"Siihen minut ristiinnaulittiin. Ei seinälle vaan lattiaan, että he saisivat potkia. Jokainen sana oli potku ja pisto. Sydän oli pistoja täysi. En itkenyt, vesi vain valui silmistä. Valui ja valui, en pysynyt sitä estämän. Tutut työkaverit, niin hyvä meillä oli ollut olla. En ymmärtänyt mitä olin tehnyt, sanonut vain totuuden. Miksi he minua vihasivat? Ilkeät katseet ja sanat seurasivat minua koko päivän. En tiennyt miten jaksoin. Kotona yritin näyttää että kyllä tästä selviän. Mutta illalla en jaksanut. Itku tuli nyt rinnasta niin pakahduttavasti. Kuljin paikasta toiseen mitään näkemättä, mitään ymmärtämättä. Vaelsin loputtomassa tuskassa. En voinut koskea mihinkään ja joka paikkaan koski. Sattui, pusersi, haavoitti. Veri valui näkymättömänä jokaisesta haavasta, jonka olin saanut. Millä sen tyrehdyttäisi? Kyselin jatkuvasti itseltäni miksi näin? Ulospääsyä tästä ei ollut. En voi elää tämän jälkeen, nyt on päästävä pois. Pois kaikesta."
Nämä olivat tunnelmat pari viikkoa sitten. Olen yrittänyt itsemurhaa, käynyt terapeutilla ja saanut sairaslomaa kolme viikkoa. Nyt olen peloissani. Työhön pitäisi mennä lokakuun alussa. Mutta en pysty! Miten voisin kohdata kaikki nämä ihmiset.
Syy tähän oli työpaikkakiusaaminen. Laitoin koko henkilökunnalle viestin tästä. Ja kun menin työhön oli heti palaveri, jossa minut surmattiin. Kaikki sanoivat; kuvittelet vain. Minulta vietiin työnilo, itsetunto, kaikki. Onneksi perhe on tukenani.
Nämä olivat tunnelmat pari viikkoa sitten. Olen yrittänyt itsemurhaa, käynyt terapeutilla ja saanut sairaslomaa kolme viikkoa. Nyt olen peloissani. Työhön pitäisi mennä lokakuun alussa. Mutta en pysty! Miten voisin kohdata kaikki nämä ihmiset.
Syy tähän oli työpaikkakiusaaminen. Laitoin koko henkilökunnalle viestin tästä. Ja kun menin työhön oli heti palaveri, jossa minut surmattiin. Kaikki sanoivat; kuvittelet vain. Minulta vietiin työnilo, itsetunto, kaikki. Onneksi perhe on tukenani.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen ollut työpaikassani yli viisi vuotta. Olen pitänyt todella paljon työstäni ja kehittänyt sitä paljon. Aina olen auttanut muita ja pitänyt heidän puoltaan. Ja sanonut suoraan, jos olen todennut epäoikeudenmukaisuutta työtovereitani kohtaan.Työtä olen tehnyt liikaakin, jopa 11 -tuntisia päiviä. Olen jo keväästä saakka oireillut väsymyksestä ja korkeasta verenpaineesta.
Kesä oli välissä ja palasin täynnä uutta intoa ja ideoita töihin. Kiire oli kova. Tein aina heti mitä minulta pyydettiin. Kerran erehdyin sanomaan ”ei en nyt ehdi”. Tästä alkoi varsinainen helvetti. Juuri se henkilö joka oli käskenyt minua tekemään yo. työn, teki minusta valituksen omalle esimiehelleen, että minulle täytyy antaa huomautus. Jonka sitten sainkin. Huitaisin kädelläni, että kyllä minä tämänkin asian kestän. Mutta en kestänytkään. Kotimatkalla tuli itku ja rinnasta puristi oudosti. Menin suoraan lääkäriin ja minulla todettiin erittäin korkea verenpaine. Sain siitä kaksi viikkoa sairaslomaa. Kun olin hiukan rauhoittunut, lähetin tuon mainitsemani viestin koko henkilökunnalle.
Palasin sairaslomalta työhön. Pelkäsin. Pelkäsin todella mennä sinne. Ja heti ensimmäisenä oli tuo palaveri, jossa yritin ottaa esille työssä jaksamisen kaikkien osalta. Mutta en saanut vastakaikua. Erä työtoverini alkoi haukkua minua. Kukaan muu ei puhunut mitään. Aloin itkeä. Palaverin jälkeen kuitenkin tein sen päivän töitä, mutta kun tyttäreni illalla soitti, aloin itkeä lohduttomasti. Hän saikin minut menemään psykiatrian poliklinikalle, jossa sain sairaslomaa kolme viikkoa ja varattiin aikoja terapeutin luokse. Koko ajan pelkään. En oikein tiedä mitä; en uskalla mennä yksin ulos, ellei piha ole tyhjä. En uskalla mennä kauppaan yksin. Kotona on hyvä olla, olen turvassa täällä.
sairauslomaa
ja puhua työnantajan /työterveyshuollon kanssa työtehtävän vaihdosta?