtevä väittäisi että "ei tämä johdu sinusta".
Tietysti sinun kannattaa lähteä. Aidan takanahan ruoho on vihreämpää, vaikka se jätetty veisikin sinut mieluummin saunan taakse. Sinunlaistesi tyyliin ei tietysti kuulu sekään, että miettisit syitä sille, mikä suhteestasi teki huonon. Etenkin peiliin katsominen on täysin mahdotonta? Entä sitten, kun "sydäntäsi kuunnellen" olet mennyt elämäsi läpi, ollen kymmenissä suhteissa, joista yksikään ei onnistunut? Oletko onnellisempi? Mietitkö vieläkään missä oikeasti oli vika? Mitä ajattelee ne jätetyt? Että olipa se omillaan pärjäävä kun "kuunteli sydäntään". Urhoollisuusmitalia ei jaeta myöskään siitä, että menee aina yli siitä missä aita on matalin, jos sitä odotat.
No joo, hetkeen voi tarttua, silloin kun on läsnä ihmisten kanssa, laulaa, nauraa, tanssia tms. Mutta kenenkään sydän ei kestä, että yhdessä hetkessä lähtisi ja jättäisi kaiken taakseen. Jos ei niinkään miettisi sitä kuolinvuodetta; ei elämä mene niin, että sen minkä nyt päätän, se tulee seuraavaksi vastaan kuolinvuoteella. Elämä on paljon monimutkaisempaa, vaikeampaa ja mielenkiintoisempaa siinä mielessä, että ne samat kysymykset kiertävät ihmisen ympärillä moneen kertaan vähän eri muodoissa. Sen vaan voi päättää, mitä tekee ja mikä tuntuu hyvältä tänään, tällä viikolla, ensi kuussa.
Minä olen sillä tavalla rikki, että en voi olla koskaan kenenkään ihan kokonaan. Tiedän sen viimeistään nyt ja se tekee todella kipeää. Kunnioitan silti puolisoani ja haluan pitää huolta hänestä niin kuin lupasin aikoinaan. Välittäminen ja rakkaus on mahdollista kaivaa takaisin, vaikka olisi rakastunut välillä johonkuhun toiseenkin. Kun katsoo ympärilleen, huomaa, että monet onnelliset ihmiset ovat niitä, jotka ovat olleet pitkään suhteessa ja osaavat jakaa elämänsä, taakat ja ilot. Jos jatkuvasti rikkoo siltoja takanaan, vaihtaa lennossa puolisoa eikä ratko ongelmia, sitä vain pakenee asioita, jotka tulevat aina uudestaan esille jossain. Sydän on yleensä näissä asioissa lopulta viisas, kunhan sen antaa rauhoittua. Hyvä sydän.
No, annahan meille korjattu versio siitä, miten asiat oikeasti ovat.
Ja sitten on niitä jotka antavat vain pieniä hetkiä toisille sillä luulotaudilla että ovat muka niin mahtavia miehiä ja "rakastavat" vaimoa ainakin niin kauan kuin rahat vaimolla riittää.
Ei tarvitse ottaa itse vastuuta eikä ole uskallusta lähteä.
Mitäs sydämen äänen kuuntelua se on, sanoisin että se on laskelmoitua järjen käyttöä ja pelkäämistä.
Että tänne on helppo naputella millaisia ohjeita hyvänsä mutta ei ne asiat kyllä niin mene että tämänkaltaisen viestin perusteella kukaan lähtee suhteesta lätkimään.
Eiköhän siihen tarvita jonkinverrankin enemmän.
Eikä kukaan sivusta voi tietää kenenkään suhteestä mitään, mihinkään suuntaan.
On huomioitava sekin että joillekin ihmisille ei oma napa ole se tärkein vaan vielä
on olemassa velvollisuudentuntoa eikä kaikki tee asioita urhoollisuusmitalin kuva silmissään.
Ehkä siinä kuolinvuoteella voi olla hyvä olo ja mieli siitä että hoidin täman homman loppuun.
