...kunnon laihutuskuurin. Tää ei kai ihan tänne kuulu mut tuntuu parhaimmalta ku häröilly tuon syömisen kans jo neljä vuotta... Välillä suht. normaalia syömistä, välillä "laihuttamista", välillä ei mitää väliä. Nyt on jo tultu painoon 62, pituutta 163, ja tavotteena painaa 50 kiloa. Suunnitelmissa nyt alkuun syödä alle 800kcal päivässä, en oo tosiaan tottunu pitkään aikaan syömään noinkaan vähän. Nyt mun on ihan pakko onnistua, ahistaa ihan hirveästi. Jos joku haluaa mukaan, olla jouluna tavoitepainossaan, niin ois kiva saada tsemppikaveria. Pistäkää vaan mailiosotetta! :)
Tänään alotan..
Lilli---
3412
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mä haluisin kans tsemppikaveria!:) Mun tavote olis et painan jouluna 42 kiloa.
mun mailiosote: [email protected]
minkä ikänen muute oot? =)
mä vastaan sulle meiliin! :)
Minullakin on aikomuksissa antaa itseni aloittaa rankan laihdutus elämäntavan. Olen viikon aikana suostunut oivaltamaan erään asian, jonka olen tiennyt sisimmässäni jo pitkään. Syön syömisieni päälle, koska pelkään kohdata sitä ruoka määrää minkä olen sisääni ahtanut. Siksi syön joka päivä, melkein joka heti, jotta minun ei tarvitsisi havahtua siihen rasvaihra määrään joka on tunkeutunut soluihini jokaisella nielemiskerralla.
Tein päätöksen: minä uskallan kohdata sen kaiken hyllyvän ihran jonka olen itseeni tunkenut. Ja annan mennä, vaikka raapisin ihoni irti itseinhossa, annan mennä. En pysähdy paniikissa syömään, koska tajuan että olen vajoamassa siihen ihanaan nälän ja kivun maailmaan, jossa tunnen olevani elossa. Joka tekee minut kauniiksi, joku päivä. Minulla ei ole hätää, vaikka en söisikään. En siirrä enää totuuden kohtaamista. Pidin siskolleni pari päivää sitten puhuttelun siitä kuinka ei saa paeta todellisuutta viinaan ja miehiin. Tajusin tekeväni sitä itse. Minä kohtaan todellisuuden, läskin kroppani jota olen rääkännyt ruoalla jo vuoden päivät. Pituutta on 172cm ja läskiä 56kg edestä (eli 8kg vuodessa)