Ehkä nämä asiat olisi parempi jutella keskenään eikä näin.
Lopuksi ihmetys miksi kaivaa esiin kahden vuoden takainen viesti ?
luulet et tämmösen perusteella se tulee sun tykö ja jättää entisen elämänsä ?
vähän kummastuttaa alotuksen plussien määrä.
edes senverta pitää osottaa selkärankaa ja käytöstapoja et puhuu nää sille itelleen, ei nää tänne kuulu.
Kaksi vuotta vanhaa ketjuun tullut plussia vuosien varrella, so? Oot näköjään ollut silloinkin vastailemassa. Yhä samassa tilanteessa?
siis tarkoitat mitä ? kyllä mun silmiin osu ekan kerran tää ja tosi mäntiltä kuulosti.
sä lienet vakikamaa ?
olet kirjoittanut toisena tulleen vastauksen, nimimerkin kohdassa "ei ole koskaan". Ja myöhemmin kirjoitat että olet samaa mieltä itsesi kanssa. Komppailit jo siis silloin itseäsi ;)
ei todellakaan pidä paikkaansa.
se on palstojen vakiänkyrä, aina " tietämässä " mitä kukakin on tehnyt ja mitä ei.
Nähtyävästi ei oo vieläkään ollut tuherossa tuhinaa kun edelleen on noin äkkiväärä.
eksynyt poluille joista joutuu edesvastuuseen.
Muuten ei voi tommosia väittää ja tietää. Vuosien takaa. Ei ole ainakaan omaa elämää sillon kun noin syvälle vajoo näihin.
selville osoitteen ? se voi kiinnostaa ylläpitoa.
ihanasti lohduttelet itseäsi, älä välitä ;)
Vaan niin minulla on itsellänikin tapana, kirjoitella itselleni.
Kyllä se kuulkaa on niin, että minun mielipide oo se ainoa oikea! Jos se ei rouville kelpaa, tämä luomakunnan kruunu suuttuu! Vaikka puutteessahan täällä itse änkyröin.
Tarkalleen ottaenhan täällä kukaan ei omista mitään tietty nikkiä, vai kirjoitatko kenties itsekin kaikki viestisi käyttäen nimimerkkiä "multinikeillä"? kuten hurskastelustasi voisi päätellä? Mutta älä välitä, kaikki viestit voivat olla samalta kirjoittajalta, tai eri. Et voi tietää.
Hahaha, mutta haluat puolustaa tyhjäpäätä, jonka mielestä kaikki viestit ovat palstojen vakiänkyrältä, jonka tuheron tytinää hän ei malta olla ajattelematta. Pakit saanut pelle.
pillu pillu pillu missä pillu silmissä sumenee
oliko se pillu vai eikö se ollutkaan pillu kun en näe muuta ku pillun
asiat saatu yksinkertaistettua . Onhan se kirjoittajan kannalta helppoa sanoa noin mutta elämä ei kyllä mene eikä kulje sentään ihan tuohon malliin.
Hei , joku nosti ketjun, johon itse vastasin aikoja sitten,,,,
Ajattelen edelleen samoin.
Tilanteeni ei ole muuttunut miksikään noilta ajoilta, paitsi että olen ihmisenä vahvempi ja löydän vihdoin rohkeutta olla minä.
Tiedän myös, että ihastukseni on eronnut ja antanut minun kuulla siitä tavalla, joka heilautti elämäni muutamaksi viikoksi pois raiteiltaan taas.
Olen mä joskus saanut tänne nääköjään jotakin järkevääkin kirjoitettua.
Se on muuten tosi raskasta olla minä ! Mutta se on vähän kuin buustausta sille mitä haluaa.
Minä kuuntelen maksaani. Kun se alkaa viheltää, täytyy vähentää hieman huikkaamista! Joskus olen lempannut muijanikin kun maksani ääni on niiin käskenyt!
Hienoa itsetuntemusta tuokin :D